 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Kallion kirkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kallion kirkko | ||
| Kuvaus | ||
| Kallion harmaagraniittinen, arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema kirkko kohoaa Helsingin pisimmän, keskustan läpi kulkevan etelä-pohjoissuuntaisen katuakselin (Unioninkatu-Siltasaarenkatu) kaupunkirakennustaiteellisena monumentaalipäätteenä.
Kirkko on pohjakaavaltaan latinalaisen ristin muotoinen. Kuoriosan päältä kohoaa korkea torni, jonka vieressä ovat seurakunnalliset tilat kappeleineen ja virastoineen. Sakaristo on eteläpäätyyn liittyvässä puolipyöreässä apsidissa. Kirkkoa ympäröi puistomainen alue portaineen ja terassointeineen. Symmetrisen kompaktin kirkon julkisivut on verhoiltu karkeusasteeltaan vaihtelevalla Uudenkaupungin harmaalla graniitilla. Harkot on ladottu vapaasti squared rubble -menetelmän mukaisesti. Seinäpintojen osaksi abstrakti, osaksi luontoaiheinen tyylitelty koristelu on samaa kiveä. Tornissa on seitsemän kirkonkelloa, joita varten Jean Sibelius teki vuonna 1911 koraalisävelmän. Kolmilaivaisen kirkkosalin leveää keskiosaa kattaa suuri tynnyriholvi, jonka kaariaukkojen kautta salia kolmella sivulla ympäröivät lehterit avautuvat keskilaivaan. Alttarilla on kuvanveistäjä Hannes Autereen hongasta veistämä krusifiksi ja sen alla reliefi "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut". Paavo Tynellin kookkaat messinkivalaisimet ovat vuodelta 1932. |
||
| Historia | ||
| Kallion kirkko sijoitettiin rakennuspaikalleen jo 1891 Kallion vuokratonttijaon tarkennuksen yhteydessä. Kirkko mäen päällä sekä mäen päältä lähtevä Siltasaarenkadun linja Unioninkadun, Helsingin vuoden 1812 asemakaavan mukaisen katulinjan, jatkeena esiintyivät siitä lähtien Kallion kaavoituksen lähtökohtana.
Pohjoiseurooppalainen kaupunkisuunnittelukeskustelu oli vilkasta 1800-luvun lopussa. Kasvavissa teollisuuskaupungeissa, kuten Helsingissä, arkkitehdit halusivat ottaa kaavoituksen insinööreiltä arkkitehtien tehtäväksi. Vuoden 1901 Kallion asemakaavan viimeistelyyn vaikutti arkkitehti Gustaf Nyström sekä samanaikainen keskustelu Töölön maastonmuotoja ja vaihtelevia katunäkymiä arvostavasta kaavasta. Kallion asemakaavan keskeisestä monumentaalisesta kaupunkitilasommitelmasta toteutui osia, kuten Kallion kirkko puistoineen sekä sen kanssa samassa akselissa oleva suomenkielisen työväenopiston päärakennus. Kallion asutus ja asukasluku tiheni nopeasti 1800-luvun lopulla. Asukasluvun kasvaessa myös Helsingin suomalais-ruotsalainen kaupunkiseurakunta päätettiin jakaa 1905 kuudeksi seurakunnaksi vapusta 1907 lähtien. Samalla tehtiin myös päätös uuden kirkon rakentamisesta Pitkänsillan pohjoispuolelle. Sen suunnittelusta pidetyn arkkitehtikilpailun sekä sen pohjalta kolmen palkitun kesken pidetyn uusintakilpailun voitti arkkitehti Lars Sonck. Kirkko vihittiin käyttöön 1912. Kallion kirkon alkuperäinen kuorijärjestely uusittiin 1955-1956 (Antti Salmenlinna). Kuorin yläosassa alttarin yläpuolella sijainneet urut siirrettiin takalehterille. Vuonna 1986 kirkossa tehtiin sisäkorjaus arkkitehti Heikki Havaksen ja sisustusarkkitehti Tauno Kivisen johdolla, jolloin mm. kirkon alle tehtiin uurnaholvi. Ulkoseinien graniittimuurauksen uudelleenkiinnitys tehtiin 1998-2001. |
||
| Lisätietoa | ||
| Kallion kirkko. Pieksämäki 1977.
Pekka Korvenmaa, Lars Sonckin arkkitehtuuri 1905-1945. Lars Sonck 1870-1956. Arkkitehti. Suomen rakennustaiteen museon monografiasarja 1981. Matti O. Kallio, Matti Tauriainen, Kallion kirkko. Projektiuutiset. 13/2000. |
||
| kohteeseen sisältyy: kirkko; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Kallion kirkko. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Marit Henriksson 2016. |
Kallion kirkko muodostaa monumentaalisen päätteen Unioninkadun- ja Siltasaarenkadun akseliin. Timo-Pekka Heima 2008. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU