på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Kemi Keminmaa Posio Rovaniemi Salla Savukoski Sodankylä Tervola
Lapin uitto- ja savottatukikohdat
 
Kuvaus
Lapin metsäseuduille ja jokilaaksoille ominaista rakennuskantaa ovat savotta- ja uittotukikohdat ja muut uittoon liittyvät rakenteet. Uitto yleistyi 1890-luvulla ja jatkui Kemijoessa vuoteen 1991. Uiton ja suursavottakauden kukoistusta ja ajallista kirjoa kuvastavat kämppäkartanot, uittopirtit, uittopadot ja –ruuhet sekä tukinsiirtolaitteet ja sortteerialueet Lapin metsäseuduilta rannikolle asti.

SALLA
Suoltijoen pirtti on vaikuttava, suurista toisen maailmasodan jälkeisistä savotoista kertova muistomerkki karussa tunturien ja vaarojen ympäröimässä pienessä jokilaaksossa. Savottakartano on kaksikerroksinen miehistörakennus, johon liittyy 1½-kerroksinen ruokala-toimihenkilörakennus, kauppa- ja varastorakennus sekä käymälä. Kaikissa rakennuksissa on saumarimalliset, maalaamattomat julkisivut. Myös kokonaisuuteen kuuluvia leimauskämppiä on säilynyt.

SAVUKOSKI
Reutuvaaran savottakämppä Savukoskella Sotatunturin lähellä on ns. kaksipäinen kämppä, jonka pinta-ala on yli 240 m². Kämppäkartanoon kuuluvat myös sauna, kymmenen hevosen talli, liiteri, kellari sekä käymälät. Reutuvaaran kämppä on rakennettu 1951 ja se on kunnostettu vuosina 1988-1990.

Maamme ensimmäinen konesavotta rakennettiin Kemi-yhtiön toimesta Savukosken Tulppioon 1912. Radan jäännöksiä ja rakennusten pohjia on yhä nähtävissä maastossa. Jänesojalla on säilynyt hirsinen pumppuhuone, jonka sisällä on suuri puinen vesisammio konesavotassa käytetyn veturin vedentarpeeseen. Tulppiossa on säilynyt vanha höyryveturi katoksen alla.
Veturitie Tulppiosta Kemijoen Lattunan lanssipaikalle jäljellä olevine tukkiteineen ja rakennelmineen on tärkeä osa maamme savottatyön historiaa.

POSIO
Vedenjakajaseudulla oleva Kitka- ja Livojärvien välinen tukinsiirtolaitteisto Posiolla on rakennettu 1900-luvun alussa ja viimeksi se on ollut käytössä 1950-luvulla. Siirtolaiterakennus on hirsirunkoinen. Alkuperäinen rautakiskoinen siirtolaite muutettiin nykyiseen asuunsa 1930-luvulla. Vesikouru uitti tukit Livojärvelle saakka, kun ne ensin oli nostettu 6-7 metrin korkeuteen höyrykoneen avulla. Kookas yli kaksi kilometriä pitkä uittoruuhi on katkaistu Yli-Kitkan eteläpuolella kulkevan maantien kohdalla. Ruuhi on Metsähallituksen kunnostama samoin kuin itse tukinsiirtolaite.

SODANKYLÄ
Sodankylän Porttikosken uittotukikohta sijaitsee samannimisen kallioreunaisen kosken eteläpäässä Kitisen länsirannalla. 1900-luvun alkupuolella rakennettu tukikohta muodostaa viehättävän pihapiirin vaikuttavassa luonnonmaisemassa.

Auvojärvi on toisen maailmansodan jälkeinen kämppäkartano, johon kuuluu poikkeuksellisesti kaksikerroksinen miehistökämppä ja lähes 200 m² suuruinen pääpirtti, kaksirunkoinen ns. törmäyskämppä, jossa on "terävä pää" ja keittiö ruokailutiloineen. Rakennukset on pintakäsitelty karbolitervalla.

ROVANIEMI
Auttikönkään uittopato ja uittoruuhi Kemijokeen laskevassa Auttijoessa ovat merkittäviä uiton historiasta kertovia muistomerkkejä. Betoninen pato ja puinen uittoruuhi on rakennettu könkääseen, jonka pudotuskorkeus on 16 metriä.

Taljasuvannon uittotukikohta Ounasjoen rannalla on peräisin 1920-luvulta. Kallioisen rannan tuntumassa pihapiirissä on uittomiesten pirtti, rantasauna, käymälä, varasto ja liiteri.

Rovaniemen Kotisaaressa on vaatimaton uittotukikohta. Rovaniemi on ollut "jätkäkulttuurin kehto".

TERVOLA
Tervolassa on Luoesaaressa Runkauksen uittopirtti, jonka pihapiiriin kuuluu uittopirtti, sauna, keittokota, vajarakennuksia ja käymälä.

KEMINMAA
Keminmaalla on Taivalkosken uittotukikohta, jonka rakennukset ovat virran länsirannalla, ennen Isohaaran voimalaitoksen rakentamista kalliorantaisena virranneen suurkosken partaalla. Uittotukikohdan muodostavat kolme pienikokoista rakennusta, kämppä, sauna ja vaja.

KEMI
Myllyniemen sortteerialue on Euroopan suurimpia erottelutyömaita, Kemijoen uittohistorian merkittävin alue. Toiminta jatkui vuoteen 1991 asti. Alueella on jäljellä runsaasti erotteluun liittyvää rakennuskantaa asuinrakennuksista, ruokalarakennuksista ja lukusaleista pajoihin, verstaisiin ja venehuoneisiin.
 
Historia
Lapin metsien puutavaran kysyntä kasvoi voimakkaasti, kun Kemiin ja Tornioon perustettiin sahat 1800-luvun lopulla. Yksi suurimmista alueella toimivista puutavarayhtiöistä oli 1893 perustettu Kemiyhtiö. Savottatöihin ja uittoon tarvittiin työväkeä Lappiin ympäri Suomea.

1920-luvun ns. kämppälain perusteella yhtiöiden tuli rakentaa työväelle asuintilat työmaalle. Suoltijoen savotta, joka päättyi 1973 oli viimeisiä suuria miesvoimalla hoidettuja savottoja. Sen jälkeen konesavotat muuttivat työn luonteen ja sen edellyttämälle vähemmälle miehistömäärälle rakennettiin enää pieniä parakkimajoitustiloja.

Työt savotoilla tehtiin talviaikaan marraskuulta maaliskuulle. Kevättulvien käynnistyttyä tukit uitettiin puroja pitkin jokivarsiin. Uittoa varten rakennettiin vedenkulun säännöstelylaitteita. Kemijoella yhteisuitosta vastasi Kemijoen uittouhdistys ja puu uitettiin Kemiin erotteluun.

Uittoreittien varrelle rakennettiin jyrkkien tai kivisten koskien kohdalle uittorännejä eli uittoruuhia, jota pitkin puu voitiin ohjata könkään ohi. Könkäiden yläpuolelle rakennettiin patoja veden juoksutuksen säätelemistä varten. Uittotukikohtien sijoituspaikat valittiin niin, että niiltä oli mahdollisimman hyvä näkyvyys joelle uiton seuraamiseksi.

Varsinaisia uittoväyliä Lapin alueella olivat Kemijoki, Simojoki, Tornion-Muonionjoki sekä näihin laskevat sivuvesistöt. Lisäksi uittoa harjoitettiin Inarijärveen laskevissa vesistöissä ja rannikkoalueen pienissä joissa. Tärkein uittoväylä oli kuitenkin Kemijoen vesistö, missä oli kaikkiaan yli 7000 km uittoväyliä. Lapin läänissä harjoitettiin uittoa yli sata vuotta. Suurimmillaan uitto oli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, kun metsäteollisuus tarvitsi runsaasti raaka-ainetta ja Porttipahdan ja Lokan allashakkuut lisäsivät puumääriä. Lapin viimeinen uitto tapahtui Ounas- ja Kemijoessa 1991. Uitosta siirryttiin tukkirekkoihin ja rautatiekuljetuksiin.
 
Lisätietoa
Jarl Sundqvist, Tulppion konesavotta. Entinen Kemijoki. Toim. Martti Linkola. 1967.

Raimo Seppälä, Nykyinen Kemijoki : reportaasi luonnontilaisen Kemijoen muuttamisesta sähkön tuottajaksi. 1976.

Martti Linkola (toim.), Lappi 4, Saamelaisten ja suomalaisten maa. 1985.

Juhani Pelkonen, Nuortin konesavotta 1913–1916. Lapin Metsämuseoyhdistys ry:n julkaisusarja n:o 5. Kemijärvi 1989.

Matti Peltonen, Uiton historia. Tukin uitosta Suomessa 1800-luvun puolivälistä 1980-luvulle. Tekniikan museon julkaisuja VI. Helsinki 1991.

Hanna Snellman, Kemijoen vesistön uittopirtit. Raito 2/1992.

Hanna Snellman, Kemijokisuun erottelun rakennukset.
Museoaviisi 1-2/1993. Tornionlaakson maakuntamuseo 1993.

Sakari Virtanen, Lapin leivän isä 100 vuotta. Kemiyhtiön historia. Jyväskylä 1993.

Erkki Snellman, Katsaus Kemijoen uiton 200-vuotistaipaleeseen. Jatuli: Kemin kotiseutu- ja museoyhdistys. 1994.

Hanna Snellman, Uittopirtit - tukkilaisromantiikan karut kehykset. Tornionlaakson vuosikirja 1994.

Vauramo, Anu. Kämpiltä kelokyliin - Metsähallituksen suojellut rakennukset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A. No 44. Vantaa 1995.

Hanna Snellman, Tukkilaisen tulo ja lähtö. Kansantieteellinen tutkimus Kemijoen metsä- ja uittotyöstä. Scripta Historica : Oulun Historiaseuran julkaisuja 25/1996.

Martti Itkonen, Elinkeinoelämän muutokset. Keminmaan historia. 1997.

Matti Enbuske, Tukkimiesten ja kauppiaiden kairoilla. Peräpohjolan keskusseudulla. Rovaniemen historia. Jokivarsien kasvatit ja junantuomat vuoteen 1990. Jyväskylä 1997.

Sanna Lehtonen, “Kaikki mettäalan muutos siellä tuli koettua, että pokasahalla alko ja moottorisahaan päätty”. Sallan Suoltijoen metsätyömiesten yhteisö vuodesta 1953 vuoteen 1973. Oulun yliopisto, Taideaineiden ja kulttuurinantropologian laitos 1999.

Martti Itkonen, Kemijoen Uittoyhdistys 1901-2001. Kemi 2001.

Olavi Haapaporras, Hoitoalue kehityksen pyörteissä. Tornio 2006.

Samuli Onnela, Suur-Sodankylän historia 2. Suurpitäjä saamelaisten ja suomalaisten maana vuosina 1747-1916. Suur-Sodankylän historiatoimikunta 2006.

"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.

Olli Sandström, Tukkeja tunturin takaa. Luton peruuntunut autosavotta vuonna 1939 ja muista hankkeita. Lapin metsämuseo, Metsämiesten säätiö 2009.
 
kohteeseen sisältyy:  muu tuotantorakennus; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  metsämaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Auttikönkään uittopato ja -ruuhi Rovaniemen Auttijoella.

Kitka-Livon tukinsiirtolaitos Posiolla.

Kitka-Livon tukinsiirtolaitos Posiolla.
 
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Kemi Myllyniemi
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Keminmaa Taivalkoski
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Posio Kitka-Livo
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Rovaniemi Auttiköngäs
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Rovaniemi Kotisaari
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Rovaniemi Taljasuvanto
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Salla Suoltijoki
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Savukoski Tulppio
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Savukoski Reutuvaara
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Sodankylä Auvojärvi
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Sodankylä Porttikosken uittotukikohta
Kartta: Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Tervola Runkaus
 
© Museovirasto 2009