på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Utsjoki Lappi
Utsjoen kirkkomaisema
Kuvaus
Utsjoen kirkko, pappila ja kirkkotuvat muodostavat maisemallisesti vaikuttavassa kehyksessä 1700-luvulta 1850-luvulle rakentuneen kirkollisen ympäristön. Utsjoen kirkko ja pappila pihapiireineen ovat osa valtiollisen rakennustavan pohjoisinta sillanpääasemaa Lapissa ja eri-ikäiset kunnostetut kirkkotuvat tekevät alueesta Suomessa ainutlaatuisen historiallisen kirkkomiljöön.

Utsjoki virtaa kapeassa, syväuurteisessa laaksossa taustanaan Pohjois-Lapin tunturiseudulle tyypilliset ylätasangon suurpiirteiset maisemat. Mantojärveksi levenevän jokiuoman kohdalla maisemaa hallitsee järvestä jyrkästi nousevan rinteen tasanteelle rakennettu kirkko, pappilan pihapiiri sekä kirkkotupien ryhmä.

Intendentti Lohrmannin piirustusten mukaan valtion toimesta 1850-53 rakennetun tornillisen pitkäkirkon harmaa graniitti on louhittu läheisestä kirkkopahdasta.

Kirkkoherran pappilan edustava empiretyylinen päärakennus on sekin rakennettu valtion kustannuksella, se on valmistunut intendentinkonttorin suunnittelemana 1843. Pappilan vieressä sijaitsevan vanhan hautausmaan laidalla on Utsjoen vanhan, Pyhän Ulriikan kirkon hirsinen sakasti vuodelta 1776. Pappilan pihapiirissä on punamullattuja talousrakennuksia, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta.

Mantojärven rantatöyräällä sijaitsevat kirkkotuvat ovat vanhoja paikallisten asukkaiden kokoontumishuoneita, joihin on majoituttu suurten kirkkopyhien ja markkinoiden aikaan. Kirkkotupa-alue on ollut Utsjoen keskeisin paikka. Nykyiset kirkkotuvat ovat peräisin eri ajoilta. Aikoinaan niitä on ollut kaikkiaan parisen kymmentä, mutta nykyään paikalla on 14 osin palautettua ja entisöityä kirkkotupaa.

Lähimpänä maantietä ja pappilaa sijaitsevat
- Käräjätupa eli kunnantupa, jossa on pidetty kunnan kokouksia ja käräjiä, kiertokoulua ja rippikoulua; kunnantuvan kahdessa kamarissa ovat yöpyneet mm. nimismies ja erilaiset tarkastajat
- Utsjoen seurakunnan 1959 rakennuttama kahviorakennus, joka on pystytetty vanhan voudintuvan paikalle
- Utsjoen kunnan vanhan tallin tarpeista 1958 rakennettu varasto- ja käymälärakennus
- Voudintupa eli Hans ja Terttu Guttormin tupa on alunperin nykyisen kahvion paikalla sijainnut voudintupa, joka on siirretty 1959 Koululompolon luusuaan ja pystytetty nykyiselle paikallleen Museoviraston toimesta 1986.

Voudintuvan vieressä on Helanderin suvun on turvekammi, joka on entistämistöiden ja peruskorjausten aikana rakennettu uudestaan, viimeksi 2003. Keskellä kenttää sijaitsevat Mieraslompolon Aikioiden tupa, jonka on rakennuttanut nykyisellle paikalleen 1863 syntynyt Samuli Aikio, sekä Vetsikon Aslak Lukkarin tupa ja talli. Talli on rakennettu vanhan tuvan jäännöksistä ja ollut välillä siirrettynä muualle.

Mantojärven rannan puolella kirkkotupa-alueella on lähinnä pappilan talousrakennuksia Museoviraston 1970-luvulla Nils Holmbergin rakennusrykelmän pohjalta tekemä rekonstruktio, joka koostuu tuvasta, kahdesta tallista ja käymälästä. Rakennuksen eteläpuolella on pistekota ja pohjoispuolella Länsmanin suvun tupa. Holmbergin suvun entinen kauppahuone on siirretty 1940-luvulla Tcohkavaaran poroerotuspaikalle ja palautettu nykyiselle paikalleen 1970-luvulla. Rannassa on myös 1923 rakennettu katekeetta Nils Holmbergin tupa. Pohjoisimpana rannassa on saunatupa ja Museoviraston 1970-luvulla pystyttämä kalakellari.

Utsjoen kirkko, pappila ja kirkkotuvat muodostavat Mantojärven rannalla kansallismaisemaksi luokitellun Utsjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen pohjoisosan.
 
Historia
Ensimmäinen kappelikirkko kristikansan äärirajoille Utsjoelle rakennettiin 1700. Se kuului tällöin Härnösandin hiippakuntaan ja Kautokeinon emäseurakuntaan. Ruotsin ja Tanskan välisissä rajajärjestelyissä 1747 Kautokeino jäi Norjan puolelle. Tenojoen eteläpuolisista alueista muodostettiin Turun hiippakunnan alaisuuteen Utsjoen emäseurakunta, johon myös aiemmin Kuusamoon kuulunut Inarin kappeliseurakunta liitettiin.

Utsjoen pientä 1700 rakennettua puukirkkoa laajennettiin 1740-luvun alussa, jolloin sen yhteyteen pystytettiin myös kellotorni. Uusi sakaristo kirkkoon tehtiin 1770-luvulla. 1820-luvulla kirkko oli niin huonossa kunnossa, että kirkon korjaamista pidettiin toivottomana tehtävänä. Senaatti antoi vihdoin 1839 Turun tuomiokapitulin esityksestä intendentinkonttorille tehtäväksi piirustuksen laatimisen Utsjoen uutta kirkkoa ja kellotapulia varten. Arkkitehti Carl Alexander Engelin, intendentti C.L. Engelin pojan tekemä pyörökirkkosuunnitelma valmistui huhtikuussa 1840. Suunnitelmaa ei toteutettu.

Keisarin helmikuussa 1849 myöntämällä lisärahoituksella rakentaminen alkoi kesällä 1850 oululaisen läkkiseppämestari Magnus Dahlbäckin urakoimana ja nykyinen kivikirkko valmistui 1854. Tiilet pyörökaaristen ikkunoiden pielimuuraukseen, tornin yläosaan sekä sakaristoon valmistettiin paikalla. Sopivaa savea löytyi Tenojoen varresta.

Mantojärven rannassa sijainnut vanha kirkko purettiin sakaristoa lukuun ottamatta 1854. Sen kirkkotarhaa käytetään edelleenkin seurakunnan hautausmaana. Kirkon läheisyyteen rakennettiin aikanaan myös kirkkotupia, joissa kirkolle suurina juhlapyhinä saapuneet seurakuntalaiset yöpyivät usein parikin viikkoa. Tällöin tavattiin tuttuja, mutta myös hoidettiin viralliset asiat, kasteet, häät, rippikoulut, käräjät, veronmaksut. Tupia oli parhaimmillaan kolmattakymmentä ja ne olivat käytössä toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti. Museovirasto on kunnostanut jäljellä olevat tuvat, muutama pois siirretty on tuotu takaisin, ja paikalla olleista turvekammista ja pistekodasta on tehty rekonstruktiot.
 
Lisätietoa
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. 1993.

Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993.
Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut nr 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus. 1999.

Vuokko Hirvonen, Utsjoen kirkkotuvat. Markkinapaikasta museoksi. Utsjokisuun kyläyhdistys ry:n julkaisuja no 1. 2004.

Maria Sofia Aikio, Tenon- ja Utsjoenlaaksojen kulttuuri-inventointi. Loppuraportti. Sámi museum – Saamelaismuseosäätiö 2003-2004. Saamelaismuseon julkaisuja no 6. 2005.

Ritva Kylli, Kirkon ja saamelaisten kohtaaminen Utsjoella ja Inarissa 1742-1886. Studia historica septentrionalia 47. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys. Rovaniemi 2005.

"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.

Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
 
kohteeseen sisältyy:  hautausmaa; kausiasunto; kirkko; kylä; pappila; pienasumus; talousrakennus;
ympäristön nykyluonne:  tunturimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Utsjoen kirkko, pappila ja kirkkotuvat.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Utsjoen kirkkomaisema
 
© Museovirasto 2009