 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Taivassalo | Varsinais-Suomi | |
Taivassalon kirkko ja pappilat |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Taivassalon kirkko ja pappilat | ||
| Kuvaus | ||
| Taivassalon keskiaikainen kivikirkko harvinaisen rikkaine kalkkimaalauksineen ja sisustuksineen on maamme keskiaikaisen kirkkotaiteen merkittävimpiä kohteita. Taidehistoriallisen merkityksensä ohella kirkko on restaurointihistorian varhainen esimerkki 1800-luvun lopulta. Taivassalon pappila on maamme merkittävimpiä pappilamiljöitä. Pappilan kaksi päärakennusta ovat 1700- ja 1800-luvulta ja pappila kuvastaa rakentamisessa ja asumiskulttuurissa tapahtuneita muutoksia 1700-luvulta lähtien.
Kolmilaivaisessa viisitraveisessa kirkkosalissa holveja ja seinäpintoja peittävät Pietari Henrikinpojan johdolla 1460-luvun lopulla tehdyt kalkkimaalaukset. Niiden aiheet on otettu Kristuksen elämästä ja pyhimyslegendoista. Lisäksi maalauksiin sisältyy suuri määrä yksittäisiä apostoleja, profeettoja sekä vertauskuvia ja moraliteetteja. Alttarin yläpuolella riippuva krusifiksi on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle ja liitetty ns. Liedon mestarin tuotantoon. 1600-luvun esineistöön kuuluu nykyisin asehuoneeseen sijoitetut 14 hautavaakunaa. Saarnastuoli on Henrik Flemingin lahjoittama vuonna 1638. Lehterit rintamuksineen ja uusgoottilaiset penkit ovat vuodelta 1890. Kirkkotarhan kiviaitaan liittyy kaksi pyramidikattoista porttirakennusta 1780-luvulta koristeellisine puuportteineen. Järppilän ja Viiaisten kartanoille kuuluneet hautakappelit ovat 1700-luvun lopulta. Kellotapuli sijaitsee kallionnyppylällä kirkkotarhan eteläpuolella. Sen kivinen alaosa on vuodelta 1799 ja puinen yläosa on uusittu 1890. Kellotapulin vieressä on kivestä muurattu viljamakasiini vuodelta 1850. Puolisen kilometriä kirkolta luoteeseen sijaitseva pappilassa on kaksi eri-ikäistä päärakennusta. Vuoden 1727 pappila-asetuksen säädösten mukaisesti rakennettu vanha pappila on peräisin vuodelta 1756. Pihan pohjoislaidalla vastapäätä vanhaa punamullattua rakennusta on 1823 valmistunut papiston tuolloisia asumisstandardeja vastaava kirkkoherranpappila. Pihapiiriä rajaavan uudemman liiterirakennuksen alla on kaksihuoneinen holvattu kivikellari, joka saattaa olla osa pappilan keskiaikaista rakennuskantaa. Pihaa idässä ja lännessä rajanneet pitkät ulkorakennukset samoin kuin pihapiirin ulkopuolella ollut karjatarha on purettu. |
||
| Historia | ||
| Taivassalon seurakunta tunnetaan jo 1300-luvun puolivälistä. Kirkon sakaristo-osa rakennettiin ennen runkohuonetta. Runkohuone oli alkuaan yksilaivainen hallikirkko Sen sisäkatteena oli puinen tynnyriholvi, jonka raja on näkyvissä itäpäädyssä ullakolla. Nykyinen holvaus ja tiiliset päätykolmiot lienee rakennettu 1450- tai 1460-luvulta. Kirkkosalin maalauskoristelu tehtiin vaakunoihin perustuvan ajoituksen perusteella vuosien 1467-1470 välisenä aikana. Kirkko ja kalkkimaalaukset restauroitiin 1890, jolloin niihin lisättiin suomenkieliset selitykset.
Taivassalon pappila sijaitsi nykyisellä paikalla jo keskiajalla. Vanha pappila rakennettiin 1756 vuoden 1727 pappila-asetuksen mukaisesti. Pitäjänkokous päätti 1809 uuden pappilan rakentamisesta, koska vanhan pappilan katsottiin olevan huonokuntoisen ja asumiseen vanhanaikaisen. Uuden pappilan rakentaminen lykkäytyi ja kirkkoherra Erland sai korjata vanhaa karoliinista pappilaa omalla kustannuksellaan. Uusi pappila pystytettiin pihan tuolloin avoimelle pohjoislaidalle 1823. Kuuteen kortteliin jaettu puutarha sijaitsi pihapiirin eteläpuolella. |
||
| Lisätietoa | ||
| Gunnar Suolahti, Suomen pappilat 1700-luvulla. Porvoo 1912.
Irja Sahlberg, Töfsala prästgård. Käsikirjoitus ja inventointikertomus 1944. Turun maakuntamuseo, kopio MVRHO. Tove Riska, Taivassalon kirkko. Suomen kirkot 1. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1959. Camilla Ahlström-Taavitsainen, Vapenbilder bland kalkmålningarna i Finlands medeltidskyrkor. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja VIII, 1984. C.J. Gardberg, Keskiajan rakennustaide. Ars. Suomen taide 1. 1987. Anu Soikkeli, Suomen vanhat pappilat - menneisyyden tulevaisuus. Oulun yliopisto 2000. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; lainamakasiini; pappila; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Taivassalon kirkko. Elias Härö 1968. |
Taivassalon kirkko. Minna Pesu 2007. |
Taivassalon 1800-luvulla rakennettu uusi pappila. Hannu Puurunen 1978. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU