| Kuvaus |
Hirvensalmen kirkonkylän rantavyöhyke on hyvä esimerkki sisävesistöjemme varsille kehittyneiden kirkonkylien rakenteesta. Rannan tervaleppämetsä liittyy 1800-luvun alun järvienlaskun historiallisiin ympäristövaikutuksiin.
Kirkonkylä sijaitsee vesistöön pistävällä kapealla niemellä, jonka kärjessä ovat kirkko 1915, kellotapuli 1782, kirkkoherranpappila, entinen lääkärintalo, viljamakasiini 1842 ja hautausmaa. Liekune-järven rannan luonnon harvinainen tervaleppäkasvusto leviää poikkeuksellisena puistona kirkonkylän ja järven väliselle kaistaleelle. Pääosin luonnontilainen metsikkö muodostaa harvinaisen puistomaisen sisääntuloväylän kirkonkylään ja matalahkolle kirkonmäelle. Metsikön reunassa tervaleppämetsikkö on rajana pienvenesatamalle ja sen rakenteille. |
| |
| Historia |
Hirvensalmella pysyvä asutus ajoittuu 1400-luvun lopulle. Mikkelin emäseurakuntaan kuuluneesta Hirvensalmesta tuli oma kappeliseurakuntansa 1600-luvun keskivaiheilla. Seurakunta itsenäistyi 1851. Nykyinen kirkko valmistui 1915 ja sen suunnitteli Josef Stenbäck.
Kissakosken kanavan rakentaminen 1831-1851 laski Liekoveden ja Puulan vesipintaa noin kaksi metriä. Muutos synnytti rannoille vesijättömaita, jossa tervaleppä voi itää ja kasvaa suotuisissa olosuhteissa. Tervaleppäesiintymiä on muuallakin Puulan ympäristössä. Nykyisin tervaleppäkujan puut ovat noin 100-vuotiaita ja yli 30 metriä korkeita. (Ks. Kissakosken kanava ja tehdasalue.) |
| |
| Lisätietoa |
Hirvensalmen kirja. JYY:n kotiseutusarja N:o 16. Hirvensalmen kunta ja seurakunta 1979.
Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia, Merenkulkuhallituksen julkaisu, Keuruu 1991.
Sanna Kekkonen, Puulaa pitkin, Suonnetta soutaen. Ihmisiä ja ilmiöitä Hirvensalmelta. Hirvensalmen kunta 2003. |
| |
| kohteeseen sisältyy:
hautausmaa;
kellotapuli;
kirkko;
pappila;
puisto;
|
| ympäristön nykyluonne:
kirkonkylä;
|
| |
PERUSHAKU