 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Seinäjoki | Etelä-Pohjanmaa | |
Valtion viljavarasto |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Valtion viljavarasto | ||
| Kuvaus | ||
| Seinäjoelle rakennettu valtion viljavarasto on ensimmäisiä uudenaikaisia pystysiiloja edustava viljavarasto. Historiallisesti viljavarasto on jatkoa vanhoille kruununmakasiineille ja liittyy keskeisesti itsenäisyyden alkupuolen pyrkimykseen omavaraisuuden turvaamisesta kriisiaikoina.
Seinäjoen ratapihan eteläpuolella, oman pistoraiteen varrella on Valtion viljavaraston, nykyisen Suomen Viljava oy:n Seinäjoen siilovarasto. Usealta eri vuosikymmeneltä peräisin olevat siilot muodostavat vaikuttavan betonirakennusrivistön. Radan suuntaisesti sijoitetun varaston vanhin siilo-osa on vuodelta 1938 ja se on ensimmäisiä liukuvalumenetelmällä rakennettuja teräsbetonirakennuksia Suomessa. Siilojen suunnittelusta vastasivat rakennushallituksessa insinööri Kalle Elo ja arkkitehti Väinö Vähäkallio. Varastoa on laajennettu etelän suuntaan uudemmilla betonisiiloilla 1940-, 1960- ja 1980-luvulla. |
||
| Historia | ||
| Vuosien 1917-1918 kriisin seurauksena perustettiin 1918 Valtion Viljakonttori kotimaisen viljan keräilyä ja jakelua varten. Olojen normalisoitumisen jälkeen perustettiin 1928 Valtion viljavarasto huolehtimaan valtion laitosten ja puolustusvoimain viljan saannista.
Valtion viljavaraston ensimmäinen oma siilo rakennettiin 1938 Seinäjoelle. Ulkoasultaan ja rakennustavaltaan hyvin aikakauden funktionalismia edustavasta viljasiilosta tuli myöhempien valtion viljasiilojen perustyyppi. Ensimmäinen liukuvalumenetelmallä valettu ja funktionalismia edustava mylly oli arkkitehti Erkki Huttusen SOK:lle suunnittelema Viipurin mylly, joka valmistui 1932. Talvi- ja jatkosotien sekä säännöstelyvuosien aikana Valtion viljavaraston merkitys keskeisenä viljantuojana ja jakelijana kasvoi. Valtion viljavaraston siilojen rakentaminen alkoi varsinaisesti 1950-luvulla ja 1980-luvulle mennessä niitä oli rakennettu 20 kappaletta eri puolille maata. Valtion viljavarasto lakkautettiin 1995 Suomen liityttyä EU:iin. Valton viljavarasto pilkottiin osiin ja siitä muodostettiin erillisiä yhtiöitä, joita oli mahdollista myydä yksityisille. Varastointi ja käsittelytoiminnoista vastaava Suomen Viljava Oy on edelleen valtion omistuksessa. |
||
| Lisätietoa | ||
| A.J. Ollila, Valtion viljavarasto 1928-1953. Helsinki 1955.
Teppo Jokinen, Erkki Huttunen 1901-1956 arkkitehti, Abacus ajankohta 3, Suomen rakennustaiteen museon monografisarja. Helsinki 1993. Tellervo Lahti (toim.), Seinäjoen rakennuskulttuuria. Asutus, kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Seinäjoen historiallinen yhdistys ry 2002. Aaro Jalas, Kansallinen vilja, Viljakonttorista Viljavaan 1918-2007. Suomen Viljava 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: muu tuotantorakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Valtion viljavarasto pohjoiseen. Museovirasto 2018. |
Valtion viljavarasto etelään. Timo-Pekka Heima 2008. |
Valtion viljavarasto viljelylakeusmaisemassa. Johanna Forsius 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU