 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kokkola | Keski-Pohjanmaa | |
Ohtakarin kalastajayhdyskunta ja luotsiasema |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Ohtakarin kalastajayhdyskunta ja luotsiasema | ||
| Kuvaus | ||
| Ohtakari on ikivanha Lohtajankylän kalastajien tukikohta, joka kuvastaa Pohjanmaan rannikon kalastuselinkeinon synnyttämiä rakennettuja ympäristöjä. Luotsiasema ympäristöineen on hyvin säilynyt esimerkki 1900-luvun alun luotsiasemasta ja olennainen osa Ohtakarin merellisiin elinkeinoihin liittyvää kulttuuriympäristöä. Asema ja luotsimökit ympäristöineen ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussaan.
Pinta-alaltaan noin 30 ha kokoinen Ohtakarin saari sijaitsee Vattajanniemen edustalla Ohtakarintien päässä. Saareen, jonka edustalla aukeaa avomeri, johtaa 1970-luvulla rakennettu mantereen sekä saaren yhdistävä pengertie ja silta. Kalastajakylän ja vanhan luotsiaseman lisäksi saarella on 1970-luvulla rakennettu kalasatama ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen leirikeskus. Kalastajien kausiasumiseen rakennetut karituvat, verkkosuojat ja suolausladot levittäytyvät saaren itärannalla Maapäässä tiiviinä rivinä, ja rannassa on lisäksi kunkin venekunnan "hamina". Kalastajakylän korkeimmalla kohdalla on vanhan mallin mukaan, joskin korkeammaksi rakennettu Kalastusloisto eli pooki. Tiheään rakennetun Kalastajakylän maa on jakokunnan yhteisomistuksessa olevaa maata, ja siellä sijaitsee noin 50 vapaa-ajan asuntoa. Suurin osa rakennuksista on hirsi- tai lautarakenteisia ja vuorattuja. Rakennuksista vanhimmat ovat peräisin 1800-luvun puolivälistä ja 1900-luvun alkupuolelta. Pääosa rakennuksista on 1950-1960- tai 1980-luvulla uudelleen rakennettuja tai uudistettuja karitupia. Kalastajakylän eteläpäässä on nk. Nikkilän vanha savustamo. Maisemallisesti savustamorakennus on yksi alueen näkyvimmistä rakennuksista Ohtakariin pengertietä pitkin saavuttaessa. Ohtakarin nykyinen Kalastusmuseo kuuluu saaren vanhimpien rakennusten joukkoon. Museorakennus on rakennettu 1800-luvun puolivälissä torpaksi ja siirretty Kyrölän tilalta 1900-luvun alussa Ohtakarille. Rakennuksen nykyinen ulkoasu on todennäköisesti peräisin 1900-luvun alusta. Pihapiiriin kuuluu lisäksi 1700- ja 1800-luvun vaihteessa rakennettu sekä 1980-luvun lopulla Lohtajan Jokisuulta siirretty verkkolato. Läheisyydestä löytyy myös kalalato, verkkoahtimia, varastorakennuksena toimiva lato ja entinen Palolan suolauslato. Ohtakarin luotsiasema sijaitsee mäen laella, saaren Ulkopään puoleisessa osassa. Luotsiasemasta lounaaseen ja kaakkoon sijaitsevat hyvin säilyneet luotsimökit. Luotsiaseman alunperin 1850-luvulla rakennettu, 1920-luvulla nykyasuunsa korotettu ja laajennettu vartiotupa on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Kaksikerroksisen vartiotuvan lisäksi asemaan kuuluu käymälä, purjevaja, luotsien omistama sauna ja varasto, kaksi luotsien asuinmökkiä 1930-luvulta sekä merenkulun kiintopisteenä toimiva merimerkki. Sauvarakenteinen päivämerkki on kunnostettu 1990-luvulla, jolloin sen pintamateriaalit ja rakenteellisen ratkaisut ovat muuttuneet. Merimerkin ja vartiotuvan välimaastossa sijaitsee yksi vanha, joskin myöhemmin korjailtu jatulintarhalatomus. Ohtakari on edelleen lohtajalaisten kalastustukikohta ja vapaa-ajanviettopaikka. Rantaviiva on muuttunut paitsi maankohoamisen, myös Kalasataman rakentamisen yhteydessä tehtyjen ruoppaustöiden vuoksi. Kalastajakylän edustalla vanhan rantaviivan voi hahmottaa kasvillisuuden rajaa seuraamalla. |
||
| Historia | ||
| Ohtakarin kalastajayhdyskunta syntyi avomerikalastuksen tukikohdaksi, ja paikan historiaa kalastuspaikkana tunnetaan 1500-luvun puolivälistä saakka. Ohtakari oli pääasiassa lohtajankyläläisten vakituinen kalakari. Ohtakarin saaren omisti kokonaisuudessaan Jukkolan numero, jolle kalastajat maksoivat vuokraa venekunnittain. 1800-luvun loppupuolella Ohtakarissa kalasti yli 20 venekuntaa. Kalastajat asuivat karituvissa yleensä koko pyyntikauden, keväästä aina myöhäiseen syksyyn saakka ja poistuivat saarelta ainostaan pyhiksi, jolloin muut pitäjän asukkaat saattoivat viettää aikaansa saarella.
Avomerikalastus edellytti yhteistoimintaa, joten lohtajalaisilla oli tapana kalastaa sekä seuroina että venekuntina. Tavallisesti yhden karituvan omisti kaksi venekuntaa. Jokaisella venekunnalla oli oma hamina karin itärannalla. Karituvan läheisyydessä, ympärillä tai sen kylkiäisenä oli suolauslato ja verkkolato. Kalastajien verkkoahtimet sijaitsivat joko tuvan vieressä tai karin keskiharjulla. 1830-luvulla Pohjanmaalle ja myös Ohtakariin perustettiin hetkeksi koleravaaran vuoksi laivojen tarkastusasemia karanteenia varten. 1840-luvulla luotsilaitos kehittyi voimakkaasti, kun aiemmin paikallisten ylläpitämä luotsilaitos siirtyi kruunulle. Ohtakarista muodostettiin kruunun luotsiasema 1848 ja seuraavana vuonna se siirtyi osaksi Pohjanmaan luotsipiiriä. 1850-luvulta vuoteen 1961 Ohtakarista luotsattiin laivoja pääasiassa Himangan satamaan tai Ykspihlajaan tullausta varten. Luotsiasemalla työskentelevien 3-5 luotsin lisäksi myös luotsien perheet asuivat osan vuodesta asemalla. 1950-luvun lopulla alkoi keskustelu luotsiaseman siirtämisestä pois Ohtakarista. Luotsit jättivät Ohtakarin 1961, ja osa siirtyi Tankarin asemalle. Virallisesti luotsilaitos lakkautettiin 1963. Ohtakarin saaren puusto hakattiin viime sotien aikana. 1940-luvulla saarella pidettiin lampaita, minkä vuoksi kasvillisuus pysyi pitkään matalana. 1960-luvulla Ohtakarista aiottiin tehdä soranottopakka, mistä ovat jäänteenä painaumat ja iso kivikasa. |
||
| Lisätietoa | ||
| Ville Luho, Armas Luukko, Suur-Lohtajan historia I. Esihistoriallisesta ajasta Suomen sotaan. Keski-Pohjanmaan historiasarja 3. Kokkola 1957.
Ari-Veikko Anttiroiko, Himangan sataman historia. Jyväskylä 1984. Saini Heikkuri-Alborzi, Pirjo Niemi, Arvokkaat kulttuurimaisemat Keski-Pohjanmaan jokilaaksoissa. Vaasan seutukaavaliitto 1993. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto, 2001. Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet. Keski-Pohjanmaan liitto, Sigma Konsultit Oy 2001. Minna Torppa, Keski-Pohjanmaan inventointi, Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008. Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009. https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 9.1.2019). |
||
| kohteeseen sisältyy: kausiasunto; kylä; luotsiasema; muinaisjäännös; piensatama; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
Ohtakarin kalastajakylää. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Mikkoau 2017. |
Ohtakarin kalastajakylä. Hannu Puurunen 1973. |
Ohtakarin entinen luotsiasema. Harri Nyman 1999. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU