 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Urjala | Pirkanmaa | |
Nuutajärven lasitehtaan alue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Nuutajärven lasitehtaan alue | ||
| Kuvaus | ||
| Nuutajärven lasitehdas on vanhin maassamme yhä toiminnassa oleva lasitehdas. Tehdasalue on yksi uusrenessanssin tyylikauden arkkitehtonisesti yhtenäisimmistä teollisuusalueista.
Lasitehtaan ydinalue on rakennettu lääninarkkitehti G.T. Chiewitzin laatiman asemakaavallisen suunnitelman mukaan Nuutajärven ja Rutajärven väliselle kannakselle. Tehtaan vanhin rakennuskanta on Chiewitzin ja Julius Basilierin yhteistyönä suunnittelemaa. Rikkain puuleikkausdetaljein koristellut konttori- ja makasiinirakennukset ovat peräisin 1850-luvulta. Vanhan tehdasalueen reunalla on tehtaan vanhin työväen asuinrakennus 1850-luvulta. Tehdasalueen länsipuolella on 1900-luvun mittaan useassa vaiheessa rakentunut työväen asuntoalue. Lasitehtaalta johtaa pitkä koivukuja laajan englantilaistyylisen puiston ympäröimälle kartanolle, jonka rakennuskannasta suurin osa on pääosin 1800-luvun jälkipuoliskolta. Kartanon päärakennus valmistui 1822. |
||
| Historia | ||
| Nuutajärven kartano sai alkunsa 1606 kuningas Kaarle XI:n sotapäällikölleen Carl Bäckille lahjoittamista, jo aiemmin suurtilaksi muodostetuista tiloista. Nuutajärven kartanon omistaja kapteeni Jakob Wilhelm de Pont sekä Honkolan kartanon silloinen isäntä saivat kauppakollegiolta privilegion ikkunalasia ja muita lasituotteita valmistavan lasiruukin perustamiselle 25.2.1793. Lasinvalmistukseen tarvittavaa hiekkaa saatiin tehtaan lähiympäristöstä, Tourulta ja Valajärveltä.
Nuutajärven kartano ja lasitehdas siirtyivät 1843 turkulaiselle professori Törngrenille. Uusi vaihe tehtaan historiassa alkoi 1850-luvulla, jolloin varatuomari Adolf Törngren modernisoi sekä tehtaan tuotannon että tuotantorakennuksia voimakkaasti. Tehdasalueen asemakaavan laati 1855 lääninarkkitehti G.T. Chiewitz, joka piirsi Julius Basilierin kanssa myös sveitsiläistyyliset tehdasrakennukset. Osittain kaksikerroksinen, puuleikkauksin koristeltu konttorirakennus valmistui 1857. Samaan aikaan rakennettiin tiilinen, kolmikerroksinen kivirakennus, prykäri (nykyinen lasimuseo), kolmikerroksinen hirsinen lasimakasiini, tiilinen rapattu prykäri, hiomo, lasaretti ja pakari. Yksi tehdasalueen vanhimmista rakennuksista ns. kellopytinki siirrettiin paikalle 1842. Tulipalon tuhottua vanhan lautahytin rakennettiin paikalle 1951 uusi, nykyinen Vanha hytti. Puristelasin tuotantoa varten rakennettiin 1968 automaattilinja ja mänkkihalli. Uusi käyttölasitehdas, Hakahytti, mänkkihalleineen rakennettiin 1973-1975 arkkitehti Markku Annilan suunnitelmin. Nuutajärven kartanon päärakennus valmistui 1822 ja nykyiseen uusrenessanssiasuunsa rakennus korjattiin 1869 arkkitehti L.I. Lindqvistin suunnitelmien mukaan. Väentupa valmistui 1846 ja kaksikerroksinen rakennus, jonka alakerrassa toimi meijeri 1870. Kivinavetan runko rakennettiin 1800-luvun alkupuolella. Kartanon englantilaistyylinen puisto istutettiin 1870-luvulla. Tehdasalueen länsipuolelle rakentui 1900-luvun aikana työväen asuntoalue. Alueeseen liittyy lisäksi Ratalahden rannalla oleva seurantalo. |
||
| Lisätietoa | ||
| Harald Neovius, Notsjö. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.
Vilho Annala, Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan I-II. Helsinki 1948. Reijo Ahtokari, Suomen lasiteollisuus 1681-1981. Helsinki 1981. Nuutajärvi - kartano ja lasipruuki. Näyttely. Suomen kansallismuseo 1983. Forssa 1983. Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Tutkimus 4/1988. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Helsinki 1989. Seija Kuusinen, Urjalan rakennuskulttuuri, inventointi. Urjalan kunta 1989. Annu Tulonen, Leena Lusa, Marita Palokoski, Pirkanmaan alueellinen kulttuuriympäristöohjelma. Pirkanmaan ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 275 Tampere 2002. Outi Palttala-Heiskala et al., Nuutajärven lasikylä, nykytilanteen kartoitus. Arkinor Oy 2003. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; muu teollisuusrakennus; muu teollisuusrakennus; puisto; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Nuutajärven lasitehtaan alue. Hannu Vallas 1998. |
Nuutajärven lasitehtaan rakennuksia, kellopytinki, lasimakasiini ja konttorirakennus. Anu Laurila 2007. |
Nuutajärven lasitehtaan entinen lasimakasiini. Anu Laurila 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU