på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Ylitornio Lappi
Tornionjoen jokivarsiasutus
Kuvaus
Kainuunkylän komea talonpoikaisrakentaminen sijoittuu harvakseltaan nauhamaisesti kylätien varteen laakeassa Tornionjokilaaksossa, joka on Pohjois-Suomen varhaisimmin pysyvästi ja tiheimmin asuttua aluetta. Kylän rakennuskanta säästyi poikkeuksellisesti kokonaisuudessaan Lapin sodan tuhoilta toisen maailmansodan loppuvaiheessa.

Kainuunkylässä ja Armassaaren kylässä vanhojen kantatalojen pihapiirit komeine 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen talonpoikaisrakennuksineen sijoittuvat avoimessa maisemassa näkyville paikoille joen törmälle tai vaaran rinteeseen. Vanhimmat asuinrakennukset eli pytingit on sijoitettu pääty jokeen päin ja nuoremmat joen suuntaisesti. Neliömäiseen pihapiiriin kuuluu useimmiten myös toinen asuinrakennus "kesä- tai mäkipuoli", talli, navetta sekä aitat kylätien toisella puolella. Aitat ovat kaksi- tai jopa kolmekerroksisia vilja-, liha- ja vaateaittoja. Paakas- eli leipomatuvat sekä läpiajettavat porttirakennukset ovat hävinneet. Karjaa varten taloilla on ollut myös kesänavetat tai -kentät. Pihan ulkopuolella ovat saunat, kellarit ja riihet. Suuret alavat niittysaaret kylien kohdalla joessa ovat talojen laidunsaaria. Jokea reunustavien vaarojen takana ovat suuret asumattomat erämaat, metsät ja suoalueet.

Kainuunkylän pitkä jokivarsikylä on jakautunut useammiksi kulmakunniksi, joita ovat esimekiksi Pekanpää ja Poikkilahti. Tornionjoki, joka on Euroopan pisin (600 km) vapaana virtaava joki laajenee Kainuunkylän kohdalla usean kilometrin levyiseksi suvannoksi.

Tornionjoen jokivarsiasutus Ylitorniossa on osa Tornionjokilaakson valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.
 
Historia
Kainuunkylän jokitörmälle muodostui pysyvää talonpoikaista asutusta varmuudella viimeistään 1000-1100-luvuilla. Vuoden 1543 maakirjassa Kainuunkylä eli Helsingeby oli 20 talon kokoinen verotusyksikkö. Tulvanalaisilla viljavilla mailla harjoitettiin maanviljelyä, myös kalastus oli huomattava elinkeino.

1730-luvulla kylän asutus ulottui 29 talon rivinä aina Martimonjokeen asti. Talot sijaitsivat jokitörmällä tulvaetäisyyden päässä joesta. Viljelykset asumusten ympärillä olivat pieniä neliömäisiä lohkoja ja parhaat niityt olivat joen keskellä ns. heinäsaarilla. Niittyalueet oli jaettu jokivarsitalojen kesken erikokoisiin sarkoihin.

Nykyiset Suomen Ylitornio ja Ruotsin Övertorneå muodostivat yhden yhtenäisen pitäjän ennen kuin valtakunnanraja jakoi sen kahtia 1809. Ruotsin vallan aikana väylän molemmin puolin sijaitsevat kylät kuuluivat Övertorneån emäseurakunnan Hietaniemen kappeliin. 1809 solmittu Haminan rauha vaikutti myös niittysaarten nautintaan ja saaret jätettiin ns. suvereniteettisaariksi.

Joki muodosti ensisijaisen kulkuväylän aina 1830-luvulle asti, jolloin Ruotsin puolelle rakennettiin maantie. Kainuunkylän Pekanpäässä sijaitsi yksi Tornionjoen lauttahaminoista 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti.

Jokivarren isojako suoritettiin 1841. Keskeistä siinä oli taata taloille osuus jokeen. Uudistilat sekä itsellisten, torppareiden ja mäkitupalaisten asumukset sijoittuivat ylemmäs vaarojen rinteille ja kiveliöön. Karjan laiduntamiseen käytetyt kesäkentät sijaitsivat kauempana kylästä esim. 8-10 km päässä Luomajokivarressa. Kentille rakennettiin navetta, kota ja kenttäpirtti.

Tornionjokivarren vanha rakennuskanta säästyi Lapin sodan tuhoilta toisen maailmansodan loppuvaiheessa.
 
Lisätietoa
Jouko Vahtola, Suomalaisen asutuksen synty ja kehitys Lapissa. Martti Linkola (toim.), Lappi 4, Saamelaisten ja suomalaisten maa. 1985.

Tornionlaakson historia I. Jääkaudelta 1600-luvulle. Tornionlaakson kuntien historiakirjatoimikunta 1991.

Tornionlaakson historia II. 1600-luvulta vuoteen 1809. Tornionlaakson kuntien historiakirjatoimikunta 1993.

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto 1993.

Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto 1993.

Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999.

Anna Kirveennummi ja Riitta Räsänen, Suomalainen kylä. Kuvattuna ja muisteltuna. Suomalaisen kirjallisuuden Seuran Toimituksia 777. 2000.

Paavo Peura (toim.), Väylän varrelta - lisälehtiä Tornionlaakson historiaan. 2004.

"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.
 
kohteeseen sisältyy:  kylä; pihapiiri; talonpoikaistalo;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Torniojokilaakson asutus.

Torniojokilaakson asutus
 
Kartta: Tornionjoen jokivarsiasutus
 
© Museovirasto 2009