på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Ulvila Satakunta
Ulvilan kirkko ja ympäristö
 
Kuvaus
Ulvilan Pyhälle Olaville nimetty kirkko kuuluu hyvin säilyneiden keskiaikaisten kirkkojen joukkoon. Kirkon ympäristö, kirkonkylän kantatilat Trumetari, Saari, Isokartano sekä kauempana jokivarressa olevat kirkkoherranpappila Gammelgård ja vanhemman kirkon paikka, Liikistö, muodostavat arvokkaan historiallisen kokonaisuuden. Kirkon ja pappilan välisillä pelloilla sijaitsee Ulvilan keskiaikaisen kaupungin autioitunut paikka.

Kirkkojuovan, vähäisen Kokemäenjoen haarautuman varrella oleva Pyhälle Olaville nimetty kirkko on nk. Satakunta-ryhmän kantakirkko. Harmaakivikirkon länsipäädyssä on kulmatiilistä koostuva ristiin liittyvä porrasfriisi, sakariston päädyssä suuri kolmiapilakomero. Päädyissä on myös vaakunakilpien muotoiset komeroaiheet. Ulkoseinissä ja nurkissa on kontreforit. Paanukattoa kannattavat kattotuolirakenteet lienevät keskiaikaiset. Yksilaivaisessa kirkkosalissa on kolme traveeta. Ns. Sture-tyyppiset tähtiholvit nousevat sisäseinien voimakasrakenteisista, kulmistaan profiloiduista kuoppakapiteelisista pilastereista.

Kirkkosalin sisustukseen kuuluvat keskiaikaistyyppinen muurattu alttaripöytä ja sen molemmilla puolilla olevat katokselliset papin ja piispan penkit. Erillisten taideteosten lisäksi kirkossa on keskiaikaisia hautakiviä sekä Suomen hienoimpiin 1600-luvun hautapaasiin kuuluvat Gödik Fincken ja hänen vaimonsa Elisabeth Boijen sekä Axel Kurjen hautakivet.

Lounaissuomalaista tyyppiä edustava kellotapuli valmistui 1757. Sipulikupoli on korvattu suipolla huipulla 1862 tehdyssä korjauksessa.

Kirkon vieressä pihapuiston keskellä oleva kappalaisen pappila Lutiska on vuodelta 1802, rakennuksen vuoraus on 1800-luvun loppupuolelta.

Isokartanon puiston ympäröimä kaksikerroksinen päärakennus on 1700-luvun loppupuolelta, nykyasu on pääosin 1800-luvun puolivälin korjauksista. Pihapiiriin kuuluu vanhoja talousrakennuksia. Saaren kaksikerroksiseen päärakennukseen vuodelta 1805 liittyy laaja puisto ja puutarha. Trumetarin empiretyylinen päärakennus ja siihen liittyvä viistokulmainen kuisti ovat 1800-luvun puolivälistä.

Kokemäenjoen varrella on Gammelgårdin kirkkoherranpappilan kookas, uusrenessanssityylinen, päärakennus vuodelta 1894. Pihapiiriin kuuluu talousrakennuksia ja puisto. Pappila on sijainnut samalla paikalla jo keskiajalla.

Pappilan itäpuolella olevalla Liikistön vanhalla kirkkomaalla on muinaisjäännösalue, jossa on mm. 1200-1300-luvuille ajoittuva hautausmaa ja mäenkumpare käräjäkivineen.
 
Historia
Laajaan merenlahteen laskeva Kokemäenjoen suisto sijaitsi vielä keskiajalla Ulvilassa ja paikka oli Kokemäen Teljän ohella seudun tärkein kauppapaikka. Ulvilan keskiaikainen kaupunginpaikka on nykyisen Isokartanon pelloilla ja kaupungin kirkon paikka Liikistössä. Ulvila sai kaupunkioikeudet 1365, mutta menetti ne 1558 Porille. Kaupungin siirron taustalla oli maankohoaminen, joka johti rantaviivan ja sataman siirtymiseen Ulvilan itäpuolelle.

Suur-Ulvilan suureen emäseurakuntaan ovat aikanaan kuuluneet nykyisten Siipyyn, Merikarvian, Nakkilan, Noormarkun, Siikaisten, Ahlaisten, Pomarkun, Kullaan ja Porin alueet.

Varhaiskeskiaikaisen kauppapaikan kirkko ja hautausmaa sijaitsivat Liikistössä. 1332 annettiin määräys kivikirkon rakentamisesta Ulvilaan. Tällöin kirkon paikaksi valittiin nykyinen paikka. Uuden kirkon ympärillä oleva hautausmaa vihittiin käyttöön 1347. Kirkko tuhoutui tulipalossa 1429. Nykyisen kirkon holvaus ja tiilipäädyt ovat ajoitettavissa valtaneuvos Sten Sture vanhemman ja piispa Konrad Bitzin aikaan 1480-luvulle. Kirkko on restauroitu 1930 sekä kunnostettu 1970-1971 tehdyssä korjauksessa.

Lutiskan keskiajalla perustettu maatila toimi kappalaisen pappilana 1680-luvulta alkaen.

Isokartano, Saari ja Trumetari ovat kirkonkylän vanhoja maatiloja. Isokartano muodostettiin 1620-luvulla kahdesta kruununtilasta ja läänitettiin aatelisille. Reduktiossa, 1683, tila palasi kruunulle ja myöhemmin siitä muodostui perintötaloksi ostettu ratsutila. Trumetari on saanut nimensä 1600-luvun isännistä, jotka toimivat torvensoittajina Rehbinderin ts. Porin rykmentissä.
 
Lisätietoa
Niilo J. Avellan, Entisen Ulvilan pitäjän maatilat. Satakunta. Kotiseutututkimuksia III. Porvoo 1914.

Tarmo Hirsjärvi, Ulvilan seurakunta. Forssa 1932.

Lars Pettersson, Kyrkor och klockstaplar i svenska Österbotten. Österbottens historia V, 1985.

Minna Linnala, Liisa Nummelin (toim.), Toiveet ja todellisuus. Satakunnan rakennusperinnön hoito-projekti 1998-2000. Loppuraportti. Satakunnan museon julkaisuja 13/2000.

Sari Viertiö (toim.), Ulvila maisemassa. Tampere 2000.

Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001.

Georg Haggrén, Liikistö - Ulvilan linna? SKAS 4/2004.

Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005.

Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.

Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
 
kohteeseen sisältyy:  kellotapuli; kirkko; kylä; muinaisjäännös; pappila; puisto; talonpoikaistalo;
ympäristön nykyluonne:  taajama;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Ulvilan kirkko ympäristöineen.

Ulvilan kirkko ja tapuli.

Ulvilan pappila.
 
Kartta: Ulvilan kirkko ja ympäristö
 
© Museovirasto 2009