| Kuvaus |
Haapaniemi on yksi varhaisimmista rannikkoseudun aateliskartanoista ja linnanraunio on ollut yksi Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikolle 1500-luvulla rakennetuista kivikartanoista.
Kiskon kirkonkylän eteläpuolella, Kirkkojärven itärannalla olevasta Haapaniemen kartanolinnasta on jäljellä holvattu kellarikerros. Ulkomuurit ovat harmaakiveä ja holvit liuskekiveä, jota on saatu läheisestä Hyypiänvuoresta. Linnanraunion vieressä on 1700-luvulta peräisin oleva Haapaniemen rälssisäterin puinen, mansardikattoinen päärakennus. |
| |
| Historia |
Haapaniemen kartanon paikalla oli asutusta viimeistään 1300-luvulla ja Haapaniemi mainitaan varhaisimmassa säilyneessä asiakirjassa 1469. Maamme 1500-luvun kivikartanot, joista valtaosa sijaitsi Varsinais-Suomessa, kuuluivat mahtisuvuille, kuten Horneille, Flemingeille tai Totteille. Haapaniemi oli Henrik Klaunpoika Hornin pääkartano 1540-luvun puoliväliin asti. 1600-luvun loppupuolella kartano siirtyi Flemingien omistukseen. Linna rakennettiin ilmeisesti vuosien 1450 ja 1525 välisenä aikana.
Linna rappeutui isonvihan aikana ja oli 1700-luvun lopulla rauniona. Linnan tutkimuskaivaukset tehtiin 1910-luvulla ja kunnostustyöt 1950-1958 muinaistieteellisen toimikunnan valvonnassa Kiskon kunnan rahoituksella. |
| |
| Lisätietoa |
Suomen kartanot ja suurtilat II. Toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander. Helsinki 1941.
Eija Suna, Haapaniemen linna. Hanko 1991.
Seija Väärä, Kiskon ja Suomusjärven historia historiallisen ajan alusta kunnallishallinnon uudistamiseen 1347-1865. Anja Sarvas - Seija Väärä, Kiskon ja Suomusjärven historia I. Jyväskylä 1998.
Kiskon kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005. |
| |
| kohteeseen sisältyy:
kartano;
muinaisjäännös;
|
| ympäristön nykyluonne:
agraarimaisema;
|
| |
PERUSHAKU