Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Raasepori Uusimaa

Dagmarkällanin lähde

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Dagmarkällanin lähde
Kuvaus
Dagmarkällan-lähde on kulttuurihistoriallisesti merkittävä Venäjän keisari Aleksanteri III:n ja hänen tanskalaissyntyisen puolisonsa Dagmarin matkakohde läntisen Uudenmaan saaristossa. Keisariparin vierailujen kunniaksi paikalle on rakennettu muistomerkki.

Lähde, jolla keisaripari laivamatkoillaan pysähtyi toistuvasti, sijaitsee Hankoniemen itäsivulla, pienen Källvikenin rannalla. Lahti lähteineen muodostaa hongikon reunustaman luonnonkauniin kokonaisuuden.

Lehtomaiseen syvennykseen lähteen yläpuolelle on sijoitettu muistokivi, jossa kerrotaan keisariparin vierailuista paikalla vuosina 1887-1894. Lähde ja veden uoma lahden rantaan saakka on kivetty ja rannalla on kiviasetelma, johon vesi valuu. Kokonaisuuden täydentävät osittain kivinen osittain puurakenteinen laituri ja lipputangot.
 
Historia
Venäjän keisari Aleksanteri III hänen puolisonsa Dagmar kävivät Dagmarkällanilla vuosien 1887-1894 välillä viisi kertaa. Lähteestä haettiin vesitäydennystä keisariparin huvijahtiin näiden matkaillessa Länsi-Uudenmaan saaristossa.

Västerbyn kartanon omistaja Mauritz Hisinger rakennutti vuonna 1888 Dagmarkällanin luo arkkitehti Magnus Schjerfbeckin suunnitteleman muistomerkin. Paikan alkuperäisen suunnitelman laati arkkitehti Jac. Ahrenberg vuonna 1887.
 
Lisätietoa
Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto. Tammisaari 1993.
 
kohteeseen sisältyy:  puisto;
ympäristön nykyluonne:  metsämaisema;
 
Dagmarkällanin lähde. Johanna Forsius 2006
Dagmarkällanin lähde. Johanna Forsius 2006.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009