 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kemiönsaari | Varsinais-Suomi | |
Kemiön kirkko ja pappila |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kemiön kirkko ja pappila | ||
| Kuvaus | ||
| Kemiön keskiaikainen kivikirkko ja pappila muodostavat vanhan suurpitäjän historiallisen tunnuskuvan. Kirkon holvattu sisätila on gotiikan arkkitehtuurin huipentumia Suomessa.
Kivikirkko ja läheinen pappila sijaitsevat Kemiön saaren keskiosassa mäkien rajaaman peltolaakson rinteessä. Harmaakivistä rakennetun keskiaikaisen kirkon barokkisipulipäätteinen länsitorni ja asehuone kuuluvat sen 1700-luvun lopun palonjälkeiseen rakennusvaiheeseen. Kookkaat kahdeksankulmaiset pilarit jakavat kuusitraveisen kirkkosalin kolmeen tasaleveään ja tasakorkeaan laivaan. Kuorin moderni sisustus on 1960-luvulta. Kemiön kirkkomaisemaan liittyy 1840-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila keskiaikaisella pappilan tontilla. Päärakennuksen on suunnitellut Turun kaupunginarkkitehti P.J. Gylich. Puistomaisessa pihapiirissä on myös vanha luhtiaitta. Kiviaidan ympäröimän kirkkotarhan valkoiseksi kalkittu kivinen porttirakennus on rakennettu 1796. Länsipuolella olevan, 1708 rakennetun kellotapulin kivinen alaosa on sisustettu ruumishuoneeksi. Sankarihauta-alue on toteutettu arkkitehti Erik Bryggmanin piirustusten mukaan 1953. Yksittäisistä hautamuistomerkeistä mainittakoon kuvanveistäjä Felix Nylundin veistämä ja arkkitehti Palmqvistin piirtämä Amos Andersonin hautakivi sekä arkkitehti Bengt Lundstenin suunnittelema Sjölaxin kartanon omistavan Jägerskiöld-suvun hauta-alue. Mäen rinteessä kirkon luoteispuolella oleva kivinen viljamakasiini vuodelta 1848 toimii kotiseutumuseona. |
||
| Historia | ||
| Kemiö, joka mainitaan jo 1327, on Suomen vanhimpia pitäjiä. Kemiön emäpitäjään kuuluivat 1300-luvulla Kemiön lisäksi Dragsfjärd, Hiittinen ja Västanfjärd.
Kirkon sakaristo-osa on runkohuonetta vanhempi, runkohuoneen rakentaminen ja 1400-luvun puolivälin jälkeen tehty holvaus kuuluvat samaan rakennusvaiheeseen. Holvauksen tekijänä pidetään Turun tuomiokirkon keskilaivan holvauksesta maksun saanutta muurarimestari Petrus Muratoria. Hänelle annettu lisämäärite de Kymitto viittaa joko hänen kotipaikkaansa tai edelliseen työkohteeseensa. Kemiön holvaukselle tunnusomaista on monimuotoinen tähtiholvi, vankat kahdeksankulmaiset pilarit ja lähes hevosenkenkämäisesti kaartuvat arkadikaaret. Nämä piirteet toistuvat myös Sauvon, Tenholan ja Perniön kirkoissa, joita pidetään Petrus Muratorin johdolla holvattuina. Kirkko vaurioitui tulipalossa 1781 ja se kunnostettiin arkkitehti C.F. Schröderin johdolla. Tällöin sen länsipäähän rakennettiin korkea torni, asehuone uudistettiin, ikkuna- ja oviaukot laajennettiin sekä kattokulmaa madallettiin. Kirkon kolme mittavaa restaurointia suunnitteli 1903 arkkitehti Lars Sonck, 1922 Armas Lindgren ja 1962 Kaj Palmqvist. Kirkon vesikaton peltikate muutettiin kupariksi 1986. |
||
| Lisätietoa | ||
| Sigrid Nikula, Kimito kyrka. Finlands kyrkor 8. Museiverket 1975.
Kimitobygdens historia II. Ekenäs 1982. Marja Terttu Knapas, Restaureringens stilproblem. Kimito kyrka från 1897 till 1962. Finskt Museum 1982. Finska Fornminnesförening 1984. Juhani Vainio, Asutusrakenteen kehitys Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1984. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Kari Suistoranta ja Henrik Asplund, Kemiön suurpitäjän historia 1. Sagalundin museon kuntayhtymä 1997. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kirkko; lainamakasiini; pappila; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema Kemiön sankarihautausmaa. Johanna Forsius 2007. |
Uutta ja vanhaa hautausmaata sekä läpikäytävä Kemiön kirkon ympäristössä. Taustalla pappila. Johanna Forsius 2007. |
Kemiön kirkon länsitorni. Marja Terttu Knapas 1983. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU