Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Vaasa Pohjanmaa

Merikaarron myllykosket, jokivarsiasutus ja Kolkin kartano

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Merikaarron myllykosket, jokivarsiasutus ja Kolkin kartano
Kuvaus
Merikaarron myllykosket myllyineen ja niihin liittyvine rakenteineen, sahoineen ja sahapaikkoineen sekä niiden vaikutuksesta muodostunut jokivarsiasutus työväenasuntoineen ja patruunanrakennuksineen kuvastaa vuosisataista Kyrönjoen vesivoiman hyödyntämistä. Kyrönjoen koskien voimankäyttöön perustuvat tuotantorakennukset Merikaarrossa ja Kolkissa ovat varhaisimpia Pohjanmaalla.

Koskissa on vanhastaan ollut useita myllyjä, ja Merikaarron jokivarsiasutus ja Kolkin kartano ovat syntyneet näiden koskien tuntumaan. Kolkki on ollut vesisahoineen ja raivattuine vesiväylineen Pohjanmaan rannikon laivanrakennukseen liittyvä tuotantopaikka. Merikaarron vanha työväenasutus on keskittynyt kosken partaalle, tien varteen Annalankoskelle. Annalankosken mylly ja siihen liittyvät rakennukset on kunnostettu Vähäkyrö-seuran toimesta museoksi. Joen pohjoisrantaa seuraavan tien varren asuinrakennukset ovat pääosin 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Merikaarron silta on Kyrönjoelle tunnusomainen riippusilta ja rakennettu 1929-1930.

Kolkin verkatehtaan patruunan kaksikerroksinen, mansardikattoinen asuinkartano sijaitsee kosken pohjoisrannalla. Kolkin alueella on säilynyt myös myllytupana toiminut mökki. Kolkinkoskessa on säilynyt selkeästi tunnistettavina kiinteinä jäännöksinä kivirakenteita kosken vesisahasta, joen pohjoisrannan sarkatehtaasta ja jauhomyllyistä sekä niiden uomista ja patorakennelmista. Merikaarron kulttuurimaisemaa täydentää joen ja tien väliin istutettu puukujanne.

Merikaarto ja Kolkki ovat osa Kyrönjokilaakson valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.
 
Historia
Kyrönjoen kaikissa koskipaikoissa oli mylly 1500-luvulla; Ylistarossa 10 myllyä, Vähässäkyrössä 25. Merikaarron Kolkkila on ollut yksi Kyrönjoen virtaaman alimpia ja rannikkoa lähimpiä koskipaikkoja ja sellaisena otollinen vesivoiman hyödyntämisessä. Vuosisadan puolivälissä Kyröjoen suu sijaitsi Kolkinkosken tienoilla, ja tuolloin Merikaarrossa oli n. 33 taloa.

Vaasalainen kauppaneuvos Abraham Falander osti Kolkin talon maita ja koskiosuuden ja perusti koskipaikkaan sahan 1783. Hän omisti Vaasan kaupungin lähettyvillä sijainneen laivaveistämön ja laajensi näin liiketoimintaansa. Tukkeja uitettiin paikalle pitkin Kyrönjokea, jota Falander perkautti 1782 uittoväyläksi yli kymmenen peninkulman matkalta.

Falander rakensi 1700-1800-luvun taitteessa Kolkin päärakennuksen. Kolkin verkatehdas sai rakennusluvan pohjoisrannalle 1828 ja laitosta laajennettiin 1841, jolloin myös tamppi eli vanuttamo siirrettiin sen yhteyteen. Teollisuuslaitokset työllistivät kylän asukkaita. Saha ja verkatehdas lopettivat toimintansa 1870-1880-luvulle tultaessa.

Lähelle Kolkin kartanoa saatiin tiettävästi 1810- tai 1820-luvulla perustetun ja nyttemmin puretun myllyn lisäksi uuden myllyn ja sahan lupa 1901. Myllyn toiminta loppui 1940-luvun loppupuolella ja sahaus 1950-luvulla. Kolkki myytiin kunnalle 1923, ja tilaa käytettiin mm. vanhainkotina vuoteen 1971, jolloin se myytiin yksityiselle.

Merikaarron lisäksi myös Kolkissa oli rautarakenteinen riippusilta, jonka rakentaminen alkoi 1922. Kolkin isännän Karl Villförin aloitteesta rakennetun sillan korvasi 1970-luvun lopulla uusi silta.
 
Lisätietoa
Abraham Falander (Wasastjerna). Eteläpohjalaisia elämäkertoja A-L. Toim. Reino Ala-Kulju et al. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. Vaasa 1963.

Jorma Ahvenainen, Suomen sahateollisuuden historia. Porvoo 1984.

Kirsi Ollikkala, Kyrönmaan jokilaaksojen maisematiet. Vaasan seutukaavaliitto 1993.

Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996.

Anneli Björkqvist, Vähänkyrön Merikaarron alueen rakennuskannan ja kulttuurimaisemien inventointi. Vähäkyrön kunta 2000.

Kyrönmaan opiston Merikaarron historiapiiri, Merikaarto, Historia. Merikaarron kylän www-sivut: http://www.merikaarto.com (17.1.2008).

Maria Kurtén - Susanne Öst - Rose-Marie Back - Minna Torppa - Sari Tallgren, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008.
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; kylä; mylly; saha; silta; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
Raittinäkymä Vähäkyrön Merikaarrossa. Maria Kurtén 2007
Raittinäkymä Vähäkyrön Merikaarrossa. Maria Kurtén 2007.
Kyröjoen Kolkkilankosken rantaan rakennettu Kolkin kartano Vähäkyrössä. Timo Kantonen 2005
Kyröjoen Kolkkilankosken rantaan rakennettu Kolkin kartano Vähäkyrössä. Timo Kantonen 2005.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009