 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kristiinankaupunki | Pohjanmaa | |
Yttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskunta |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Yttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskunta | ||
| Kuvaus | ||
| Yttergrundin majakka on sekä ulkoasultaan, interiööreiltään että tekniikaltaan maamme parhaiten säilyneitä historiallisia majakkarakennuksia. Kohteen arvoa lisäävät siihen liittyvät majakan henkilökunnan rakennukset sekä vanha luotsiasema. Yttergrund on edelleen toimiva merimajakka.
Majakkatorni kuuluu 1800-luvun lopulla rakennettujen rautamajakoiden joukkoon. Rakennuksena se on kuitenkin poikkeuksellinen, eikä sillä ole rakennushistoriallisia vastineita. Södra Yttergrund -nimisellä kalliosaarella graniittijalustalla seisova teräsrunkoinen, rautalevyillä päällystetty torni on 43,6 metriä korkea. Majakan valolaitteet koostuvat kahdesta päällekkäin asennetusta Fresnell-linssistöstä teknisine laitteineen. Majakan eteläpuolella on majakkayhteisön rakennuksia. Nuorin asuinrakennus on valmistunut 1931, muut pihapiirin rakennukset 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta on toteutettu tyyppipiirustusten mukaan. Rakennusryhmän ympärillä on merkkejä pienialaisista viljelyksistä ja niiden raivauksessa syntyneitä kiviaitoja. Majakan länsipuolella on luotsivartiotupa ulkorakennuksineen. Rakennus periytyy majakkaa edeltävältä ajalta ja on olemukseltaan tyypillinen 1800-luvun vartiotupa. Luotsiasemaan kuuluu historiallisessa asussa oleva purjevaja. |
||
| Historia | ||
| Selkämeren keskiosan rannikko varsinkin Siipyynniemen tienoilla oli vielä 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Pohjanlahden merenkulun pimeimpiä alueita. Vuonna 1880 perustettu majakkakomitea ehdottikin, että Kasa Storbådanin luodolle rakennettaisiin rautainen majakkatorni. Rakennuspaikaksi valittiin kuitenkin kolme meripeninkulmaa pohjoisempana sijaitseva Södra Yttergrundin saari, jossa oli jo entuudestaan luotsipaikka rakennuksineen.
Urakan sai 1890 hoitaakseen Helsinkiläinen Kone & Siltarakennus. Valolaitteet tilattiin pariisilaiselta Barbier & Co:lta. Valmistuttuaan majakka oli pohjoismaiden korkein. Yttergrundin valo sytytettiin ensimmäisen kerran 18.9.1892. Majakka restauroitiin sen satavuotisjuhliin. Majakkamestarille ja kahdelle majakanvartijalle tarkoitetut rakennukset valmistuivat niin ikään 1890-luvun alussa. Kesällä 1931 majakka muutettiin kaasukäyttöiseksi, jolloin lopetettiin kaksi majakanvartijan virkaa. Majakka automatisoitiin 1963, jolloin loputkin majakanvartioista poistuivat asemapaikaltaan. Luotsitoiminta saarella loppui 1920-luvulla. |
||
| Lisätietoa | ||
| Seppo Laurell, Suomen majakat. Nemo. Merenkulkulaitos 1999.
Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009. https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 21.9.2018). Seppo Laurell, Valo merellä - Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009. |
||
| kohteeseen sisältyy: luotsiasema; majakka; pihapiiri; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
Yttergrundin majakka oli valmistuessaan Pohjoismaiden korkein. Harri Nyman 1999. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU