på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Uusikaupunki Varsinais-Suomi
Uudenkaupungin puutalokorttelit
Kuvaus
Uudenkaupungin puutalokorttelit on maamme parhaiten säilyneitä ja edustavimpia empiren puukaupunkialueita. Kaikkiaan säilyneita puutalokortteleita on noin 40. 1600-luvun alussa perustetun Uudenkaupungin uudelleenkaavoitus on kahden tuhoisan kaupunkipalon jälkeiseltä ajalta 1850-luvulta. Kaupunkirakennetta leimaavat leveät suorat kadut suurine kortteleineen ja palokujineen. Yksikerroksiset kadunsuuntaiset puutalot luovat leveän ja matalan katutilan, jota kehystävät puurivit. 1800-luvun lopulla vaurastunut merenkulkukaupungin porvaristo on rakennuttanut suurikokoisia puutaloja rikkain empirekoristein. Pihapiireihin on kuulunut myös runsaasti sivu- ja ulkorakennuksia. Puutalokortteleita on säilynyt erityisesti Ylisenkadun pohjoispuolella.

Alisenkadun merenpuoleisessa päässä oleva Uudenkaupungin vanha kirkko on yksi maamme viidestä 1600-luvulla rakenneusta kivikirkosta. Kirkko on poikkeuksellisen hyvin säilynyt kansanomaisine 1700-luvun puusisustuksineen. Kirkon keskikäytävällä on kaupungin porvareiden kalkkikivisiä hautalaattoja ja kirkkotarhassa lukuisia vanhoja hautamuistomerkkejä sekä kolme hautakappelia, joista yksi on 1760- ja kaksi 1780-luvulta. Seurakunnan uusi kirkko Raatihuoneen torin pohjoislaidassa on päätytornillinen uusgoottilainen kolmilaivainen tiilibasilika 1800-luvun ljälkipuolelta.

Alisenkadun ja Myllykadun kulmatontilla oleva Junqvistin talo on vanhimpia Uudenkaupungin porvaristaloja ja hyvä esimerkki myöhäisempiren kaupunkirakenteesta sekä asuinarkkitehtuurista. Tontin takaosassa on vuoden 1855 asemakaavan mukaista palokujapuustoa. Yksikerroksiset, 1850-luvulta peräisin olevat kadunvarsirakennukset on laudoitettu vaakavuorauksella ja koristeltu näyttävillä ikkunankehyksillä.

Uudenkaupungin satama on ollut Kaupunginlahdella 1700-luvun puoliväliin saakka. Vallimäen vartiotupa vuodelta 1858 on harvinainen esimerkki 1800-luvun luotsiasemasta ja sen sijoittelusta sekä oleellinen osa historiallista satamamiljöötä.

Ruutukaava-alueen koilliskulmassa on kauppaneuvos Johan Nordströmin 1930-luvulla perustama Myllymäen puistoalue, jossa on mm. neljä erityyppistä tuulimyllyä.
 
Historia
Uusikaupunki perustettiin suurvaltakaudella 1617. Se oli yksi Kustaa II Aadolfin aikana Pohjanlahden rannikolle perustetuista neljästä uudesta kapungista. Kaupungin ajalle tyypillisen säännöllisen ruutuasemakaavan laati Hans Hansson 1649. Kaupungin vanha epäsäännöllinen katuverkosto jäi uuden ruutukaavan alle.

Uusikaupunki sai tapulioikeudet 1830-luvulla ja merenkulusta ja kaupasta tuli vaurastuvan kaupungin tärkeimpiä elinkeinoja. Vuosina 1846 ja 1855 kaupunkia kohtasivat tuhoisat tulipalot. Lääninarkkitehti G.Th. Chiewitzin laatima uusi, paloturvallisuuteen tähtäävä asemakaava vahvistettiin 1856. Ruutukaava-aluetta laajennettiin pohjoiseen ja katujen varsille istutettiin lehtipuita. Lisäksi päätettiin uusien puistojen kaavoittamisesta sekä uuden kirkon rakentamisesta.

Uudenkaupungin vanhan kirkon rakentaminen alkoi todennäköisesti jo kaupungin perustamisen jälkeen 1620-luvulla keskeytyen useaan otteeseen. Kellotorni vuodelta 1775 toimi kaupungin palotornina aina viime sotiin asti. Vanha kirkko jäi vaille käyttöä G.Th. Chiewitzin suunnitteleman uuden tiilikirkon valmistuttua 1863.

Perinteisestä puukaupungin mittakaavasta piittaamaton uudisrakentaminen rikkoi erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla osan kaupunkikeskustasta. Suojeluun tähtäävä asemakaava laadittiin 1980-luvulla.
 
Lisätietoa
Kyösti Kaukovalta, Uudenkaupungin historia I-IV. Uusikaupunki 1919, 1929, 1930, 1962.

Tove Riska, Uudenkaupungin kirkot. Suomen kirkot 1. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1959.

Uusikaupunki, Raumankari, Forsby. Kehittyvän kulttuuriympäristön suojelu detaljikaavoituksessa. Museoviraston, rakennushistorian osasto. 1/1974.

Henrik Lilius, Suomalainen puukaupunki. 1981.

Eeva Aarrevaara, Heli Juola, Tuomo Juola ja Outi Ukkola, Rakennetun ympäristön suojelu. Selvitys 4/1995. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki 1995.

Juhani Kostet, Cartographia urbanium Finnicarum. Suomen kaupunkien kaupunkikartografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Monumenta Cartographica Septentrionalia. Rovaniemi 1997.

Sakari Hinneri, Uusikaupunki - vihreä kaupunki. Puistojen historia ja kasvimaailma. Uusikaupunki 1997.

Elisa El Harouny, Olli-Pekka Riipinen, Kaija Santaholma ja Timo Tuomi, Suomalaisia puukaupunkeja. Uusikaupunki. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki 1998.

Teemu Mökkönen, Uudenkaupungin kaupunkiarkeologinen inventointi 2001.

Pekka Kärki, Puukaupungista kivikaupungiksi. Irma Lounatvuori – Lauri Putkonen (toim.), Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja. Ympäristöministeriö, Museovirasto 2001.

Verkkosivut Väylien varsilta. Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat. http://www.helsinki.fi/hum/meh/merimerkit/ Merenkulkulaitos, Helsingin yliopisto, Museovirasto 2001.

Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.

Margareta Redlund (toim.), Georg Theodor Polychron Chiewitz Torgil Mohlinin ja Olof Holmbergin kuvaamana. Ritarihuoneen julkaisuja XII. 2009.
 
kohteeseen sisältyy:  hautausmaa; kaava-alue; katutila; kauppa- ja liikerakennus; kaupungin asuintalo; kirkko; piensatama; puisto; tori; tuulimylly;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Puutalokortteleita.

Puutalokortteleita.

Uudenkaupungin puutalokortteleita; Ylinenkatu.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Uudenkaupungin puutalokorttelit
 
© Museovirasto 2009