på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Espoo Uusimaa
Espoonkartano
Kuvaus
Espoonkartano on yksi Suuren Rantatien varren vanhoista kuninkaankartanoista. Keskiaikaisen tien linja kulkee yhä kartanoalueen halki. Mankinjoen ylittää Espoonkartanon alueella tiettävästi maan vanhin 1770-luvun kiviholvisilta, joka on myös museosilta. Espoonkartano on historiallisilta elementeiltään poikkeuksellisen runsas ja kartanoympäristön ajallinen ulottuvuus kattaa vuosisadat keskiajalta nykypäiviin. Kartanon rakennuskantaa leimaa vahvasti arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema muutosvaihe 1910-luvulta.

Kartanoympäristön historiallisia elementtejä ovat kartanon päärakennus, puisto, tuotantorakennukset, kaksi talouspihaa lukuisine talousrakennuksineen sekä hieman loitommalla sijaitsevine työväenasuinrakennuksineen. Kartanorakennuksen alapuolisessa joessa on kivirakenteinen mylly ja kaksi kiviholvisiltaa.

Kartanon pää- ja siipirakennus sekä niihin liittyvä muotopuutarha ja maisemapuisto muodostavat edustuksellisen kartanoympäristön, jonka nykyilme on peräisin pääosin 1910- ja 1920-luvulta. Kartanon tuotantoympäristö, jossa on mylly, pato- ja sulkurakenteita sekä 1900-luvun alussa rakennetun sahan rauniot, on muotoutunut pihapiirin eteläpuolella sijaitsevan Myllykosken itäpuolelle. Kartanon vanhempaa talouspihaa pihapiirin kaakkoispuolella hallitsee maamerkin tavoin kartanon entinen talli sekä sirkkelisaha, paja ja kaksi työväenrakennusta.

Uudempi talouspiha kartanon länsipuolella muodostuu 1910- ja 1920- luvuilla rakentuneesta Navettamäen alueesta, jota hallitsee 1910-luvun puolivälissä rakennettu suuri tiilipilarinavetta. Navetan ympärille on sijoittunut väljästi neljä arkkitehti Palmqvistin 1920 suunnittelemaa kahden perheen noppamaista asuinrakennusta sekä kaksi suurempaa, kaksikerroksista tiilirakennusta, joista toisessa oli maitohuone/meijeri. Navettamäelle näkyy kartanon koillispuolella sijaitseva, vuosina 1903-1904 rakennettu huvila Holken.

Finnsinmäkeä Navettamäen länsipuolella hallitsee 1897 rakennettu kansanopiston päärakennus ja 1909 valmistunut oppilasasuntola. Pihan itäosassa sijaitsee Finnsin entinen kestikievarirakennus 1860-luvulta rakennusten eteläpuolitse kulkevan Suuren Rantatien varressa. Finnsinmäen idänpuoleisella rakentamattomalla alueella tehdyissä arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja.

Espoon suurimman keskiaikaisen kylän Esbobyn sekä Mankbyn kylistä on pääosa liitetty 1556 perustettuun Espoon kuninkaankartanoon. Mankby on erinomaisesti säilynyt keskiaikainen kylätontti, jolla on lukuisia rakennuksen pohjia. Esbobyn kylätontti on todennäköisesti sijainnut kartanon nykyisen tontin ja Parkskogen-puiston alueella.

Kartanoon kuuluneet torpat ovat metsävyöhykkeellä kartanon pohjoispuolella. Maisemallisesti Espoonkartano on samaa kokonaisuutta Järvikylän ja Peringin (Sperrings) kylien kanssa. Maisemakuvalle on ominaista laaja ja yhtenäinen viljelysmaisema, jonka yhtenä keskeisenä tekijänä on ollut kartanossa 1550-luvulta lähtien harjoitettu maatalous.

Suuren Rantatien linjauksen lisäksi alueen historialliseen rakenteeseen kuuluu myös säilynyt kylä- ja tilustiestö.
 
Historia
Kuningas Kustaa Vaasa perusti Espoonkartanon 1556.

Kartanon vanhemmasta rakennuskannasta on säilynyt kartanon 1797 ja 1801 valmistuneet symmetriset sivurakennukset ja 1770-luvvulla valmistunut mylly. Kartanon nykyinen päärakennus on osa maaherra Ramsayn 1790-luvulla aloittamaa rakennusvaihetta. Läntistä sivurakennusta jatkettiin ja sen klassistinen ulkoasu muutettiin 1908-1910 arkkitehti W.G. Palmqvistin piirustusten mukaan. Toimenpide oli ensimmäisiä ns. tyylihistoriallisia kartanorestaurointeja.

Todellinen valtioneuvos August Ramsay hankki Espoonkartanon omistukseensa 1914. Hän käynnisti kartanolla samana vuonna mittavat laajennustyöt. Muutostöistä vastasi arkkitehti W. G. Palmqvist. Merkittävimpiä vanhan rakennuskannan uudistamisista oli päärakennuksen (läntinen siipirakennus) saattaminen 1914-1915 nykyiseen klassistiseen asuunsa.

August Ramsay antoi puutarha-arkkitehti Paul Olssonille 1921 tehtäväksi puiston laajennusta ja kunnostusta koskevan suunnitelman laatimisen. Tyylillisesti Olssonin suunnittelema muotopuutarha edustaa 1900-luvun alun geometrista tyylisuuntaa, joka oli leimallista hänen 1910- ja 1920-luvuilla suunnittelemilleen puutarhoille. Suunnitelma toteutettiin lähes täydellisesti. Olsson uudisti puistoa myös 1940-luvun puolivälissä.
 
Lisätietoa
August Ramsay, Esbo gård. Herrgårdar i Finland I. Helsingfors 1928.

August Ramsay, Espoon pitäjä ja Espoon kartano 1500-luvulla. [1924] 1984.

August Ramsay, Espoon pitäjä ja Espoon kartano 1600-luvulla.[1936] 1984.

Hagar Nikander, Espoo 1700-1865. 1984.

C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989.

Erkki Härö, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Espoon kaupunginmuseo. Toinen tarkistettu painos. Hanko 1991.

Bo Lönnqvist, Vanhoja kartanoita Helsingin seudulla. Schildts 1995.

Ranja Hautamäki 2001. Espoon kartanopuistot. Historian ja nykytilan inventointi vuodelta 2000.

Taina Tuominen, Espoonkartanon puisto ja puutarhat. Hortus fennicus. Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto ry, Puutarhataiteen seura ry. Forssa 2001.

Henrik Wager, Espoonkartanon rakennetun ympäristön inventointi. Museovirasto, rakennushistorian osasto 2004.
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; muinaisjäännös; mylly; navetta; puisto; silta; talousrakennus; tie;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Espoonkartanon päärakennus.

Finnsinmäen kestikievari kansanopiston pihapiirissä.

Espoonkartanon kiviholvisilta.
 
Kartta: Espoonkartano
 
© Museovirasto 2009