på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Hämeenlinna Kanta-Häme
Lammin keskiaikaiset kartanot ja kirkko
Kuvaus
Lammin Ormajärven ympäristö on Sydän-Hämeen keskiaikaisen asutuksen ydinaluetta, jonka merkitystä kuvastavat keskiaikaiset kartanot ja harmaakivikirkko.

Ormajärven itärannalla luode-kaakko-suuntaisena kulkevan harjujakson tuntumassa oleva viljava savikko on tarjonnut maaperä- ja ilmasto-olosuhteiltaan hyvät edellytykset asutukselle jo rautakaudelta alkaen. Ormajärven ympäristön kulttuurimaisemaa leimaavat avoimet peltomaisemat, keskiajalle perityvien kartanoiden talouskeskukset, laajat puistot, puistometsät ja puukujanteet sekä järven eteläpäässä Untulanharjulle sijoittuva linnavuori ja Lammin keskiaikainen kivikirkko. Alue on myös liikenteellinen solmukohta, Suuri Savontie on kulkenut Lammin kirkon ohi ja yhtynyt kirkon eteläpuolella Yliseen Viipurintiehen, jota pitkin on kuljettu Viipuriin, Hämeenlinnaan ja Tammerkosken kautta Satakuntaan.

Kulttuurimaiseman vanhimman, rautakautisen kerrostuman muodostavat Untulanharjun linnavuori, polttokalmisto, uhrilähde ja ns. miekanhiontakivi. Keskiajalle periytyvät Lammin Pyhän Katariinan kirkko, Sankolan kylä sekä Porkkalan ja Vanhakartanon rälssisäterit. 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen kerrostumaa ovat Vanhakartanosta erotettu Kivismäen kartano ja Mainiemen entinen reservikomppanian alue.

Keskiaikaisten rälssisäterien paikkoja on siirretty ja päärakennuksia uusittu, Porkkala nykyiselle paikalleen 1800-luvun alussa ja Vanhakartano 1800-luvun lopussa. Kartanoiden nykyinen rakennuskanta on vanhimmailta osiltaan siirtojen jälkeiseltä ajalta. Vanhakartanosta 1800-luvun alkupuolella erotetun Kivismäen kartanon rakennuksista osa on Vanhakartanon vanhoja rakennuksia. 1800-luvun alusta ovat myös toinen asuinrakennus, pakaritupa, navetta, aitat ja viljamakasiini.

Mainiemen kuntoutuskeskuksen alueella on rakennuskantaa myös kuntoutuskeskusta edeltäneiden kasarmi- ja työlaitoksen ajalta kuten reservikomppanian päällystön asuinrakennuksia ja ruutikellareita. Puisto puukujanteineen on työlaitoksen ajalta.

Ormajärven pohjoispäässä olevat Sankolan kylän Nuuttilan, Ali-Vilppulan, Vilppulan ja Ali-Nuuttilan talonpoikaistilat muodostavat nauhamaisen ryhmäkylän. Tienpinnan nostaminen on muuttanut perinteistä raittinäkymää. Tilojen päärakennukset ovat pääosin 1700- ja 1800-luvuilta. Maantien varrella olevan Porkkalan kansakoulun rakennukset ovat 1900-luvun alusta ja 1930-luvulla.

Ormajärven eteläpäässä, Untulanharjun Linnavuoren kupeessa oleva Pyhän Katariinan kirkko on ulkohahmoltaan tyypillinen keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkkosalia kattaa vuoden 1918 palon jälkeen tehty betoniholvaus. Kiinteä sisustus penkkeineen, urkuineen, saarnatuoleineen sekä alttarilaitteineen on säilynyt palon jälkeisessä asussaan. Kolmikerroksinen barokkitapuli kirkon länsipuolella on palon jälkeen rakennettu entisen kaltaiseksi. Kellot ovat peräisin Viipurin sotilaskirkosta. Kirkkotarhan lounaiskulmassa on Lammin Vanhakartanon omistaneelle Gustaf Bogislaus von Platenille rakennettu hautakappeli 1830-luvulta.

Lammin keskiaikaiset kartanot ja kirkko sijaitsevat Ormajärvi - Untulan valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.
 
Historia
Ormajärven ympäristö asutettiin rautakaudella. Keskiajalla alueelle rakennettiin kivikirkko ja sinne perustettiin Porkkalan ja Vanhankartanon kartanot ja niiden rälssitilat. Uuden ajan alkupuolella, 1560-luvulla, alueella oli kartanoiden lisäksi Sankolan kaksi taloa, Parikkalan yksinäistalo ja Vanhankartanon kuusitaloinen kylä.

Lammin kirkko ja seurakunta perustettiin 1400-luvun alkupuolella ja emäseurakunnaksi se tuli 1435. Hämeen myöhäiskeskiaikaisiin kirkkoihin kuuluva, Pyhälle Katarinalle omistettu kirkko rakennettiin 1400- ja 1500-luvun vaihteessa. Sisällissodan viimeisinä päivinä, huhtikuussa 1918, kirkko ja tapuli tuhoutuvat tulipalossa. Arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema jälleenrakennustyö valmistui 1920.

Porkkalan kartanoa edeltänyt kylä mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä jo 1374. Vanhaa rälssiä oleva Porkkala oli 1400-luvulla Tavast-suvun asumakartanona. Uuden ajan alkupuolella kartanoa omistivat mm. Fincke ja Horn -suvut.

Vanhakartano, joka oli myös vanhaa rälssiä, mainitaan 1450-luvulla, jolloin se oli jakamaton asumakartano. 1600-luvulla Vanhakartano oli jaettu useisiin rälssisätereihin ja -tiloihin. Hovijunkkari Karl Gustav Stjernvall yhdisti tilat 1770-luvulla. Vuonna 1818 pidetyssä perinnönjaossa Vanhakartanosta erotettiin Kivismäen kartano. Vanhakartanon 1700-luvulta oleva kaksikerroksinen päärakennus siirrettiin nykyiselle paikalle 1892 ja 1930-luvulla rakennus uusittiin arkkitehti Carl Frankenheuserin ja Marianne Granbergin suunnitelmin. Rantaan vievä tammikuja istutettiin 1905 ja pihaan johtava koivukuja 1894.

Lammin reservikomppania eli Hämeen 25. reservikomppania toimi Lammilla 1883-1899. Lammin reservikomppania oli Hämeenlinnan tarkka-ampujapataljoonaan kuulunut reserviläisiä kouluttanut sotilasyksikkö. Kasarmit rakennettiin 1880-luvulla ja kasarmikäytössä ne olivat vuosisadan vaihteeseen saakka, jolloin tarkka-ampujapataljoonat ja reservikomppaniat lakkautettiin. Suomen itsenäistymisen jälkeen kasarmilla toimi ensin vankisiirtola ja 1919-1923 varavankila. Kuntien perustama työlaitos aloitti toimintansa 1924, toimintaa varten rakennettu päärakennus valmistui 1927. Työlaitoksen oheen perustettiin alkoholistihuoltola 1946 ja 1984 nimeksi tuli nykyinen Mainiemen kuntoutumiskeskus. Mainiemen kuntoutuskeskuksen kolmikerroksinen, kivinen päärakennus valmistui 1927 Martti Paalasen suunnittelemana.
 
Lisätietoa
Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja III. Toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander. Helsinki 1946.

Kirsti Stenius ja Kaisu Koskue, Lammin kirkko, seurakunnan vaiheita. Pieksämäki 1990.

Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.

Koskue Kaisu. Lammin pitäjän historia III, vuodet 1917-1995. Jyväskylä 2000.

Teija Ahola, Rakennusinventointi - Lammi. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 44/2002. Hämeen ympäristökeskus, Lammin kunta 2002.

Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003.

Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
 
kohteeseen sisältyy:  hautakappeli; hautausmaa; huoltola; kartano; kasarmi; kellotapuli; kirkko; kylä; muinaisjäännös; puisto; talonpoikaistalo;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Lammin kirkko.

Lammin kirkon kellotapuli.

Lammin kirkon hautakappeli.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Lammin keskiaikaiset kartanot ja kirkko
 
© Museovirasto 2009