Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Pietarsaari Pohjanmaa

Östanlidin parantola

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Östanlidin parantola
Kuvaus
Östanlidin parantola on esimerkki 1900-luvun alkuvuosikymmenten sairaala-arkkitehtuuriin vaikuttaneesta sairaanhoitotietämyksestä. Kuivalle kangasmaalle sijoitettu Östanlidin sairaala edustaa korkeatasoista funktionalistista suunnittelua.

Mäntymetsän ympäröimä Östanlidin yhtenäinen parantolakokonaisuus Pietarsaaren keskustan kupeessa, Östanpån kaupunginosassa, on sijoituspaikaltaan ja arkkitehtuuriltaan hyvä esimerkki 1930-luvulla Suomeen rakennetuista keuhkotautiparantoloista: puhtaaseen ilmaan hiekkaharjulle rakennetussa valoisassa parantolassa ajateltiin parantumisen edellytysten toteutuvan.

Arkkitehti Ragnar Wessmanin suunnitteleman parantolan päärakennus on monumentaalinen ja funktionalistinen rakennus. Länsisiipi parvekkeineen ja lepohuoneineen on Alvar Aallon suunnitteleman Paimion parantolan mallin mukainen. Alueen yhdeksän rakennusta sisältävät parantolan lisäksi lääkärien ja hoitajien asuinrakennuksia sekä talousrakennuksia.

Parantola on edelleen alkuperäistä käyttöä hyvin vastaavassa terveydenhoitokäytössä.
 
Historia
1800-luvun lopulla keuhkotautikuolleisuus Suomessa lisääntyi, jonka takia 1900-luvun alussa rakennettiin useita pieniä tuberkuloosiparantoloita ja hoitolaitoksia kuntien ja järjestöjen toimesta. Parantoloiden rakentaminen oli vilkasta erityisesti 1920- ja 1930-luvulla vuoden 1927 tuberkuloosiasetuksen ja 1929 lain kunnallisten tuberkuloosiparantoloiden ja mielisairaanhoitolaitosten valtionavun ansiosta.

Parantolat sijoitettiin kuivalle kangasmaalle, jossa ilma oli puhdasta ja kuivaa. Auringonvalon vaikutus paranemiseen huomioitiin suuntaamalla rakennus ja potilashuoneet luonnonvalon kannalta optimaalisesti. Hoitoon kuului ns. hallimakuu, jonka takia laajat makuuhallit ja lepoparvekkeet ovat tyypillisiä arkkitehtonisia piirteitä.

Ruotsinkielisen Pohjanmaan tuberkuloosiparantolaa suunniteltiin vuodesta 1927 alkaen 150:lle hoitopaikalle. Arkkitehti Axel Mörne teki suunnitelmia, jotka eivät toteutuneet. Sairaalan rakentaminen alkoi 1938 lääkintöhallituksen yliarkkitehti Ragnar Wessmanin suunnitelmin. Sairaalan sijainniksi valittiin Pietarsaaren Östanpån mäntyharjanne, muita ehdotettuja paikkoja olivat Kovjoki, Korsholma tai Vaasa.

Parantolan päärakennus valmistui 1940, ja parantola vihittiin käyttöön 28. joulukuuta 1940. Rakennuskantaan kuului lisäksi mm. toimisto ja alilääkärien asuinrakennus, hoitajien asuintilat, asunto naimisissa olevalle henkilökunnalle sekä talousrakennuksia ja kappeli. Alueen rakennuskanta täydentyi vielä 1940-luvun mittaan ylilääkärin asunnolla ja apulaislääkärien asuinrakennuksella.

Sotavuosina Östanlid toimi sotilassairaalana ja sen jälkeen tuberkuloosisairaalana, kunnes 1970-luvulla Östanlidista tuli osa Vaasan sairaanhoitopiiriä. Sairaalaa korjattiin 1986-1989. Samfundet Folkhälsan i Finland osti Östanlidin sairaalan 2003. Päärakennusta korjattiin 2003-2008.
 
Lisätietoa
Bror Åkerblom, Pedersöre historia III. Jakobstad 1971.

Lennart Brander, Östanlid 50 år. Sjukvård på Östanlid 1941-1990. Vasa sjukvårdsdistrikt kommunalförbund, Östanlid sjukhus 1990.

Östanlid – förslag till generalplan. Samfundet Folkhälsan Östanlid. Arkitekturbyrå Roger Wingren 2003.
 
kohteeseen sisältyy:  sairaala, parantola;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Östanlidin parantolan päärakennus. Tuija Mikkonen 2007
Östanlidin parantolan päärakennus. Tuija Mikkonen 2007.
Östanlidin parantola-aluetta. Sirkkaliisa Jetsonen 2008
Östanlidin parantola-aluetta. Sirkkaliisa Jetsonen 2008.
Östanlidin parantolan apulaislääkärien asuinrakennus vuodelta 1947. Tuija Mikkonen 2007
Östanlidin parantolan apulaislääkärien asuinrakennus vuodelta 1947. Tuija Mikkonen 2007.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009