 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Lapinlahden sairaala-alue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Lapinlahden sairaala-alue | ||
| Kuvaus | ||
| Lapinlahden sairaala on Suomen vanhin mielisairaala ja lukeutuu Euroopankin vanhimpiin psykiatrista hoitoa varten rakennettuihin hoitolaitoksiin. Sairaalaa ympäröivä puisto puutarhoineen on kiinteä osa sairaalan potilashoidon historiaa ja yksi Helsingin tärkeistä historiallisista puistoista. Yli 160 vuotta jatkunut sairaalatoiminta on kehittänyt alueesta kulttuurihistorialtaan ja kasvillisuudeltaan ainutlaatuisen ja varjellut rakennusten säilymisen historiallisessa asussaan.
Arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema 1830-luvulla rakennettu Lapinlahden sairaala sijaitsee merenlahden rannalla Hietaniemen ja ortodoksisen hautausmaan vieressä. Engelin sairaalarakennus käsittää H-kirjaimen muotoon suunnitellun kompleksin, jonka osia ovat keskisiipi ja siihen liittyvät potilas ja taloussiivet. Itäisten siipirakennusten välisen pihamaan sulkee muurattu aita, jonka keskellä on ajoportin ja kahden käyntiportin muodostama porttirakennelma. Rakennusten askeettinen yleisilme muuttuu länsijulkisivussa, missä keveä galleriakäytävä yhdistää toisiinsa eteläisen ja pohjoisen potilassiiven. Alueen vanhin puurakennus on entinen maalarin- ja nikkarinverstas, joka on rakennettu vuonna 1882 (John Lybeck). Rannan tiilinen huoltorakennus, Venetsia, on rakennettu vuosina 1895 ja 1910. Lapinlahden sairaalan alue liittyy maisemakokonaisuuteen, jonka muodostavat siihen liittyvä rauhallinen merenlahtinäkymä, läheiset historialliset hautausmaat sekä Hietaniemen rannat. Puistossa, joka on nykyisin noin puolet entisestä, yhdistyy alueen alkuperäinen luonto ja vanha puistokulttuuri, minkä ansiosta puistossa on poikkeuksellisen runsas kasvilajisto. Maastossa on myös purettujen rakennusten perustuksia ja katkelma Krimin sodan aikaisesta, niemen eteläosassa sijainneelle patterille johtaneesta tykkitiestä. |
||
| Historia | ||
| Esittäessään vuonna 1835 sairaalan sijoittamista Lapinlahden äärelle, hautausmaan viereen lääkintöhallituksen pääjohtaja C.D. von Haartman ja arkkitehti C.L. Engel korostivat paikan rauhallisuutta. Sopivan sijaintinsa, syvien vesiensä ja hyvän lähteensä vuoksi Lapinniemi tarjosi erinomaiset puitteet sekä rakennuksille että laitoksen tarvitsemille "promenadeille". Sairaalan päärakennus sijoitettiin niemen suojaiselle puolelle, kuitenkin niin lähelle rantaa, että rakennuksen potilassiipien kehystämä näkymä länteen ja luoteeseen säilyi avoimena.
Engel laati Lapinlahden sairaalan piirustukset 1835 ja sairaala valmistui 1841. Potilassiipien jatkeet valmistuivat nykyiseen muotoonsa Julius Basilierin suunnitelmien mukaan heinäkuussa 1877. Idänpuoleisista siipirakennuksista toinen korotettiin 1890 Th. Granstedtin suunnitelmien mukaan 1890 ja toinen 1920-luvulla. Potilassiivissä tehtiin muutoksia vuosina 1905-1906 ja potilashuoneiden 1860-luvun jälkeen sellimäisiksi pienennetyt ikkunat avattiin alkuperäiseen kokoonsa vuosina 1906-1908. J. Ahrenberg ja E.A. Kranck suunnittelivat sairaalan peruskorjauksen, joka toteutettiin vuosina 1912-1913. Myös 1920- ja 1930-luvuilla rakennuksessa tehtiin runsaasti korjauksia, modernisointeja ja uudelleenjärjestelyjä, mm. uunit purettiin 1925, kirkko muutettiin poliklinikaksi 1925 ja hevostallin ja vaunuvajan paikalle tehtiin luentosali 1925-1927. Ylilääkärin asunto muutettiin sairaalatiloiksi 1968. Sairaalaa ympäröivä puistoalue käsitti koko Lapinniemen, yhteensä noin 17,5 hehtaaria. Aluetta alettiin kaunistaa heti sairaalan valmistuttua potilastyön avulla. Luonnonmaiseman, hoidetun puiston, hyötypuutarhan ja kukkatarhojen kokonaisuus koettiin alusta alkaen osaksi potilaiden hyvinvointia ja tervehtymistä. Puiston jäsentelyä voidaan pitää sairaalan ensimmäisten ylilääkärien L. Fahlanderin ja A.T. Sælanin ohjauksen tuloksena. Puistosta tuli 1800-luvulle ominainen maisemapuisto, maatäytöillä aikaansaatu vaihteleva avointen niittyjen, puuryhmien, metsiköiden ja avokallioiden muodostama kokonaisuus, jossa luonnonkasvillisuutta täydennettiin jalopuuistutuksilla. Kaareilevat puistotiet ohjasivat kulkijaa merinäköala- ja oleskelupaikoilta toisille. Lounaisosa jäi luonnonmukaisemmaksi, avointen niittyjen, peltotilkkujen ja jalopuuistutusten osuus oli suurempi puiston keski- ja itäosassa. Alueen keskiosassa oli ylilääkärin puutarha. |
||
| Lisätietoa | ||
| Kalle Ackté, Satakolmekymmentä vuotta psykiatriaa. Lapinlahden sairaala 1841-1971. Helsinki 1974.
Carl Ludvig Engel 1778–1840. Näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa 7.8.–14.9.1990, Helsinki 1990. Lapinlahden sairaala-alueen puu- ja ruohovartinen kasvillisuus ja kasvisto, Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosaston selvityksiä 2000:11. Gretel Hemgård, Mona Schalin, Emilia Weckman, Lapinlahden sairaalan puistoalueen historiallinen selvitys. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston selvityksiä 2002:7. Lapinlahden sairaalan puistoalue, suojelutavoitteet ja jatkosuunnittelun ohjeistus. Maisemasuunnittelu Hemgård. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston selvityksiä 2004:4. |
||
| kohteeseen sisältyy: puisto; sairaala, parantola; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Lapinlahden sairaalan päärakennus, sisäpihan puutarha. Museovirasto Museiverket 2017. |
Lapinlahden sairaalan päärakennus, sisäänkäynti. Museovirasto Museiverket 2017. |
Lapinlahden sairaalan tiilinen huoltorakennus "Venetsia". Saara Vilhunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU