på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Inkoo Uusimaa
Barösundin väylä
Kuvaus
Barösund on Suomenlahden pohjoisrannikon historiallinen vesiliikenneväylä ja solmukohta, josta on haarautunut vesireitti Tallinnaan. Väylä kulkee Inkoon sisäsaaristossa Barösundin salmen kautta, joka on vesiliikenteen solmukohtana verrattavissa Hankoniemeen tai Porkkalanniemeen. Väylän varrella oleva monipuolinen rakennuskanta koostuu vanhasta talonpoikais-, kalastaja- ja luotsiasutuksesta sekä 1800-luvun lopulta alkaen rakennetuista huviloista, täysihoitoloista ja kesämökeistä.

Barösund on noin kuuden kilometrin pituinen, kapeimmillaan noin 50 metrin levyinen lounais-koillissuuntainen salmi Inkoon saariston pohjoisosassa, Barölandetin ja Orslandetin välissä. Salmeen liittyy sekä historiallisesti että maisemallisesti sen pohjoispuolinen vesialue. Salmen rannat ovat osittain kallioisia ja metsäisiä, osittain matalampia ja lehtomaisia. Saarten sisäosiin suuntautuvat peltonäkymät liittyvät väylämaisemaan. Väylän varrella on ollut useita luotsiasemia. Säilynyt, tyyppipiirustuksin rakennettu vartiotupa sijaitsee metsän ympäröimällä kallioniemekkeellä Barösundin itäpäässä ja avoimella paikallaan se muodostaa väyläosuuden keskeisen maamerkin. Ns. Kustaan sodan (1788-1790) aikaiset varustukset kertovat väylän sotilaspoliittisesta merkityksestä. Alueen vanhin asutus keskittyy Jutansin, Orsin tiloille sekä Orsin ja Barön kyliin.
 
Historia
Barösund mainitaan jo 1200-luvulta peräisin olevassa, tunnetussa tanskalaisessa väyläselostuksessa, jonka mukaan merireitti tuli kaakosta salmen suulle. 1600-luvun karttojen perusteella Porkkalaan vienyt väylä kulki salmen kautta. Väylällä oli myös sotilaallista merkitystä ja sen varrelle rakennettiin varustuksia Kustaa III:n sodan aikana, jolloin alueella käytiin myös taisteluja.

Alueen pysyvä asutus mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1500-luvulla. Lähisaariston talonpojat olivat luotsitilallisia 1500-luvulta 1850-luvulle, jolloin meriväylien hoito siirtyi kruunulle. Barölandetin kulmassa oli tulliasema 1650-luvulta 1800-luvun alkuun. Stångholmenilla vuodesta 1857 ollut luotsiasema siirrettiin Skansuddenille 1876. 1900-luvun alun kuluessa salmen kapeimmalle kohdalle Hycklesundetiin rakentui Orsin kyläkeskus, johon kuului kaksi koulurakennusta, seurantalo ja posti sekä osuuskauppa. Huvila- ja täshoitolarakentaminen alkoi alueella 1800-luvun lopulla.
 
Lisätietoa
Artur Grönberg: Barösund: ett bidrag till kännedomen om svenskbygdens historia. Helsingfors 1933.

Henrik Cederlöf, Farleder och lotsplatser i Ekenäs skärgård. Ekenäs 1986.

Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto 1993.

Ericsson, Christoffer H.; Grönholm, Christoffer; Kockberg, Mats, Barösund. Schildt 2006.

Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. 2009.
https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 8.1.2019).
 
kohteeseen sisältyy:  huvila; kylä; luotsiasema; muinaisjäännös; talonpoikaistalo;
ympäristön nykyluonne:  merialue;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Hyckesundin kapeikkoa.

Barösund.

Barösundin väylää.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Barösundin väylä
 
© Museovirasto 2009