Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Mikkeli Etelä-Savo

Mikkelin vankila

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Mikkelin vankila
Kuvaus
Mikkelin vankilan rakennushistoria ja rakennuskanta ilmentävät vankeinhoidon vaiheita ja vankila-arkkitehtuurin kehitystä läänin pääkaupungin kruununvankilasta lääninvankilaksi. Vankilalla on huomattava kaupunkikuvallinen asema.

Muurin ympäröimä vankilarakennus sijaitsee näkyvällä paikalla ruutukaavaa seuraavan varsinaisen kaupunkialueen laidalla. Kruunun rakennuksena laitos kuuluu läänin pääkaupungille tyypillisen historiallisen kaupunkirakenteen keskeisiin ominaispiirteisiin. Vankilan rakentumisen päävaiheet, 1840-luvun kruununvankila ja 1880-luvulla toteutetun maanlaajuisen sellivankiloiden rakennusohjelman tuloksiin kuulunut lääninvankila, ilmenevät laitoksen ulkoasussa, sillä alkuperältään vanhemmat rakennusosat ja rakenteet erottuvat valkeiksi käsiteltyinä tiilipinnalle jätetyistä nuoremmista osista. Huomionarvoinen kohde sellirakennusta täydentävässä laitosrakennuskannassa on muurin yhteyteen 1920-luvun puolimaissa valmistunut työhuonerakennus. Vankilarakennus on pääpiirtein siinä asussa, jonka se sai 1880-luvulla.
 
Historia
Tiilinen kruununvankilan rakennus, joka suunniteltiin Intendentinkonttorissa, rakennettiin 1840-luvulla seuraten Mikkelin muuttunutta asemaa 1838 perustetun uuden läänin pääkaupunkina. Vankilan suunnitelma valmistui C. L. Engelin johdolla Intendentinkonttorissa vuonna 1840. Vuonna 1843 laitos valmistui käyttökuntoon. Rakennus oli pohjaltaan suorakaide ja käsitti kellarikerroksen ja kaksi varsinaista kerrosta. Vankila seisoi pohjois-etelä -suuntaisena tiilestä muuratun kehämuurin rajoittaman neliömäisen alueen keskellä. Muurin läntisen eli Maaherrankadun puoleisen jakson keskelle tuli näyttävästi muotoiltu portti.

Kun rangaistusjärjestelmä uudistettiin 1800-luvun lopulla, läänien pääkaupungeissa sijainneet kruununvankilat uudistettiin tai uudelleen rakennettiin yleisten rakennusten ylihallituksen suunnitelmien mukaan selliosastoja käsittäviksi lääninvankiloiksi. Paikalla sijainneet vanhat vankilarakennukset käytettiin mahdollisuuksien mukaan hyväksi uuden laitoksen osana. Näin toimittiin myös Mikkelissä; vanhan kruununvankilan päätyosat uudistettiin perusteellisesti, ja niistä tuli uuden ristinmuotoisen sellivankilan kaksi siipeä.

Vanha vankila vaurioitui tulipalossa 1883. Tämän jälkeen rakennusta laajennettiin 1886-1890 arkkitehti Thedor Deckerin suunnitelmin. Laajennuksessa hyödynnettyihin vanhoihin rakenteisiin kuului myös kruununvankilan ympärysmuuri; nykyinen vankilamuuri on pääosin peräisin 1840-luvulta.

Vankilan peruskorjauksen ja laajentamisen suunnitelma valmistui 2009.
 
Lisätietoa
Rakennushallituksen piirustusarkisto, Kansallisarkisto.

Yleisten rakennusten ylihallituksen painetut vuosikertomukset.

Jouko Nevalainen, Suomen vankilat. Helsinki 1960.

Suomen vankeinhoidon historiaa I, toim. Elina Suominen. Helsinki 1981.

Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984.

Merja Snellman-Wihuri, Mikkelin lääninvankilan historiikki. Mikkeli 1993.

Jarkko Sinisalo, "Vankeinhoidon rakennukset", Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja, Ympäristöministeriö, Museovirasto. Rakennustieto Oy 2001.
 
Päivitetty tieto
Historiatekstiä on korjattu 27.10.2015.
 
kohteeseen sisältyy:  vankila;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Mikkelin vanha vankila kehämuureineen. Olli Immonen
Mikkelin vanha vankila kehämuureineen. Olli Immonen .
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009