 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Meilahden huvila-alue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Meilahden huvila-alue | ||
| Kuvaus | ||
| Meilahden huvila-alue, joka on 1800-luvun lopulta alkaen rakentunut kaupungin ulkopuolelle, ilmentää aikansa näyttävää huvilakulttuuria. Alueella sijaitsevat päämiesten virka-asunnot Kesäranta, Tamminiemi ja Mäntyniemi.
Meilahden tilan pää- ja sivurakennukset 1800-luvun alkupuolelta sijaitsevat Saunalahden rannan tuntumassa. Tilan aikanaan laajaa maisemapuistoa on säilynyt ja sen rakennelmista on jäljellä mm. rannan puoleinen terassi rantaan laskeutuvine portaineen sekä nykyisessä Tamminiemen puutarhassa sijaitseva 1800-luvun alun huvimaja, jonne tilan päärakennukselta on johtanut suora puistotie. Meilahden tilan päärakennuksen eteläpuolella puistossa on kaupungin taidemuseo 1970-luvulta. Meilahden huvila-alueella on kymmeniä huviloita, joista vanhimmat 1800-luvun puolelta ovat koristeellisten yksityiskohtien, parvekkeiden, verantojen ja tornien, leimaamia. Huviloiden puistot ja puutarhat edustavat aikansa puutarhakulttuuria. Pääministerin virka-asuntona oleva Kesäranta on alueen vanhimpia huviloita, se on rakennettu 1873. Päärakennus on kaksikerroksinen, tornillinen ja koristeellinen puuhuvila. Pihapiiriin kuuluvat myös 1950-luvulla rakennettu rantasauna sekä talousrakennus, vahtitupa, huvimaja, laituri ja tenniskenttä. Villa Nissen on 1904 valmistunut Meilahden ensimmäinen tiilestä muurattu huvila, joka on ollut 1940-81 tasavallan presidentin virka-asunto Tamminiemi. Erityisesti presidentti Kekkosen aikana Tamminiemi on läheisesti liittynyt Suomen valtiolliseen ja hallinnolliseen historiaan. Vuodesta 1987 Tamminiemeä on esitelty yleisölle Urho Kekkosen museona presidentti Kekkosen ajan asussa. Päärakennuksen lisäksi puistomaisella tontilla sijaitsee mm. paanutettu puinen henkilökunnan asuinrakennus, jonka jatkeena on Kekkosen aikana rakennettu hirsinen rantasauna. Tasavallan presidentin 1993 valmistunut virka-asunto on Mäntyniemessä mereen pistävällä niemellä. Virka-asunnon rinnalla ovat portti- ja talousrakennukset. Tonttia hallitsevassa virka-asunnossa ovat presidentin yksityisasunto, edustustilat, toimistosiipi sekä henkilökunnan tilat. Mäntyniemen rakennukset noudattavat paikan kallioperän ja kasvillisuuden muotoja, julkisivut ovat Viitasaaren punaista graniittia. Virka-asunnon tilat avautuvat merelle, ulkohahmossa edustustilat näkyvät korkeina, asuintilat ovat matalia ja nauhamaisia. |
||
| Historia | ||
| Meilahden huvila-alueen vanhimmat rakennukset ovat kuuluneet Meilahden tilaan, jonka paikkeilla sijainneesta maatilasta on maininta jo vuodelta 1476. Meilahti oli 1820-luvulla kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin omistuksessa. Säilyneen päärakennuksen eteläpuolinen maisemapuisto ulottui aina nykyiselle Tamminiemen tontille, jonka puutarhassa on mahdollisesti Steinheilin 1820-luvulla rakennuttama empiretyylinen huvimaja Solkulla.
Helsingin kaupunki osti Meilahden tilan 1871 ja palstoitti Meilahden eteläniemeen seitsemän huvilapalstaa tarjotakseen niitä vuokralle. Toivola ja Kesäranta rakennettiin ensimmäisenä 1870-luvulla. Palstat 5-8 vuokrattiin ja rakennettiin 1884 jälkeen. Palstat 11-21 muodostettiin 1892. Meilahden tilan pää- ja sivurakennus jäi palstalle 21, joka sai nimekseen Villa Bredablick, muitakin tilan rakennuksia palstoitettiin, kuten 18 Sommarro. Vuosina 1900 ja 1910 muodostettiin lisää palstoja niin, että Meilahden tilan maista muodostui kaikkiaan 34 palstan huvila-alue. Palstojen asuinhuviloiden (bostadsvilla) rakentamisesta kesänviettoon tai ympärivuotiseen asumiseen ei ollut määräyksiä. Käytännössä tien ja vesireitin päässä kaupungista sijaitsevalle alueelle muodostui aluksi kesäasutusta, mutta ympärivuotisesti alueella asuivat alusta alkaen ainakin talonmiehet. Päärakennukseen liittyi yleensä muutama sivurakennus, ulkorakennuksia sekä puutarha. 1910-luvulta perustetut huvilat rakennettiin ympärivuotiseen asuinkäyttöön. Arkkitehtien ja rakennusmestareiden suunnittelemissa huviloissa on asunut monia tieteen ja taiteen harjoittajia, kuten arkkitehti Gustaf Nyström, säveltäjä Ilmari Hannikainen ja kirjailija Maila Talvio. Pääministerin virka-asuntona toimiva Kesäranta rakennettiin 1873 ja sai nimekseen Bjällbo. Kesäranta oli alkuaan arkkitehti F.L. Caloniuksen kesähuvila. Huvilan siirryttyä 1887 Suomen Pankin kassanhoitajan C. R. Ignatiuksen omistukseen rakennusmestari Elia Heikel suunnitteli rakennukseen mm. 20 metrin korkuisen näkötornin ja merenpuoleisen kuistin. Valtio hankki huvilan 1904 kenraalikuvernöörin kesäasunnoksi. Arkkitehti Jac. Ahrenberg teki Kesärantaan muutoksia, suurimpia lisäyksiä olivat keittiösiipi ja lasikuisti meren puolelle. Itsenäisyyden aikana Kesäranta on toiminut pääministerin virka-asuntona. Kesäranta peruskorjattiin 1981-83. Ulkoasultaan päärakennus palautettiin laajimpaan asuunsa, missä se oli ollut vuosisadan alussa. Tämä merkitsi 1950-luvulla puretun näkötornin ja kuistin uudelleenrakentamista. Villa Ekudden rakennettiin 1889 arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmin kunnallispormestari Elias Öhmanille. Öhman myi Tamminiemen 1902 tukkukauppias Jörgen Nissenille, joka rakennutti paikalle uuden kivihuvilan Sigurd Frosteruksen ja Gustaf Strengellin 1903 suunnitelman mukaan. Huvila siirtyi liikemies ja kustantaja Amos Andersonille 1924. Hän lahjoitti sen 1940 valtiolle presidentin viikonloppuasunnoksi. Kyösti Kallio ei asunut Tamminiemessä, mutta Risto Ryti asui 1941-44. Mannerheimin aikana 1944-46 rakennettiin päärakennuksen alle kalliosuoja ja Seurasaarentien varteen antikisoiva vahtitupa, joka on toiminut mm. lipunmyyntipaviljonkina. Tamminiemi uudistettiin 1956 presidentin pääasialliseksi virka-asunnoksi. Rantasauna rakennettiin 1956 (arkkitehdit Kokko & Kokko) ja uima-allasosasto 1969. Päärakennuksen laaja uudistus tehtiin 1974. Talousrakennus on 1900-luvun alusta, sen paanuseinäisen osan laajennuspiirustukset vuodelta 1915 ovat Albert Nybergin tekemät. Kekkosen virka-aikana 1956-1981 Tamminiemi oli Suomen poliittisen elämän keskiössä. Kekkosen 1980 julkaistu teos, jota on kutsuttu hänen poliittiseksi testamentikseen, sai nimen Tamminiemi. Urho Kekkosen erottua presidentin tehtävistä 1981 Tamminiemi oli hänen yksityiskotinsa. Kekkosen kuoleman jälkeen 1986 Tamminiemestä muodostettiin Urho Kekkosen museo, joka esittelee myös Suomen itsenäisyyden ajan historiaa. Raili ja Reima Pietilän suunnittelema presidentin virka-asunto valmistui Mäntyniemeen 1993. Pietilät tunnetaan orgaanisia muotoja kokeilevista teoksistaan, kuten Otaniemen Dipoli ja Tampereen pääkirjasto Metso. Virka-asunnon päätilojen kalustuksen suunnitteli sisustusarkkitehtitoimisto Antti Paatero. Näiden tilojen tekstiilit ovat Irma Kukkasjärven suunnittelemia. Pitkälle luonnontilaisen alueen vihersuunnitelma on maisema-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijerin. Mäntyniemen paikalla oli Nybackan huvila, joka oli valmistunut tontille 1885 arkkitehti Theodor Deckerin suunnitelmin. Helsingin kaupunki osti huvilan 1974. Rakennus siirrettiin 1980-luvun puolivälissä Meilahden Heikinniementielle. Nybackan huvilasta on jäljellä huvimaja. Taidemuseo Meilahden valkotiilinen näyttelyrakennus valmistui 1976 huvila-alueelle alun perin lahjoituksena saatujen kokoelmien esittelyä varten arkkitehti Tero Aaltosen suunnittelemana. |
||
| Lisätietoa | ||
| Meilahden huvila-alue. Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto. Yleiskaavaosasto. Helsinki 1977.
Heikki Hyvönen, Sirkka Kopisto, Urho Kekkosen museo Tamminiemi. Museovirasto. Helsinki 1987. C.J. Gardberg, Kartanoita ja kesähuviloita. ARS Suomen taide 4. 1989. Marja-Liisa Tirkkonen, Suomalaisia kulttuurikoteja. Porvoo 1997. Roger Connah, Tango Mäntyniemi. The architecture of the official residence of the President of Finland. Tasavallan presidentin virka-asunnon arkkitehtuuri. Edita 1998. Olavi Jouslehto, Jaakko Okker, Tamminiemestä Mäntyniemeen. Helsinki 2000. Kimmo Sarje, Sigurd Frosteruksen modernin käsite. Maailmankatsomus ja arkkitehtuuri. Dimensio, Valtion taidemuseon tieteellinen sarja 2000. Maarit Mannila, Meilahden huvila 12. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 5/2003. Eriika Johansson, Kristiina Paatero, Timo Tuomi (toim.), Raili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuurin haastajat. Suomen rakennustaiteen museo 2008. Maisemasuunnittelu Hemgård, Kati Salonen ja Mona Schalin arkkitehdit Oy, Meilahden huvila-alue. Ympäristöhistoriallinen selvitys. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2014. https://www.hel.fi/static/hkr/hoito_ja_kehittamissuunnitelmat/meilahden_huvila_ymphistoriallinen_selvitys.pdf (haettu 17.1.2019). |
||
| kohteeseen sisältyy: huvila; huvimaja; merkkimieskoti; museo; puisto; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Näkymä Tamminiemeen. Museovirasto / Museiverket 2018. |
Villa Bjälbo, Kesäranta. Martti Jokinen 1989. |
Villa Angelica. Saara Vilhunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU