 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kokemäki | Satakunta | |
Kokemäenkartanon historiallinen maisema |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kokemäenkartanon historiallinen maisema | ||
| Kuvaus | ||
| Kokemäenkartanon historiallisessa maisemassa on poikkeuksellista ajallista syvyyttä. Alue on ollut asuttu jo esihistoriallisella ajalla, ja keskiajalla siellä on sijainnut Satakunnan hallinnollinen keskus, johon ovat kuuluneet sekä Kokemäenkartano että Kokemäenjoen Isoluodon ja Forsbyn Linnaluodon saarissa sijainneet linnat.
Kartanoalueella, jonka rakennuskanta on uusiutunut, sijaitsee edeltäjiään pienimuotoisempi päärakennus 1880-luvulta. Kartanolle johtaa pitkä puukujanne halki peltoaukean. Puolustusvarustuksista ei ole juurikaan säilynyt näkyviä rakenteita. Pohjoisrannalla Villiö-Orjapaaden alue muodostaa laajan peltomaiseman, jonka laidalla kohoaa pitkänomainen Orjapaaden kalliomuodostelma. Kallion laidassa, pitkän peltoja halkovan puukujanteen päässä, sijaitsevat Simulan ja Väylän maatilat kookkaine rakennuksineen. Kallion kuvetta seuraavan kylätien varrella ja kallion rinteessä on tiheänä nauhana entisiä maattoman väen mökkejä ja mäkitupa-asutusta. Orjapaadenkalliot on asuttu jo esihistoriallisella ajalla, mistä on kalliolla muistona uhrilähde sekä pronssikautinen hautaröykkiö. Simulan päärakennuksen runko on 1830-luvulta, ikkunat ja lasiveranta 1800-luvun loppupuolelta. Pihapiirin keskeiset talousrakennukset ovat 1800-luvulta. Tilalle johtaa maantieltä koivukuja. |
||
| Historia | ||
| Esihistoriallisen ja historiallisen ajan asutus levisi Satakunnassa Kokemäenjokilaaksoa pitkin. Viimeistään 1300-luvun alkupuolella muodostetun Satakunnan läänin hallinnollisena keskuksena toimi vuoteen 1367 saakka Kokemäen Forsbyn Linnaluodolla sijainnut linna. Sen seuraajana oli viimeistään 1370-luvun alusta lähtien Kokemäenkartano. Kokemäenkartanon kohdalla joessa oleva Isoluoto on ilmeisesti 1395 mainittu Åborg-niminen linna.
Forsbyn keskiaikainen linnan paikka on ollut Kokemäenjoen keskellä olevalla saarella. Linnaluodon laella on ollut pohjakaavaltaan suorakulmainen, noin 40 x 40 metriä laaja linna. Linnaluoto on lounais-, luoteis- ja kaakkoispuolelta varsin jyrkkäreunainen ja ainoastaan koillisessa joen pääuoman puolella on ollut matalamman sivun suojaksi rakennettu vallihauta. Kaivannosta nostettu maa on koottu linnanpihan laidalle. Hjalmar Appelgren-Kivalon Linnaluodolla 1886 suorittamien pienimuotoisten kaivausten lisäksi linnan jäänteitä on tutkittu 1970-luvun lopulla. Talteen otetut löydöt ovat linnan kronologian määrittämisen kannalta ongelmallisia. Ainoastaan keramiikka voidaan ajoittaa jonkinlaisella tarkkuudella. Viiden palan joukossa on kuitenkin rautakautistyyppistä keramiikkaa, ajanjaksoon 1250–1350 sijoittuvaa punasavikeramiikkaa ja aikaisintaan 1300-luvulta peräisin olevaa kivisavikeramiikkaa. Kokemäenkartano oli läänitettynä suurmiehille, mm. Turun piispoille, ja myöhemmin se oli kuninkaankartanona ja ratsutilana. Kokemäenkartanon rannan pienellä kallioluodolla oli vankihuoneena pidetty kivitorni eli kistu, jonka rauniot purettiin 1834. Keskiaikainen huovintie kulki Turun seudulta Kokemäen kautta Kokemäenjoen suulle. Kokemäenkartanon lähellä oli myös Teljän merkittävä varhaiskeskiaikainen kauppapaikka ja useita kyliä. Maankohoamisen seurauksena Kokemäenjoen purjehduskelpoisuus heikkeni ja taloudellinen painopiste siirtyi lähemmäksi Kokemäenjoen suuta. Kokemäenkartanon linnalääni jaettiin 1545 Ylä-Satakunnan ja Ala-Satakunnan voutikuntiin. Simulan tila sijaitsi alkuaan aivan Kokemäenjoen varrella, mutta siirrettiin Orjapaaden kallioiden kupeeseen 1800-luvun alkuvuosina. |
||
| Lisätietoa | ||
| Eino Jutikkala ja Garbriel Nikander (toim.), Suomen kartanot ja suurtilat II. Helsinki 1941.
Suomen asutus 1560-luvulla, kyläluettelot ja kartasto. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisuja N:o 4. Helsinki 1973. Lauri Putkonen, Kulttuurihistorialliset kohteet Satakunnassa. Satakunnan seutukaavaliitto 1979. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001. Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005. Tapio Salminen, Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. 2007. Niina Uusi-Seppä, Kartano kuvassa ja maisemassa. Kokemäenkartano kuvissa ja kartoissa 1690 – 1990 –luvuilla. Pro gradu, Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitos, 2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; kylä; kylä; linnoitus; muinaisjäännös; pienasumus; talonpoikaistalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Kokemäenkartanon maita. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 JoeK 2018. |
Kokemäenkartanon maita. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 JoeK 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU