 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kokkola | Keski-Pohjanmaa | |
Kokkolan ruutukaava-alueen puutalokorttelit |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kokkolan ruutukaava-alueen puutalokorttelit | ||
| Kuvaus | ||
| Kokkolan ruutukaava-alue on yksi arvokkaimmista suomalaisista 1600-luvun loppupuolen kaupunkisuunnitteluihanteiden mukaan rakentuneista puukaupunkialueista, joka muodostuu pääpiirteissään säilyneestä 1660-luvulta juontuvasta katuverkosta, monipuolisesta 1700- ja 1800-luvun asuin- ja talousrakennuskannasta sekä julkisista rakennuksista.
Mittakaavaltaan ja katuverkoltaan parhaiten säilynyt osa Kokkolan ruutukaava-aluetta on Torikadun pohjoispuolinen alue, perinteisesti käsityöläisten asuttama ns. Neristan, joka rajautuu idässä Rantakatuun ja kaupunginsalmeen Suntiin, pohjoisessa Antti Chydeniuksen katuun ja lännessä Kustaa Adolfin katuun. Neristan on rakentunut vuoden 1665 asemakaavaan perustuen. Alueella toteutuu ns. renessanssin kaupunki-ihanne. Yksikerroksiset puiset asuintalot ovat kiinni katulinjassa, ja ulkorakennukset ovat tontin sisäosassa. Tontti on yleensä aidattu ja rakennuksiin käydään portin kautta pihan puolelta. Näin syntynyt katuseinämä on matala, tiivis ja suljettu. Ruutukaavan ansiosta katunäkymät ovat pitkiä. Vanhimmat alueen puisista asuintaloista ovat 1700-luvulta, mutta pääosa on 1800-luvulta. Mannerheiminaukion, entisen kauppatorin laidalla on Kokkolan 1837 valmistunut raatihuone, joka on harvoja autonomian ajalta säilyneitä raatihuoneita. Kaksikerroksisen empirerakennuksen perusratkaisu on samanlainen kuin Porin raatihuoneessa, joskin yksinkertaistettuna. Neristanin kulttuurihistoriallisesti merkittäviin rakennuksiin lukeutuvat mm. Rahmin talo, jonka vanhimmat osat ovat vuodelta 1740 ja jonka nykymuoto on vuodelta 1783, sekä vanha Libeckin sairaala vuodelta 1810, joka on järjestyksessä toinen kaupunkiin 1800-luvun alussa nousseista, porvarien rakennuttamista kivitaloista. Neristanin eteläpuolella oleva yläkaupunki, Oppistan, on uusiutunut rakennuskannaltaan voimakkaammin. Siellä on kuitenkin säilynyt erittäin merkittäviä yksittäisiä kohteita kuten pedagiogiontalo ja Roosin talo (ks. erillinen kohde). Kokkolan kaupunkirakenteeseen kuuluvat Suntinsuulla pitkiksi rivistöiksi ryhmittyneet venevajat. Maannouseman myötä ne ovat sijoittuneet lähemmäs merta. Venevajat ovat eri ikäisiä ja edelleen käytössä. |
||
| Historia | ||
| Suuri tulipalo tuhosi Kokkolan 1620 perustetun kaupungin ja 1665 Kokkola sai maanmittari Johan Persson Gäddan laatiman säännöllisen ruutuasemakaavan. Kaavassa, joka käsitti nykyisten Ranta-, Antti Chydeniuksen, Kustaa Adolfin ja Tehtaankadun rajaaman alueen, oli 20 suorakaiteen muotoista korttelia sekä viisi pitkittäis- ja kuusi poikittaissuuntaista 21 kyynärän levyistä katua.
Kokkola sai tapulioikeudet 1765. Kokkolasta tuli 1700- ja 1800 -luvuilla tervakaupan ja laivaveistämöiden johdosta yksi Suomen vauraimpia kaupunkeja ja kaupungissa rakennettiin näyttäviä porvaris- ja julkisia rakennuksia. Raatihuone rakennettiin kauppatorille 1805 kaupungin keskustaa hävittäneen tulipalon jälkeen. Raatihuoneen ensimmäiset suunnitelmat tehtiin Tukholman Yli-intendentinvirastossa, mutta rakentaminen viivästyi ja pääsi käyntiin vasta usean vuosikymmenen kuluttua. Arkkitehti C.L. Engel muokkasi raatimies Donnerin laatimat suunnitelmat rakentamisen pohjaksi. Kaupungin asemakaava uusittiin 1861 lääninarkkitehti C.A. Setterbergin toimesta kaupungissa 1860 riehuneen tulipalon jälkeen. Vuoden 1964 asemakaavaa, jossa pientalovaltainen keskikaupunki olisi jäänyt uuden kaupunkirakenteen alle, ei vahvistettu. Neristanin suojeluun tähtäävä asemakaava, jossa lähtökohdaksi otettiin kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta, miljöö ja 1600-luvulta periytyvä ruutukaava, vahvistettiin 1982. |
||
| Lisätietoa | ||
| C.J. Gardberg, Handelsplatser, städer, vägar och broar. Svenska Österbottens historia IV. Vasa 1983.
Neristan i Karleby. Karleby stad planläggningsavdelningen. 1983. Henrik Lilius, Kokkolan raatihuone. Carl Ludvig Engel 1778-1840. Näyttelykatalogi. Helsinki 1990. Kristina Ahmas, Kokkolan rakennuskulttuuria ja kulttuurimaisemia. Kokkolan kaupunki 1992. Hillevi Toiviainen, Kokkolan kaupungin historia, IV osa. Vaasa 1994. Juhani Kostet, Cartographia urbanium Finnicarum. Suomen kaupunkien kaupunkikartaografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Monumenta Cartographica Septentrionalia. Rovaniemi 1997. Elisa El Harouny, Olli-Pekka Riipinen, Kaija Santaholma ja Timo Tuomi, Suomalaisia puukaupunkeja. Kokkola. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki 1998. Teemu Mökkönen, Kokkola, kaupunkiarkeologinen inventointi. Museovirasto, rakennushistorian osasto 2000. Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet. Keski-Pohjanmaan liitto, Sigma Konsultit Oy 2001. |
||
| kohteeseen sisältyy: kaava-alue; katutila; kauppa- ja liikerakennus; kaupungin asuintalo; piensatama; raatihuone; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Kokkolan ruutukaava-aluetta. Hannu Vallas 1998. |
Kokkolan Neristanin puutalokortteleita. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Mikkoau 2016. |
Raatihuone kauppatorin laidalla. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Mikkoau 2016. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU