 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Sastamala | Pirkanmaa | |
Sastamalan kirkkomaisema |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Sastamalan kirkkomaisema | ||
| Kuvaus | ||
| Sastamalan eli Karkun Pyhän Marian kirkko oli keskiajalla Pohjois-Satakunnan ja Pirkanmaan merkittävin seurakunnallinen keskuspaikka. Karkun laajasta emäseurakunnasta, joka kuuluu Ylä-Satakunnan vanhimpiin ja mainitaan jo 1320-luvulla, on vuosisatojen aikana erotettu lähes 20 seurakuntaa. Peltojen ja vesistön rajaamalla matalalla harjanteella on kirkon lisäksi vanha pappila ja sen maatila.
Karkun keskiaikainen kivikirkko on omistettu Neitsyt Marialle. Kivikirkon pohjoispuolella olevan peruskiveyksen on oletettu liittyvän kirkon edeltäjään ns. Luukkaan kappeliin 1200-luvulta. Lisäksi kappelin puusta rakennetun runkohuoneen hirsiä lienee käytetty nykyisen kirkon länsipäätyyn. Nykyinen kaksilaivaiseksi suunniteltu, mutta holvaamatta jäänyt kivikirkko on rakennettu 1400-luvulla. Kirkon päädyt on madallettu 1860-luvulla tehdyssä korjauksessa. Samalla myös kirkon lautaholvi sekä kiinteä sisustus on uusittu kokonaisuudessaan. Rautaveteen pistävän niemen kärjessä oleva korkea kellotapuli on rakennettu 1700-luvun lopulla Tukholman yli-intendentinviraston piirustusten mukaan. Entinen kirkkoherran pappila talousrakennuksineen kirkolle johtavan tien mutkassa on rakennettu 1838-1839. Pappila on sijainnut nykyisellä paikallaan todennäköisesti jo keskiajalla. Karkun vanha kirkko, kellotapuli ja pappila talousrakennuksineen liittyvät Rautaveden länsirannan laajaan kulttuurimaisemaan. Sastamalan kirkkomaisema on osa valtakunnallisesti merkittävää Karkku - Tyrvää -maisema-aluetta. |
||
| Historia | ||
| Sastamalan kirkko rakennettiin 1497-1505 Huittisten mestarin johdolla. Alkuperäisiin suunnitelmiin nähden kirkko jäi keskeneräiseksi, mm. kivirakenteisiksi suunnitellut asehuone, länsipääty ja holvit korvattiin puurakenteilla. Rakennusta tukevat kivipilarit rakennettiin 1797. Huonokuntoinen katto uusittiin 1866-1867, jolloin kattomuodoksi tuli alkuperäistä huomattavasti matalampi ja loivempi.
Karkun vanha kirkko jäi pois käytöstä pitäjän uuden kirkon valmistumisen jälkeen 1913. Kirkkoa käytettiin mm. heinävarastona. Kirkon arvon palautus alkoi 1960-luvulla. Kirkkoa restauroitiin 1960-1962 ja päädyt korotettiin entiseen korkeuteensa ja uusi vesikatto tehtiin paanuista. Kirkon lattia korjattiin lattiasieniesiintymän takia 1978. Pappila ja sen maatilan rakennukset ovat 1800-luvulta. Kirkon ympäristössä oli aikaisemmin lisäksi lukkarin talo, leikkaushuone ja viljamakasiini. Näistä viljamakasiini on säilynyt siirrettynä vanhan maantien varteen. |
||
| Lisätietoa | ||
| Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 174. Tampereen seutukaavaliitto 1990. Tampere 1990.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Juhani Piilonen, Sastamalan historia. 3. 1860-1920. Sastamalan historiatoimikunta. Vammala 1997. Vadim Adel, Vammala, Sastamalan kirkon ympäristön kulttuurimaisemainventointi. Tampereen museot 1998. Vammalan ja Mouhijärven kulttuuriympäristöjen maisemanhoitosuunnitelma. Suunnittelukeskus Tampere 2000. Jari Heiskanen, Vammala, Rautaveden länsirannan rakennetun kulttuuriympäristön inventointi. Pirkanmaan maakuntamuseo, kulttuuriympäristöyksikkö 2003. Unto Salo, Sastamalan historia 1,1-2. Esihistoria. Hämeenlinna 2004. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: kellotapuli; kirkko; pappila; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Sastamalan kirkko, pappila ja pappilan maatila Rautaveden rannalla. Hannu Vallas 1996. |
Sastamalan kirkko avoimessa peltomaisemassa. Jari Heiskanen 2007. |
Sastamalan kirkko. Jari Heiskanen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU