Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Hattula Kanta-Häme

Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Hattulan Pyhän Ristin kirkko
Kuvaus
Keskiajalla pyhiinvaelluskohteena tunnettu Pyhän Ristin kirkko on kuuluisa maalauksistaan.

Kirkko on muista keskiaikaisista maaseutukirkoista poiketen rakennettu näkyviltä seinäpinnoiltaan tiilestä. Ainoastaan myöhemmin uusitut asehuone ja eteläseinän kontreforit ovat harmaakiveä. Päädyissä on ristikuviot ja muototiilistä sommiteltuja koristenauhoja. Ulkonurkissa on kontreforit. Sakaristo ja asehuone ovat toisiaan vastapäätä. Länsi-ikkunan yläpuolella sekä kontreforien ulkonurkissa on tiiliset maskit. Itäsivulla on ikkunan yläpuolella julkisivussa maalattu kalvaarioryhmä. Sisätiloissa kaksi pilaririviä jakaa nelitraveisen kirkkosalin kolmeen tasakorkeaan laivaan, joista keskimmäinen on sivulaivoja leveämpi. Kirkkosalin ohella myös sakariston seinä- ja holvipinnat on peitetty kalkkimaalauksilla. Niitä on myös asehuoneen alkuperäisenä säilyneessä itäseinässä. Kirkon keskiaikaisista veistoksista merkittävimmät ovat ns. Liedon mestarin Neitsyt Maria, krusifiksi, Pyhä Olavi, Ristinkantoryhmä sekä Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Kiinteästä sisustuksesta on säilynyt kaksi saarnastuolia. Lepaan kartanon omistajien vuonna 1550 lahjoittama nelisivuinen jalaton saarnastuoli on Suomen vanhin. Kristoforos veistoksen kannattelema uudempi saarnastuoli on vuodelta 1701. Vanhempaa esineistöä kirkossa on puinen kasteallas 1400-luvun jälkipuoliskolta sekä seitsemän 1600-luvun hautajaisvaakunaa. Nils Schillmarkin Pyhää ehtoollista kuvaava alttaritaulu on vuodelta 1782.

Kiviaidan ympäröimä kirkkotarha lienee jo keskiajalla ollut nykyisen laajuinen. Sinne johtavat läpikäytävät, joista pohjoinen on keskiajalta ja eteläinen uuden ajan alkupuolelta. Alaosaltaan harmaakivisen kellotapulin yläosa rakennettiin 1813 intendentinkonttorin piirustusten mukaan.

Kirkon lounaispuolella oleva A.F. Granstedtin suunnittelema vaaleaksi rapattu, kolmikerroksinen pitäjänmakasiini on valmistunut vuonna 1840. Se toimii Pyhän Ristin kirkon opastuskeskuksena ja kahvilana.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on rakennettu Hurttalanharjun kumpumaiseksi laajenevalle harjanteelle, maisemallisesti merkittävälle paikalle Hattulanselän rantaan. Rautakaudella pysyvän asutuksensa saaneen Hurttalan kylän muinainen keskus on sijainnut kirkon pohjoispuolella. Kirkon länsipuolella avautuu laaja viljelyksessä oleva laakso Hurttalan ja Parolan välissä.

Peltomaisemassa näkyvät hyvin Kalliolan ja Kinnalan tilakeskukset, joissa on säilynyt perinteistä rakennuskantaa mm. päärakennukset 1800-luvulta.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on osa "Vanajaveden laakso ja Aulanko" - nimistä valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.
 
Historia
Hattula kuului jo esihistoriallisella ajalle pysyvästi asuttuun alueeseen Hämeessä. Seurakunta ja ensimmäinen kirkko ovat perustettu jo 1200-luvun loppupuolella. Varmuudella Hattulan seurakunta mainitaan asiakirjalähteissä ensimmäisen kerran 1300-luvun alussa. Nykyinen kirkko on rakennettu valmiiksi yhtenäisen rakennusperiodin aikana, joka oletetaan tapahtuneeksi 1300-luvun lopussa tai 1400-luvun alussa. Tiilen valitseminen nykyisen kirkon rakennusmateriaaliksi liittää sen Hämeen linnan rakennusvaiheisiin. Pyhiinvaelluspaikkana Pyhän Ristin kirkko mainitaan kuningatar Margaretan 1405 ja 1411 tehdyissä asiakirjoissa. Kalkkimaalauksin kirkko on varustettu piispa Arvid Kurjen aikana todennäköisesti vuosien 1513-1516 välisenä aikana ja niiden lahjoittajana on ollut Hämeen linnan päällikkönä toiminut Åke Jöransson Tott yhdessä vaimonsa Märta Bengsdotter Ulvin kanssa.

Ensimmäinen suurkorjaus kirkossa tehtiin 1580-luvulla salamaniskun jälkeen. Vastaava onnettomuus kirkkoa kohtasi vuonna 1752, jolloin kattotuolirakenteet jouduttiin uusimaan. Asehuone on pääosiltaan uudelleen rakennettu harmaakivestä 1790-luvulla, ikkunat laajennettu kuori-ikkunoita ja länsi-ikkunaa lukuun ottamatta 1800-luvun alussa. Kirkko jäi pois käytöstä vuonna 1857, jolloin seurakunnan uusi tiilikirkko valmistui. Ensimmäiset kunnostukset kirkossa tehtiin vuonna 1889, jolloin myös kiinteä sisustus purettiin ja 1800-luvun alussa kalkitut seinä- ja pilarimaalaukset paljastettiin. Maalaukset on entisöinyt konservaattori O. Niemi 1939-1940 ja viimeksi ne on konservoitu 1980-luvulla.
 
Lisätietoa
Lars Pettersson, Till frågan om Hattulamålningarnas donatorer. Finska Vetenskaps-Societetens Årsbok 1981.

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö
II. Ympäristöministeriö 66/1992.

Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993.

Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko. Hattulan ja Tyrvännön kirkot. Suomen kirkot 20. Museovirasto 1997.

Marja Mikkola, Heli Jutila, Lauri Putkonen ja Sirkka-Liisa Seppälä, Vanajaveden laakson maisema, esihistoria, rakennettu kultuuriympäristö ja luonto. Hämeen ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 245. Hämeenlinna 2001.

Putkonen, Lauri – Ivars, Marja: Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hattulan kunta – Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinna 2003.

Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
 
kohteeseen sisältyy:  hautausmaa; kellotapuli; kirkko; lainamakasiini;
ympäristön nykyluonne:  taajama;
 
Pyhän Ristin kirkko, kellotapuli ja lainamakasiini. Hannu Vallas 2003
Pyhän Ristin kirkko, kellotapuli ja lainamakasiini. Hannu Vallas 2003.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009