 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kannus | Keski-Pohjanmaa | |
Mäkiraonmäen vanha asutus ja Kannuksen kirkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Mäkiraonmäen vanha asutus ja Kannuksen kirkko | ||
| Kuvaus | ||
| Mäkiraonmäen 1900-luvun alun kirkonkylille tyypillinen rakentaminen ja tunnetun pohjalaisen kirkonrakentajasuvun rakentama Kannuksen kirkko muodostavat 1930-luvun paloa edeltävää aikaa edustavan kirkonkylämiljöön.
Kannuksen keskustan alavasta maastosta kohoaa kunnan historiallinen keskus, nykyisin teiden saartama Mäkiraonmäki, eteläpuolellaan Kannuksen kirkko. Mäkiraonmäki perinteisine rakennuksineen on 1930-luvulla sattuneesta tulipalosta säästynyt, 1800-luvun kuntakehityksestä kertova kokonaisuus muuten uudessa taajamakuvassa. Mäen etelärinteellä on viiden suurikokoisen, kaksikerroksisen rakennuksen ryhmä, johon lukeutuvat Jokelan, Mäki-Jokelan ja Vaetojan maatilarakennusten lisäksi entinen kunnan toimisto, Kuntala, pitäjän hirsinen lainamakasiini sekä poliittisen järjestötoiminnan keskuksena, 1900-luvun alkuvuosina rakennettu työväentalo. Kannuksen kirkon ja Mäkiraonmäen erottaa toisistaan nykyisin valtatie 28. Intendentinkonttorin suunnittelema puukirkko on rakennettu Heikki Kuorikosken johdolla. Muodoltaan se on sisäkulmistaan viistetty ristikirkko, jonka kahdeksankulmaisesta ristikeskuksesta kohoaa terävään huippuun päättyvä lanterniini. Kirkon ja tapulin nykyinen ulkoasu on pääosin Mikko Karjalahden korjauksesta vuodelta 1880. Kirkon vieressä seisoo puinen kellotapuli vuodelta 1817. |
||
| Historia | ||
| Lestijoen varteen syntyi vakinaista asutusta myöhäiskeskiajalla. Asutuksen määrä nousi voimakkaasti 1700-luvun loppupuolella, ja Ylikannuksen eli Kannuksen pitäjässä taloluku nousi vuosien 1723 ja 1808 välillä 16:sta 67:een. Lohtajan alaisen kappeliseurakunnan kasvettua sen 1670-luvulla rakennettu kirkko korvattiin 1761 uudella, joka paloi salaman sytyttämänä 1813. Nykyinen Kannuksen kirkko rakennettiin Intendentinkonttorin suunnitelmin 1815-1817. Kannus erotettiin kunnallishallinnollisesti Lohtajasta 1859 ja seurakunnallinen itsenäistyminen toteutui 1885.
Kannuksen kirkonkylää tuhosi tulipalo 1934. Kirkon ja rautatieaseman ohella vain Mäkiraonmäellä oleva rakennuskanta säästyi. |
||
| Lisätietoa | ||
| Ville Luho, Armas Luukko, Suur-Lohtajan historia 1. Suur-Lohtajan historiatoimikunta. Keski-Pohjanmaan historiasarja 3. 1957.
Leevi Junkala, Maria Niemelä, Suur-Lohtajan historia 2. Suur-Lohtajan historiatoimikunta. Keski-Pohjanmaan historiasarja 4. 1977. Saini Heikkuri-Alborz, Pirjo Niemi, Arvokkaat kulttuurimaisemat Keski-Pohjanmaan jokilaaksoissa. Vaasan seutukaavaliitto 1993. Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet. Keski-Pohjanmaan liitto, Sigma Konsultit Oy 2001. Sirkka Laurila, Mäkiraonmäen museo- ja kulttuurikeskus. Toiminnan kehittäminen. Helsingin yliopiston maaseudun tutkimus ja koulutuskeskus 2002. Minna Torppa, Keski-Pohjanmaan inventointi, Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: kellotapuli; kirkko; kylä; lainamakasiini; museo; pienasumus; seurantalo; talonpoikaistalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Kannuksen työväentalo. Maria Kurtén 2006. |
Lainamakasiini Mäkiraonmäen kupeessa. Maria Kurtén 2006. |
Kannuksen kirkon kellotapuli. Maria Kurtén 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU