Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Helsinki Uusimaa

Suvilahden voimalaitosalue

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Suvilahden voimalaitosalue
Kuvaus
Helsingin kaupungin rakennuttama ensimmäinen kunnallinen sähkö- ja kaasulaitosalue Suvilahdessa on suomalaisen teollisuusarkkitehtuurin merkkiteos. Rakennukset ovat teräsbetonirakenteiden ja niihin perustuvan arkkitehtuurin edelläkävijöitä maassamme.

Suvilahden yhtenäinen arkkitehtuuri heijastelee 1900-luvun alun saksalaisia ja wieniläisiä virtauksia. Kokonaisuuden on suunnitellut arkkitehti Selim A. Lindqvist yhteistyössä betonirakenteisiin erikoistuneen insinööri Jalmar Castrénin kanssa. Alueen myöhemmät rakennukset kuten voimalan laajennus sekä ruokala- ja sosiaalitilat 1930-luvulta ovat kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin ja konttorin laajennus 1950-luvulla Lauri Pajamiehen käsialaa.

Suvilahden toiminnan ensi vaiheen 1908-1910 keskeisiä rakennuksia ovat sähkölaitoksen betonirakenteinen voima-asema höyrykattilahalleineen, turbiinisaleineen ja piippuineen sekä kaupunkikuvaa leimaava kaasulaitoksen umpiseinäinen ja kupolikattoinen säiliörakennus. Vanhan kaasukellon vieressä on 1929 valmistunut, avoimen ristikkokehikon ympäröimä kaasukello. Kaupunkikaasua on Suomessa tuotettu vain suurimmissa kaupungeissa, ja Suvilahden mittavat kaasusäiliöt ovatkin harvinaisen rakennustyypin edustajia. Kaasukellojen rinnalla on Selim A. Lindqvistin suunnittelema ja 1910 valmistunut tiivis laitosrakennusalue: porttimakasiini, mittarihuone, tiivistämö, puhdistamo, toimisto, kojehuone ja porttirakennus.
 
Historia
Vuonna 1860 perustettu Helsingin Kaasuvalaistusosakeyhtiö siirtyi Helsingin kaupungin hallintaan 1900. Vuonna 1907 kaupunginvaltuusto osoitti kaasulaitokselle uuden sijoituspaikan Suvilahdesta. Samalle alueelle päätettiin rakentaa myös vasta perustetun kunnallisen sähkölaitoksen höyryvoimala. Laitokset sijoitettiin lähelle satamaa. Polttoaineena käytettiin kivihiiltä aina vuoteen 1973 asti.

Suvilahden sähkölaitoksen höyryvoimalaitoksen rakennustyön ensimmäinen vaihe toteutettiin 1908. Voima-asema käsitti kolme höyrykattilaa, kaksi turbiinigeneraattoria ja piipun. Kattilahuonetta ja konesalia jatkettiin 1913, samalla lisättiin toinen piippu. Rakennusta laajennettiin 1932 kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin suunnitelman mukaan. Höyryvoimalaitoksen toiminta päättyi 1974. Lopettamista edelsi Salmisaaren ja Hanasaaren voimaloiden rakentaminen.

Kaasulaitos rakennettiin pääosin 1909-1910. Vesikaasulaitos valmistui 1911. Kaasulaitoksen rakennuskantaa täydennettiin ja laajennettiin moneen otteeseen. 1940-1950 -luvuilla koko kaasulaitoksen prosessi uudistettiin. Monet siihen kuuluneista rakennuksista on purettu. Kaasunkulutuksen laskettua sähkö- ja kaasulaitos yhdistettiin energialaitokseksi 1978 ja se toimi vuoteen 1987. Vuonna 1994 siirryttiin kokonaan maakaasuun, jolloin rakennukset menettivät alkuperäisen merkityksensä.

Sekä sähkö- että kaasulaitoksen arkkitehti oli Selim A. Lindqvist, joka monipuolisessa tuotannossaan sovelsi taitavasti edistyksellisiä rakenneratkaisuja esim. Kaukaan lankarullatehtaassa ja liiketalo Hamsterissa Aleksanterinkadun varrella Helsingissä. Suvilahden voimalaitoksen teräsbetonirakenteista mainittakoon höyryvoimalaitoksen turbiinisali, kattilahuone hiilisuppiloineen sekä kaasulaitoksen suuri uunihuone (purettu 1948). Suvilahdessa Lindqvistin työparina oli insinööri Jalmar Castrén, jota tutkijan, suunnittelijan, rakentajan ja asiantuntijatehtäviensä ansiosta pidetään teräsbetonitekniikan ja sen opetuksen perustajana Suomessa.

Suvilahden energiantuotantoalue otettiin kulttuurikäyttöön 2007 tehdyllä päätöksellä.
 
Lisätietoa
Lauri Putkonen, Suvilahti, vanha voimalaitos. Arkkitehti 1984/1.

Oiva Turpeinen, Energiaa pääkaupunkiseudulle. Sähkölaitostoimintaa Helsingissä 1884-1984. Espoo 1984.

Timo Herranen, Kaasulaitostoimintaa Helsingissä 1860-1985. Espoo 1985.

Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 4/1988. Helsinki 1989.

Tehdään betonista. Betoni suomalaisessa arkkitehtuurissa. Näyttely Suomen rakennustaiteen museossa. Suomen betoniteollisuuden keskusjärjestö 1989.

Betoni Suomessa 1860-1960. Suomen betonitieto 1991.

Helena Hakkarainen, Lauri Putkonen, Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt. Teollisuusrakennusten inventointiraportti. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/95. Helsinki 1996.

Laura Aalto, Sörnäisten energiahuoltoalue: 100 vuotta energiarakentamista Helsingissä. Helsingin Energia 2006.

Arkkitehtitoimisto Schulman Oy (Sari Schulman, Johanna Luhtala, Markus Manninen, Jaana Tiikkaja), Suvilahti, rakennushistoriaselvitys. 31.3.2009. Helsingin kaupunki, painamaton.
 
kohteeseen sisältyy:  muu teollisuusrakennus; muu tuotantorakennus; voimalaitos;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Suvilahden voimalaitosalue. Soile Tirilä
Suvilahden voimalaitosalue. Soile Tirilä .
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009