på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Vaasa Pohjanmaa
Vaasan rantapuistovyöhyke julkisine rakennuksineen ja Vaasan Höyrymylly
Kuvaus
Vaasan laaja rantapuistovyöhyke ja sillä sijaitsevat arvorakennukset 1800-luvun jälkipuoliskolta liittyvät Vaasan lääninpääkaupunkifunktioon ja perustuvat lääninarkkitehti C.A. Setterbergin 1855 laatimaan Uuden Vaasan asemakaavaan. Ranta on säilynyt ruutukaava-alueeseen liittyvänä kaupunkipuistona, jossa on rakennuksia Setterbergin ajalta, kuten hovioikeuden talo, lääninvankila, kruununmakasiini ja maaherrantalo. Rantapuistovyöhykkeellä rakennuksineen samoin kuin sen pohjoispäässä sijaitsevilla Vaasan Höyrymyllyn rakennuksilla on merkittävä asema Vaasan kaupunkikuvassa ja länteen antavassa kaupungin siluetissa.

Vaasan rantapuistovyöhyke seuraa meren rantaa yli kolmen kilometrin matkan ja muodostuu eri aikoina rakennetuista puistoista.

Puistovyöhykkeen pohjoisimmassa kärjessä Marianpuiston tuntumassa, Kaupunginselän ja Onkilahden välisen salmen rannassa, on 1890-luvulta lähtien rakennettu Vaasan Sähkö Oy:n ajallisesti kerroksellinen rakennuskanta.

Vaasan Sähkön eteläpuolella Marianpuistossa ovat Pohjanmaan museon 1929 ja 1969 valmistuneet rakennukset. Puiston laidalla on nykyisin museon käytössä oleva maaherrantalo, alun perin tehtailija Gustaf August Wasastjernalle Setterbergin suunnitelmin rakennettu uusgoottilainen yksityispalatsi (1865). Palatsi on mielenkiintoinen esimerkki kertaustyylien kauden asuntoarkkitehtuurista, jonka huonejärjestys ja osa alkuperäisistä interiööreistä on säilynyt.

Marianpuiston eteläpuolella on Vaasan Höyrymyllyn rakennusten ryhmä. Alueen vanhin rakennus on alun perin tehtailija Levónille Setterbergin suunnitelmin rakennettu yksityispalatsi (1861), joka on toiminut tehtaan konttorina. Setterbergin jälkeen teollisuusalueen rakennuksia ovat suunnitelleet mm. Otto Ekman, W.G. Palmqvist, M. Marttila, B. Sevon.

Vaasan Höyrymyllystä etelään on Pakkahuoneenpuisto eli Satamapuisto, joka on ensimmäisiä rantavyöhykkeelle kunnostettuja puistoja. Sen rannassa on Vaasan sisäsataman tullipakkahuoneeksi 1875 suunniteltu kaksikerroksinen kertaustyylinen rapattu tiilirakennus.

Hovioikeudenpuistossa on esplanadin päätepisteenä ja kaupunkikuvallisena merkkikohteena Setterbergin suunnittelema Vaasan hovioikeuden talo (1862). Vaasan hovioikeus on toiminut kolmikerroksisessa, rappaamattomasta tiilestä tehdyssä ja englantilaisvaikutteista uusgotiikkaa edustavassa rakennuksessa keskeytyksettä sen valmistumisesta lähtien. Sisätilat ovat runsaasti koristellut. Hovioikeudenpuistossa, joka on rakentunut monessa eri vaiheessa, on myös kesäravintolana toimiva alkujaan Setterbergin suunnittelema rantapaviljonki (1869), jonka nykyasu on 1930-luvulta.

Kalarannan puistossa on arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelema maanmittauskonttori vuodelta 1912.

Kalarannan eteläpuolella on Vaasan lääninvankila. Tiilimuurin ympäröimä vankila on rakennettu Setterbergin aikana 1860-luvulla ja sitä on laajennettu ja muutettu muiden lääninvankiloiden tapaan ajanmukaiseksi ristinmuotoiseksi sellivankilaksi 1880-luvun lopulla.

Vankilan eteläpuolella Lehmuspuistossa on kaksikerroksinen tiilinen kruununmakasiini (1868), joka on Setterbergin suunnittelema. Lehmuspuisto sorakäytävineen ja pienine aukioineen on kaupunginpuutarhuri H. Revalin 1937 suunnittelemassa asussa.

Eteläisimpänä ovat Kustaanlinnanpuisto ja Hietalahden puisto, jossa Hietalahden huvila on vuodelta 1846, ajalta jolloin paikalla sijainnut Sandvikin tila puistoineen oli yksityisomistuksessa. Hietalahden puistoon rajoittuu Bragen ulkoilmamuseo, jonne on siirretty talonpoikaista rakennuskantaa.
 
Historia
Vaasan kaupunki siirrettiin uuteen paikkaan vanhan Vaasan tuhoisan palon 1852 jälkeen. Uuden Vaasan kaupungin 1855 hyväksytyssä asemakaavassa lääninarkkitehti C.A. Setterberg jätti kaupungin länsirannan luonnonasuun ja piirsi alueelle englantilaistyyppisen kävelypuiston. Asemakaavassa hän esitti puistovyöhykkeelle läänin pääkaupungin julkisia rakennuksia, monumentaalisimmat Vaasan- ja Hovioikeudenpuistikkojen päätepisteisiin.

Hovioikeudentalo rakennettiinkin Hovioikeudenpuistikon päätteeseen Setterbergin 1855 suunnitelmin. Hän suunnitteli samaan aikaan myös rakennusta ympäröivän englantilaistyylisen puiston kaartelevine käytäväverkostoineen. Puistosuunnitelmasta toteutettiin vain käytäväverkosto ja rakennuksen lähipuisto. Vielä 1900-luvun alussa Hovioikeudenpuisto oli pääosin luonnontilassa. Conrad Lindberg laati Hovioikeudenpuiston puistosuunnitelman 1895 ja Paul Olsson 1916. Viimeisin toteutettiin osin 1930-luvulla.

Hovioikeudenpuistossa oli ajalle tyypillisiä “ohjelmallisia puutarharakennuksia”. Ravintolapaviljonki soittolavoineen pystytettiin yksityisen rahoittamana 1870-luvun vaihteessa. Rantapaviljongin omistaja vastasi myös rakennuksen lähipuistosta. Alkuaan kahdeksankulmainen paviljonki laajennettiin suorakaiteeksi 1930-luvulla arkkitehti Emil Finellin piirustusten mukaan. Alkuperäinen muoto näkyy yhä rakennuksen tornissa. Myös läänin maanmittauskonttoria kaavailtiin Hovioikeudenpuiston eteläosaan 1909, mutta Jac. Ahrenbergin suunnittelema maanmittauskonttori rakennettiin Rantakadun länsireunaan Kalarannan kohdalle 1912. Rakennuksessa toimi vesiylioikeus vuoteen 2004 asti.

Vanhan Vaasan palon 1852 jälkeen teollisuusmies A.A. Levón, joka oli 1849 perustanut Suomen ensimmäisen höyrymyllyn lyijyvalkoista ja etikkaa valmistavan tehtaansa yhteyteen, siirsi teollisuustoiminnot Höyrymyllyn nykyiselle paikalle, uuden kaupungin ruutukaava-alueen luoteiskulmaan meren äärelle. Ensimmäisenä Rantakadun varteen kohosi tehtailijan asuinpalatsi. C.A. Setterbergin 1860-1861 suunnittelema rakennus muutettiin tehtaan konttoriksi 1935. Höyrymyllyn teollisuusrakentaminen rantaan alkoi 1870-luvulla ja jatkui 1990-luvulle asti. Nelikerroksinen tiilimylly paloi 1889, mutta rakennettiin heti uudelleen. Palon jälkeen toiminta kasvoi. Laivalastien purkamiseen tarkoitetut elevaattoritornit eli hissitornit valmistuivat uusittuina 1908. 1930-luvulla Myllyä laajennettiin voimakkaasti, ja mm. vehnämylly valmistui 1933. Siilorakennukset rakennettiin 1958-1963 alkuperäisen myllyntontin ulkopuolelle. Höyrymylly lopetti toimintansa 1992. Kiinteistö muutettiin Åbo Akademin Academill-kampukseksi.

Lääninvankila otettiin käyttöön 1863. T-muotoisen vanhimman osan suunnitteli Intendentinkonttorissa E.B. Lohrmann. Vanhojen lääninvankiloiden yhteyteen rakennettiin rikoslain ja rangaistusjärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä uudet sellivankilat. Vankilan ristinmuotoiseksi muuttaneet rakennushankkeet toteutettiin Vaasassa 1880-luvulla L.I. Lindqvistin ja Th. Deckerin suunnitelmin. Korkea punatiilimuuri rakennettiin vankilan ympärille 1901. Alkuvuosikymmeninä Vaasan vankilassa tuomiotaan istuivat pahamaineiset Rannanjärven Antti, Isotalon Antti sekä Haapoja. Matilda Wrede aloitti Vaasan vankilassa vapaaehtoistyönsä vankien hyväksi. Vankilan päärakennuksen peruskorjaus ja mm. asuin- ja liikuntatiloja sisältävä lisärakennus valmistui 2001.

Rantapuistovyöhykkeen pohjoisosan Marianpuisto (vuodesta 1945 Museonpuisto) oli ensimmäisiä rantavyöhykkeelle kunnostettuja puistoja. Pohjanmaan museolle rakennettiin sinne 1920-luvulla arkkitehti Eino Forsmanin suunnittelema museorakennus, jolle 1960-luvun lopussa tehtiin Erik Kråkströmin suunnittelema kolmikerroksinen laajennus. Pohjanmaan museo kunnallistettiin 1990.

Tehtailija Gustaf August Wasastjernan yksityispalatsi valmistui Marianpuiston yhteyteen 1865, ja 1895 se ostettiin valtiolle kuvernöörin virka-asunnoksi. Maaherran talossa työskenteli ns. Vaasan senaatti 1918. Restauroiva peruskorjaustyö tehtiin 1984-1986, minkä jälkeen tilat olivat Vaasan lääninhallituksen käytössä. Vaasan läänin lakkauttamisen jälkeen rakennus myytiin Vaasan kaupungille ja se tuli Pohjanmaan museon käyttöön 1997.

Vaasassa tuotettiin sähköä höyrykoneilla 1890-luvun alussa. Arkkitehti Fredrik Thesleffin suunnitelmin rakennettiin Marianpuiston pohjoispuolelle Vaasan Sähkö Oy:n keskusaseman konehalli 1893 ja päärakennus 1903. Myöhemmin sähköasema laajentui Marianpuistoon. 1912-1914 tehdyt laajennukset suunnittelivat kaupunginarkkitehti Thor Lagerroos ja arkkitehti Victor Sucksdorff. Nykyinen piippu rakennettiin 1928. Vanhinta osaa korotettiin 1933 ja saman vuosikymmenen aikana asemaa laajennettiin lääninarkkitehti A. Stenforsin suunnittelemilla tiloilla. Edelleen laajennuksia suunnittelivat 1935 Sucksdorff ja 1960-luvulla arkkitehti Sulo Kalliokoski. Konttori valmistui 1982.
 
Lisätietoa
Mirjam Lehtikanto, C.A. Setterberg och det nya Vasa. Vasa 1970.

Mirjam Lehtikanto, C.A. Setterberg. Muistonäyttely Pohjanmaan museossa. Vaasa 1971.

Erkki Rintala (toim.), Vaasan hovioikeus 1776-1976. Vasa hovrätt. Kirjoituksia ja kuvia 200-vuotistaipaleelta. Vaasan hovioikeus 1976.

Marja ja Kari Kyyhkynen, Vaasan hovioikeudentalo. Tiili 1/1987.

Vaasan maaherran talo. Vaasan piirirakennustoimisto. Arkkitehti 1/1987.

Elina Suominen (toim.), Suomen vankeinhoidon historiaa I. Katsauksia vankeinhoidon kehitykseen. Helsinki 1981.

Raija Kallinen, Kasvatusta ja keskitystä. Vankeinhoitolaitos autoniomian ajan jälkipuoliskolla. Vankeinhoidon historiaprojektin julkaisu 10. Helsinki 1982.

Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Tutkimus 4/1988. Ympäristöministeriö. Helsinki 1989.

Susanne Öst, Industribyggnader i Vasa II. Österbottens museum. Raporter 2. Vasa 1992.

Harri Koskinen, Kulttuuri- ja tietopalvelukeskus Vaasanmyllyyn. Vaasan vanhan höyrymyllyn rakennushistoria, nykytilanteen inventointi sekä alueen ja rakennusten käyttö- ja kehittämissuunnitelma. Diplomityö Teknillinen korkeakoulu, arkkitehtuurin osasto. 1994.

"Jos emme omistaisi mitään". Pohjanmaan museon 100-vuotisjuhlavuoteen liittyviä tekstejä. Pohjanmaan museon julkaisuja 18. Vaasa 1998.

Jarkko Sinisalo, Vankeinhoidon rakennukset. Rakennusperintömme - kulttuuriympäristön lukukirja. Ympäristöministeriö ja Museovirasto 2001.

Ann-Mari Nylund, Vaasan Hietalahden puisto. Hortus Fennicus. Viherympäristöliiton julkaisuja nro 17. Puutarhataiteen seuran julkaisuja 1. 2001.

Puistoja Vaasassa ja Uumajassa. Merenkurkun neuvosto. Vaasa 2004.

Eija Piispala, Hovioikeuden puistot ja ryytimaat. Vihreää arkkitehtuuria Pohjanmaalla. Länsi-Suomen ympäristökeskus 2004.

Antti Mentua, Suuntaviivoja. Pohjanmaan arkkitehtuuri 1900-luvulla. Alueelliset ympäristöjulkaisut 363. Länsi-Suomen ympäristökeskus. 2005.

Holger Wester, Kasvun ainekset. Vaasan historia IV. Vaasan kaupunki. Vaasa 2006.

Katarina Andersson, Christine Bonn, Ann Holm, Puistokävelyllä Vaasassa. Vaasan kaupunki, mittaustoimi. Vaasa 2007.

Eila Piispala, Vihreä Vaasa. Puistikot ja puutarhat Setterbergin uudessa kaupungissa. Vaasan historia IV. Vaasa 2007.
 
kohteeseen sisältyy:  kaava-alue; lainamakasiini; museo; muu hallintorakennus; muu teollisuusrakennus; muu teollisuusrakennus; puisto; tulli- ja pakkahuone; vankila; voimalaitos;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Vaasan Höyrymylly taustallaan Vaasan Sähkö Oy.

Vaasan hovioikeuden talo.

Vaasan entinen lääninvankila.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Vaasan rantapuistovyöhyke julkisine rakennuksineen ja Vaasan Höyrymylly
 
© Museovirasto 2009