på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Uusikaupunki Varsinais-Suomi
Lyökin tunnusmajakka ja luotsiasema
 
Kuvaus
Lyökin 1757 valmistunut pooki on Suomen vanhin tunnusmajakka ja mahdollisesti vanhin yhä olemassa oleva merimerkki. Lyökin pooki edustaa valikoimassa ajanjaksoa ennen kuin valtio otti merenkulun turvallisuudesta huolehtimisen hoitoonsa. Lyökin valkoiseksi maalattu 1890-luvulla rakennettu luotsivartiotupa, jossa on tähystystorni, sijaitsee alkuperäisellä avoimella näköalapaikallaan neljä merimailia eteläkaakkoon tunnusmajakasta.

Lyökki on noin 400 metriä pitkä ja 200 metriä leveä, matalaa katajapensaikkoa kasvava kalliosaari. Lyökin itäpuolitse johtaa ikivanha Turun - Pohjanmaan saaristoreitti. Matalan kallion keskivaiheilla on kivestä rakennettu 16,5 metriä korkea tylpän kartion muotoinen tunnusmajakka vuodelta 1757. Se on Orrengrundin ohella ainoa eteläisen Suomen tunnusmajakka, jota ei hävitetty Suomen sodassa 1808-1809. Se on myös yksi harvoista merimerkeistä, joka on säästynyt merimerkkien järjestelmälliseltä tuhoamiselta myöhemmissäkin sodissa. Rakennuksen seinät on muurattu luonnonkivestä ja saarelta louhituista graniitista. Tornin kupera yläosa on rakennettu tiilistä. Pookin ulkopinnalla on neljästä suorakaiteesta muodostuva punavalkoinen vinoruudukko. Pooki, joka on saaren ainoa rakennus, on Ulkosaaristoyhdistys ry:n omistuksessa.

Lyökin luotsiasema vuodelta 1893 sijaitsee Uudenkaupungin saaristossa Ylötynkari-nimisen saaren Lienuksenniemessä noin neljä merimailia eteläkaakkoon Lyökin tunnusmajakasta. Valkoiseksi maalattu vartiotupa on yksikerroksinen puurakennus, jossa on suhteellisen korkea tähystystorni ja päätykuisti. Luotsivartiotupa on alkuperäisellä näköalapaikallaan avoimessa maastossa.
 
Historia
Uudenkaupungin Lyökinsalmen luotsipaikassa mainittiin jo 1734 kuusi luotsia ja luotsirenkiä. Aloitteen pookin rakentamiseksi teki turkulainen valtiopäivämies Kristian Trapp 1746. Rakennuksen urakoi turkulainen laivanrakennusmestari Robert Fithie, joka edellisenä vuonna oli urakoinut Suomen ensimmäisen valomajakan Utön saarelle. Lyökin pooki valmistui kesällä 1757. Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikana pooki joutui murtojen ja ilkivallan kohteeksi ja se korjattiin 1935.

Uusi luotsiasema rakennettiin 1858 Kuusiston saaren Lienuksenniemelle, mistä luotsattiin laivoja Uuteenkaupunkiin, Lypyrttiin, Isoonkariin, Pirskeriin ja Lyökin tunnusmajakan ohi merelle. Vanha vartiotupa siirrettiin 1890-luvun alussa Putsaareen ja tilalle tehtiin nykyisinkin olemassa oleva rakennus. 1960-luvulla Lyökin luotsiasemalla oli merkitystä enää talviliikenteen apuna. Ennen luotsipaikan lopettamista päivystys hoidettiin satunnaisesti myös Lyökinsalmeen ajetusta luotsikutterista käsin. Vanha luotsiasemarakennus siirtyi virkamiesyhdistyksen hallintaan 1980-luvulla.
 
Lisätietoa
Seppo Laurell, Suomen majakat. Nemo. Merenkulkulaitos 1999.

http://www.helsinki.fi/hum/meh/merimerkit/
Väylien varsilta - Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat. Verkkosivutuotanto Helsingin yliopisto, Merenkulkulaitos, Museovirasto, 2001.

Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.

Seppo Laurell, Valo merellä-Ljuset till havs. Suomen majakat 17753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009.
 
kohteeseen sisältyy:  luotsiasema; majakka;
ympäristön nykyluonne:  merialue;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Lyökin pooki, Suomen vanhin tunnusmajakka.
 
Kartta: Lyökin tunnusmajakka ja luotsiasema luotsiasema
Kartta: Lyökin tunnusmajakka ja luotsiasema tunnusmajakka
 
© Museovirasto 2009