 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kittilä | Lappi | |
Kittilän jokivarsi- ja järvenranta-asutus |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kittilän jokivarsi- ja järvenranta-asutus | ||
| Kuvaus | ||
| Kaukosen kylä on Aapa-Lapin peräpohjalaista jokivarsiasutusta pohjoisimmassa Ounasjokivarressa. Kaukonen on ollut vanha saamelainen asuinpaikka. 1600-luvun puolessa välissä kylä on olluut Aapa-Lapin laajimpia maatalousalueita, markkinapaikka, käräjäpaikka ja liikenteellinen solmukohta, myöhemmin Kittilän Lapinkylän hallinnollinen keskus. Entisten eränautintajärvien rannoille syntyneet Kittilän syrjäiset pikkukylät ovat poikkeuksellisesti säilyneet Lapin sodan tuhoilta ja säilyttäneet perinteisen rakennuskantansa.
Kaukosen kylässä ja Alakylässä on säilynyt ja kunnostettu pohjoisimmalle Suomelle tyypillisiä karjarakennuksia, pyramidikattoisia kesänavettoja. Kaukosen kylä Ounasjokivarren keskiosassa on jokivarren vanhimpia ja laajimpia maatalousalueita sekä suurimpia asutustaajamia. Kaukonen on ollut parhaimpia viljanviljelypaikkoja Kittilässä ja ilmeisesti myös koko pohjoisen Lapin alueella. Kaukosen kylän tiheä asutus sijoittuu joen länsirannan laakeille kummuille, joita reunustavat suot. Jokivarressa on kylän tulvaniityt ja ympäröiville soille on raivattu peltoja. Perinteistä rakentamista on säilynyt Hakalassa, Pekkalassa, Pentissä, Ojanperässä ja Hettulassa. Hakalan pihapiirissä on suurikokoinen pyramidikattoinen kesänavetta. Alakylässä on säilynyt poikkeuksellisesti kolmen pyramidikattoisen kesänavetan muodostama kokonaisuus jokirannassa. Pyramidikattoisen kesänavetan ainutlaatuinen rakennustyyppi on kehittynyt Pohjois-Suomessa ja -Ruotsissa, jossa kesähyönteisten kiusa on suurin. Karjarakennustyypin tunnusmerkkinä on pyramidinmuotoinen katto. Kesäkäyttöön rakennetun navetan rakenne ja muoto on kehitetty suojaamaan karjaa hyönteisiltä. Yöksi suojaan tuodun karjan lämpö aiheuttaa voimakkaan ilmavirran pienessä rakennuksessa, jonka pyramidinmuotoisen katon keskellä olevan ilmanvaihtotorven kautta hyönteiset ajautuvat ulos. Neliömäinen tai harvemmin kahdeksankulmainen runko ja kartiomainen katto edesauttavat voimakkaan vedon syntymistä. Jeesiöjokeen laskevan Kelontekemänjärven kaakkoisessa pohjukassa sijaitsee samanniminen kylä viljelysten ympäröiminä. Rakennukset ovat pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Järven pohjukan lounaisrannalla on sotien jälkeen rakennettuja taloja, joiden seassa oman kokonaisuutensa muodostaa Vuollin talon vanha rakennusryhmä. Peltoaukeat ja pihapiirien runsaslukuiset talousrakennukset rytmittävät poukaman itärantaa. Järven ainoa saari on perinteinen palvontapaikka. Järvessä oleva karipahta on entinen Kittilän ja Sodankylän lapinkylien rajapakka. Manalaissaari on ollut väliaikainen hautapaikka. Jeesiöjärven kylässä on runsaasti säilynyttä rakennuskantaa 1920- ja 1930-luvuilta, jotka olivat poikkeuksellisen voimakasta uudisasutuskautta Kittilässä. Asutus sijoittuu raittimaisen tien varteen ja jylhä Kumputunturi muodostaa taustamaiseman pihapiireille. Lintulan kylä on maisemallisesti edustavalla paikalla Seurujoen rannalla. Pienikokoiset punamullatut rakennukset muodostavat tiiviin ryhmän kylää halkovan tein varteen. Kelontekemän ja Kaukosen kylät ovat myös valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita. |
||
| Historia | ||
| Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat Kaukoseen todennäköisesti 1600-luvun puolivälissä. Kaukonen oli 1700-luvulle Kittilän lapinkylän keskus, markkinapaikka ja talvikylä. Vanha talvitie Kolarista Sodankylän kirkolle kulki Kaukosen kautta.
Ensimmäiset asukkaat ilmestyivät Kittilän veroluetteloihin 1660-luvulla. Vuoden 1696 verotuksessa Kaukosessa, silloisessa Paloniemessä, oli kolme uudistilaa. Vuoden 1770 maakirjassa oli neljä tilaa: Mäkelä, Kaukonen ja Mokko sekä vielä yksi tila, joka myöhempien maakirjojen perusteella oli luultavasti Ranta. Kaukonen kasvoi nopeasti 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti. Vuosina 1883-1906 suoritetun isojaon aikaan 33-taloinen Kaukonen oli verraten suuri yksi Kittilän elinvoimaisemmista maatalouskylistä. Toiseen maailmansotaan mennessä Kaukosen taloluku kasvoi lähes viiteenkymmeneen tilaan. Kaukosen kylä säilyi melko hyvin Lapin sodan tuhoilta. Ainoastaan Ounasjoen itäpuolinen Kummun kylä tuhoutui ja joen länsipuolelta, kylän yläpäästä koulu ja pari muuta pihapiiriä. Kaukosesta tuli vähäksi aikaa sodan jälkeen Kittilän hallinnollinen keskus, koska kirkonkylä oli pahoin tuhoutunut. Tuolloin Kaukosessa oli mm. kunnantoimisto, sairaala, lääkäri, apteekki, poliisi, vankila ja kansakoulu. Myös Kittilän syrjäiset, tiettömien taipaleiden takana olleet pikkukylät säästyivät viime sotien tuhoilta. |
||
| Lisätietoa | ||
| Asko Vilkuna, Karjan kesäsuojista ja laiduntamisesta Pohjanmaalla. Kansatieteellinen arkisto 15. Helsinki 1961.
Lapin rakennusperintö. Lapin läänin rakennusperinne ry 1984. Yrjö Niemelä, Ounasjoen maa. Kittilä 1989. Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus 1997. Jarmo Lokio, Kittilän kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 540. Ympäristöministeriö 1999. Teija Ylimartimo, Kaukosen kyläympäristön hoito-opas, Artenomin opinnäytetyö, Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitos 13.12.1999. Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999. "Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. |
||
| kohteeseen sisältyy: kylä; navetta; talonpoikaistalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Kesänavettoja Kittilän Alakylässä. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2007. |
Kaukosen kylä, Ojanperän talo. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2007. |
Jeesiön rantatalo. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU