Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Ylivieska Pohjois-Pohjanmaa

Kalajokivarsi Ylivieskan keskustassa ja Savisilta

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kalajokivarsi Ylivieskan keskustassa ja Savisilta
Kuvaus
Kalajokivarressa sijaitsevan Ylivieskan keskustassa on säilynyt perinteisiä kirkonkylän elementtejä huolimatta voimakkaasta uusiutumisesta. Jokimaiseman päätepisteenä on pitäjän puinen, päätytornillinen 1786 rakennettu ristikirkko, jonka nykyinen asu on vuodelta 1892. Kirkon lähimaisemassa Kalajoen ylittää museosillaksi nimetty Savisilta, joka on toiseksi vanhin betonirakenteinen silta Suomessa. Tiehallinnon valitsemat museosillat kuvastavat maamme liikenneverkon ja sillanrakennustaidon kehitysvaiheita.

Kalajoen saaret ovat maisemallisesti merkittävät. Jokiuomassa on museomyllyksi kunnostettu Helaalan mylly, jonka kanavarakennelma ja koneisto ovat vuodelta 1884. Nykyinen rakennus on rakennettu 1942 tapahtuneen palon jälkeen alkuperäisen mukaiseksi. Mylly on maisemallisesti tärkeä osa Ylivieskan keskustaa.

Latosaaren itäpuolella sijaitseva Savisilta on rakennettu kuuden luonnonkivestä muuratun silta-arkun varaan. Savisilta on nykyisin osa kevyen liikenteen väylää. Savisillan itäpuolella on puiston ympäröimä Mäen talo, jonka vanhimmat osat ovat vuoden 1830 tienoilta ja nykyasu 1940-luvulta.
 
Historia
Ylivieskaan Kalajoen varteen syntyi pysyvää asutusta Kalajokisuusta ja Lohtajan kylästä keskiajan lopulla. Ensimmäinen kirkko rakennettiin Haapaniemelle 1653. Ylivieskan nykyinen kirkko rakennettiin 1786 Yli-intendentinviraston suunnitelmin ja nykyasunsa se sai lääninarkkitehti J. Basilierin suunnittelemassa korjauksessa 1892. Kalajokeen kuulunut Ylivieska erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1861 ja Ylivieskan kunta perustettiin 1867.

Kalajoen ylittävän kiinteän sillan rakentaminen nousi esiin 1904. Insinööri Jalmar Castrénin ehdotus betonista rakennettavasta sillasta voitti riippusiltaehdotuksen. Rakenteeltaan viisiaukkoinen palkki- ja ulokepalkkisilta valmistui 1912. Sen rakensivat W. Tuomainen ja A. Koistinen muuttamillaan insinööri Jalmar Castrénin piirustuksilla. Nimensä silta sai paikallisilta asukkailta, joille betoni uutena rakennusmateriaalina oli vielä outo.
 
Lisätietoa
Matti Huurre, Pentti Virrankoski ja Kustaa Vilkuna, Suur-Kalajoen historia 1, Esihistoriallisesta ajasta isovihaan. Keski-Pohjanmaan historiasarja 1. 1956.

Jaakko Tuulasvaara, Suur-Kalajoen historia 2, Isostavihasta pitäjän jakoon. Keski-Pohjanmaan historiasarja 2. 1960.

Leena Sälejoki-Hiekkanen (toim.), Tie yhdistää. Tiemuseo 1986.

Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 3. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.

Kalajoen kunnostus Ylivieskan keskustassa. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus, Kokkola 1996.

Museotiet ja -sillat. Tiehallinto 2002.

Sari Alajoki, Kirkoilta kareille. Ylivieskan seutukunnan kulttuuriympäristöstä. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 22, 2005.
 
Päivitetty tieto
KIRKKO: Ylivieskan puukirkko tuhoutui tulipalossa 26.3.2016. Sen läheisyyteen rakennettu uusi kirkko on vihitty käyttöön 4.4.2021. Pyhän kolminaisuuden kirkon on arkkitehtuurikilpailun perusteella suunnitellut arkkitehtitoimisto K2S Oy. Erillinen kellotorni rakennetaan seuraavaksi.

SILTA: Savisillan rinnalla ollut ja RKY-kuvauksessa aiemmin mainittu 1884 valmistunut rautatiesilta on purettu, uusi rautatiesilta on valmistunut 2017.
 
kohteeseen sisältyy:  mylly; silta;
ympäristön nykyluonne:  kirkonkylä;
 
Kalajoki Ylivieskan keskustassa. Keskellä joen ylittävä Savisilta, vasemmassa alakulmassa Ylivieskan kirkko. Hannu Vallas 2004
Kalajoki Ylivieskan keskustassa. Keskellä joen ylittävä Savisilta, vasemmassa alakulmassa Ylivieskan kirkko. Hannu Vallas 2004.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009