Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Nokia Pirkanmaa

Kauniaisten ja Kuljun kartanot

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kauniaisten ja Kuljun kartanot
Kuvaus
Kauniaisten ja Kuljun kartanot lähekkäin sijaitsevine talouskeskuksíneen, puistoineen ja viljelyksineen muodostavat 1600-luvun läänityksestä juontuvan kartanomaiseman. Kartanoiden nykyistä rakennuskantaa ja ympäristöä leimaa 1900-luvun alussa toteutettu kokonaissuunnitelma.

Kauniaisten ja Kuljun kartanot runsaine rakennuskantoineen ja puistoineen sijoittuvat laajaa viljelymaisemaan Kuloveden ja Piikkilänjärven rannalla entisen Suonimen kunnan alueella. Maisemallisesti yhteen liittyvät kartanot sijoittuvat peltoaukeiden keskelle, maantien eteläpuolelle. Molemmat kartanot edustavat 1900-luvun alussa vallinnutta kartanoarkkitehtuuri-ihannetta, jossa muuten yksinkertaisuutta tavoitteleviin julkisivuihin on yhdistetty edellisen vuosisadan tyylipiirteitä, voimakkaita nurkkaliseenejä, kaarevapäätteisiä frontoneja tai pylväikköjä.

Kauniaisten kartano on päärakennusta lukuun ottamatta rakennettu 1900-luvun alussa laaditun suunnitelman mukaan. Kartano sijoittuu harjanteelle Piikkilänjärven ja peltoalueen väliin. Kaksikerroksinen päärakennus koostuu eri-ikäisistä osista. Puistosommitelma on voimakkaasti aksiaalinen. Päärakennus liittyy puistoperspektiivin kautta Kuloveteen ja istutettujen lehmuskujien välityksellä talouspihaan sekä 1920-luvun klassismia edustavan konttorin sekä kahden asuinrakennuksen ja suurten tiilisten karjarakennusten muodostamaan kompleksiin. Kauniaisten tiilinavetta on seudun suurin. Entisessä vaunuvajassa on erikoinen puinen kehärakenne. Tilakeskuksen länsipuolella on ryhmä mansardikattoisia entisiä muonamiesten asuntoja. Kartanoympäristöön kuuluu lisäksi puutarhurin asunto, Rajalan koulu vuodelta 1911, Maurin rukoushuone ja Wegeliuksen huvila.

Kuljun kartanon monipuolinen rakennuskanta ulottuu vuodesta 1740 aina 1950-luvulle saakka. Kuljun kartanon 1700-luvun kaksikerroksista, klassistista päärakennusta on myöhemmin laajennettu matalammilla sivuosilla. Päärakennus on hirsirakenteinen, mutta rapattu. Puiston puoleiseen fasadiin lisätyn altaanin välityksellä päärakennus liittyy järven puoleiseen puistoon ja puistoakselin välityksellä Kuloveden alavaan viljelysmaisemaan. Kartanon päärakennukselta talouspihalle johtavan kujan varrella on useita hyvin säilyneitä talous- ja asuinrakennuksia. Navetan runko on muurattu savesta ja kanervista 1740 ja verhoiltu tiilillä 1900. Kartanoon liittyy lisäksi entisten muonamiesten 1920-luvulla rakennettu yhtenäinen asuinrakennusryhmä ja torppia. Istutettu puisto ympäröi kartanoa. Järven rannalla olevaa puistoa reunustaa molemmilta puolilta puurivi ja etelässä kuusiaita, jonka takana kulkee Porin rautatie.
 
Historia
Kuljun ja Kauniaisten kylät asutettiin tiettävästi 1300-luvulla. Molemmat kylät annettiin läänityksinä Ruotsin armeijan ylipäällikölle, sotamarsalkka Herman Wrangelille 1641. Alueita hallitsivat pitkään kylien mukaan nimetyt kartanot.

Kauniaisten kartano muodostettiin ratsutilaksi Hannu ja Kela –nimisistä tiloista 1690-luvulla Wrangellin läänityksen peruunnuttua. Kartanoon liitettiin myöhemmin myös mm. Maurin augmenttitalo. Kauniaisten kartanon ensimmäinen päärakennus sijaitsi joko peltosaarekkeella tai itäisen tulotien varressa. Kartanon nykyinen päärakennus valmistui 1810 tienoilla, länsisiipi 1821 ja itäsiipi 1937. Kauniaisten rakennuskannan suunnittelussa olivat mukana teollisuudenkin arkkitehteinä tunnetut Torkel Nordman, Birger Ferdeley ja Jarl Eklund. Arkkitehti Valter Thomé laati kokonaissuunnitelman 1916. Kartanon suurikokoisen navetan suunnitteli Birger Federley 1920. Paul Olsson laati puistosuunnitelman, joka perustui Bengt Schalinin aikaisempaan. Kartanon puisto oli ollut istutettu jo 1700-luvulla.

Osa Kuljusta kuului Penttilän Niemenpään kartanon Pentti Lyytikänpoika Djäknille 1400-luvulla. Kuljun kartano muodostettiin 1670 säteriratsutilaksi. Kartano omisti maita aina Siuronkoskeen saakka, missä sillä oli myllyjä. Kartanon päärakennuksen runko rakennettiin 1767. Päärakennusta korjattiin ja muutettiin arkkitehti Birger Federleyn suunnitelmin 1916-1917.

Molemmilla kartanoilla oli 1700-luvulta lähtien useita torppia. Kartanoiden maaomistus pieneni toisen maailmansodan jälkeen, kun lähes puolet niiden maa-alasta pakkoluovutettiin siirtoväelle.
 
Lisätietoa
Carl-Erik Olin, Kauniais. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.

Ragnar Rosén, Kulju. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.

Arvi Korhonen, Hakkapeliittain historia II. Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja VII. 1943.

Jussi Koivuniemi, Mervi Kaarninen, Pekka Kaarninen, Nokian ja Pirkkalan historia. Forssa 1994.

Juhani Piilonen, Sastamalan historia 3. Vammalan kaupunki 1997.

Maria Ahokas (toim.), Näin Siurossa ja Kuljussa ennen asuttiin ja elettiin. Nokian kaupungin kulttuurilautakunta 1998.

Eija Teivas, Annu Tulonen, Nokian kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 225. Pirkanmaan ympäristökeskus. Tampere 2001.

Jouko Jaakkola, Satu Kankkonen, Ulla Koskinen, Suoniemen historia. Nokian kaupunki. Tallinna 2008.
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; navetta; puisto; talousrakennus; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009