på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Parainen Varsinais-Suomi
Atun kartanoympäristö
Kuvaus
Atun kartano on poikkeuksellinen kartanotalouden ja siihen liittyneen teollisuustoiminnan muovaama historiallinen ympäristö. Slagitiilisten talousrakennusten lisäksi kartanon talouskeskukseen kuuluu teollisuustoiminnan jäänteitä ja rakennuksia, kuten kartanon sahan kaksi työväen asuinkasarmia. Atun kartanon teollisuushistoria on pitkä ja monipuolinen ja koostuu mm. kaivos- ja sahatuotannosta.

Kartano sijaitsee noin 10 km pitkällä Attumaan saarella. Kartanopihaa neljältä sivulta rajaavista punamullatuista rakennuksista vanhimmat ovat 1700-luvun alkupuolelta. Talouskeskukseen liittyy kuonatiilistä rakennettuja ulkorakennuksia ja ns. kahvimyllytaloja.

Saaren etelärannalla sijainnut suursaha on purettu, mutta kartanon ympäristössä on säilynyt sahan työväestölle rakennetut kaksi kookasta kaksikerroksista työväenkasarmia, Storgård ja Grankulla sekä lukuisia pieniä työväen asuntoja, jotka toimivat kesäasuntoina. Sahalaitoksesta on säilynyt tiilinen voima-asema ja sahakoneiden betoniset perustukset. Saharannassa on pienvenesatama. Kartanon talouskeskuksesta luoteeseen johtaa puukujanne kahdelle veden täyttämälle kaivoskuilulle ja rannan lastauspaikalle.

Atun lukuisat rakennukset sijaitsevat hajallaan pienipiirteisessä saaristomaisemassa, jossa pienet peltoaukeat ja matalaa puuta kasvavat metsäsaarekkeet vuorottelevat.
 
Historia
Atun rälssikartano mainittiin kirjallisissa lähteissä jo 1400-luvulla. 1560-luvulla Paraisten pitäjän vanhimpiin kuuluvassa Atun kylässä oli kahdeksan taloa. 1600-luvun lopussa kylän kaksi muuta rälssitilaa yhdistettiin Atun säteriin.

Kartanon mailta louhittiin metalleja, mm. rautamalmia 1840-luvulla. Kartanon alueella toimi myös tiiliruukki, hiilenpolttouuni ja meijeri, 1900-luvulla oma sähkölaitos ja mylly. Sahateollisuuden nousukauden aikana kartanon alueelle perustettiin höyrysaha 1872. Atun saha oli Paraisille perustetuista suurin ja huippuvuonna 1915 siellä työskenteli yli 150 henkeä. Atun suurtilan saha toimi vuoteen 1951, jonka jälkeen se purettiin.
 
Lisätietoa
Jonathan Reuter, Industrisamhällen på landsbygden. Det svenska Finland, Förra delen. Helsingfors 1919.

Suomen kartanot ja suurtilat II. Toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander. Helsinki 1941.

Paul Stenman, Sågarbetarliv på Attu i Pargas. Arbete, miljö och tradition. Kulturhistoriska institutionen vid Åbo Akademi. Rapport 3. Åbo 1973.

Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. 1973.

Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. 1973.

Kari Suistoranta, Paraisten historia. Paraisten kaupunki. 1985.

Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja -ympäristöjä. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996.
 
kohteeseen sisältyy:  kaivos; kartano; talousrakennus; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Atun kartanon talouskeskuksen slagitiilisiä rakennuksia.

Atun sahan työväenasunto.

Atun sahan työväenasunto.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Atun kartanoympäristö
 
© Museovirasto 2009