 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Utsjoki | Lappi | |
Utsjokilaakson saamelaisasutus |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Utsjokilaakson saamelaisasutus | ||
| Kuvaus | ||
| Utsjokilaakson saamelaisasutuksen joukossa on säilynyt asuinkenttiä, jotka kuvastavat erinomaisella tavalla kalastuksesta, metsästyksestä, maataloudesta, keräilystä ja poronhoidosta elantonsa saaneen saamelaisväestön perinteistä asumismuotoa.
Utsjoen saamelaisasutus on keskittynyt Tenojoen ja Utsjoen varteen vanhoille sukumaille. Asutuksen sijoittuminen on määräytynyt kalastuksen, metsästyksen, maatalouden ja poronhoidon harjoittamisen luomien puitteiden mukaan. Utsjokilaaksossa on Mieraslompolossa Ollilan ja Leppälän välillä säilynyt muutamia eriaikaisia yksinäistalojen asuinkenttiä 1800-luvun alkupuolelta jälleenrakennuskaudelle. Vanhimpien asuinkenttien rakennukset ovat Pohjois-Lapille tyypillisiä pienikokoisia, patinoituneita hirsirakennuksia. Ollilan tila on asutettu Inarista käsin jo 1700-luvulla vanhan talvireitin varteen. Hyvin säilyneen pienen asuinkentän vanhin rakennus on vuodelta 1816. Patinoituneiden hirsirakennusten muodostamaan pihapiiriin kuuluu asuinrakennus, navetta, sauna ja aittoja. Ollilan tilaan kuuluu niittymaa-, kalastus- ja riekonpyyntitukikohdaksi rakennettu Fallejohka, joka sijaitsee Vetsijärven rannalla tunturissa Fallejohkan jokisuistossa. Asuintalon on rakentanut 1880-1890-luvulla silloinen Ollilan isäntä, Uula Aikio ja hänen poikansa Uulan Jouni ladon todennäköisesti 1939. Fallejohkassa on oltu useaan otteeseen pitkin vuotta ts. heinäaikaan sekä marjastus-, kalastus- ja riekonpyyntiaikoina; ja siellä on pidetty paria kesälehmää. Utsjoen saamelaisasutukseen kuuluvia asuinkenttiä on myös Rauduskaidi poroerotuspaikan yhteyteen, vanhan kulkureitin varteen jo 1800-luvulla sisämaahan rakennettu asuinkenttä. Raudusskaidi oli toinen pysyvästi asutuista paikoista, joka 1920-luvun Utsjoella ei sijainnut jokilaaksossa. Utsjokilaakso on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta "Utsjoen laakso", joka on luokiteltu kansallismaisemaksi. |
||
| Historia | ||
| Suomen itäisellä saamelaisalueella saamelaisasutus keskittyi kalaisten vesistöjen kuten Teno- ja Utsjokien varrelle.
Utsjokilaakson saamelaisasutus kuului uuden ajan alussa Utsjoen lapinkylään. Vuoden 1852 rajasulku rajoitti porosaamelaisten liikkumista ja Utsjoen saamelaisväestö asettui asumaan vakituisiin asumuksiin perinteisille sukualueille jo 1930-luvulle tultaessa. Muusta saamelaisasutuksesta poiketen Utsjoella maataloudesta, maanviljelystä ja karjanhoidosta, tuli tärkein elinkeino, joka muodosti lisän kalastukselle, metsästykselle ja keräilylle. Utsjokilaaksoa pitkin kulkeva maantie valmistui Utsjoelle asti 1958. |
||
| Lisätietoa | ||
| Leena Tiilikainen, Utsjokilaakson karjanhoitajat. Maatalous saamelaisessa elinkeinokokonaisuudessa 1930-luvulta 1980-luvulle. Lapin maakuntamuseon monisteita 3, 1990.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. 1993. Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993. Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi 1997. Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999. Samuli Aikio, Klemetti Näkkäläjärvi ja Jukka Pennanen, "Maatalous saamelaiselinkeinoksi 1700-luvulla". J. Pennanen – K. Näkkäläjärvi (toim.), Siiddastallan – siidoista kyliin. Luontosidonnainen saamelainen kulttuuri ja sen muuttuminen. Inarin samelaismuseon julkaisuja n:o 3. Saamelaismuseosäätiö 2000. Maria Sofia Aikio, Tenon- ja Utsjoenlaaksojen kulttuuri-inventointi. Loppuraportti. Sámi museum – Saamelaismuseosäätiö 2003-2004. Saamelaismuseon julkaisuja no 6. 2005. Tarja Nahkiaisoja, Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1925. Julkaisu 2006:7. Lapinmaan maaoikeudet. Oikeusministeriö 2006. Klemetti Näkkäläjärvi, ”Piirteitä Suomen saamelaisten vuotuiskierrosta ja asumisesta 1900-luvulla”. Tiina Elo ja Päivi Magga (toim.), Eletty, koettu maisema – näkökulmia saamelaiseen kulttuurimaisemaan. Suomen ympäristö 34. Lapin ympäristökeskus 2007. "Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. |
||
| kohteeseen sisältyy: kausiasunto; pienasumus; saamelaiskulttuuri; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; tunturimaisema; | ||
Mieraslompolo, Ollila. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2005. |
Fallejohka. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2004. |
Raudusskaidi. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2004. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU