på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Helsinki Uusimaa
Senaatintori ympäristöineen
Kuvaus
Senaatintori on pääkaupungin pääaukio. Senaatintoria reunustavat julkiset rakennukset ilmentävät keskushallinnon, kirkon ja yliopiston asemaa 1800-luvun Suomessa. Valtakunnan ja Helsingin keskuksena aukiolla on vakiintunut kansallinen symboliasema. Kansainvälisesti aukio on merkittävä, hyvin säilynyt kaupunkitaiteellinen luomus. Senaatintori on kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä ja Suomi-kuvan osatekijä.

Aukion rakenne ilmentää klassismin kaupunkitaiteelle ominaista symmetrian ja aksiaalisuuden tavoittelua. Kokonaisuus rakentuu arkkitehti C.L. Engelin uusklassillisen arkkitehtuurin varaan. Valtioneuvoston linna (entinen Senaatintalo) torin itälaidalla, Helsingin yliopiston päärakennus torin länsilaidalla ja tuomiokirkko (Nikolainkirkko) terassillaan torin pohjoislaidalla ovat vaikuttava näyte Engelin taidoista ja samalla niistä edustavuuden tavoitteista ja ilmaisukeinoista, jotka ovat ohjanneet pääkaupungin varhaista rakentumista.

Senaatintorin asemaa suuriruhtinaskunnan pääkaupungin ja keisarillisen Suomen ytimenä painottavat monumentaalirakennusten antiikin Kreikkaan ja Roomaan palautuva pylväsarkkitehtuuri, sisätiloista mm. valtaistuinsali (nykyinen presidentin esittelysali) ja yliopiston juhlasali sekä Aleksanteri II:n patsas torin keskellä samoin kuin Ivan Martosin Aleksanteri I:n rintakuva yliopiston kirjastotalon eteläseinustalla.

Terassillaan kaupungin merelliseen siluettiin liittyvään ristikirkkoon kuuluu kupoliin päättyvä torni ja ristivarsien korinttilaiset avopylväiköt. Tuomiokirkossa pidetään valtiovallan ja yliopiston juhlajumalanpalvelukset. Senaatintori on tärkeä tapahtumapaikka, jossa kirkkoterassin suuret portaat ovat joukkotapahtumien näyttämönä ja katsomona.

Valtioneuvoston linna aukion itälaidalla on näyttävä uusklassismin luomus korinttilaisine temppelipäätyineen, kupoleineen, rakennukseen torilta johdattavine edustavine porrassommitelmineen. Rakennuksen tärkeimmät sisätilat ovat senaatin istuntosali pääkerroksessa temppelipäädyn takana sekä näyttävä porrashuone niin ikään rakennuksen keskilinjassa. Rakennuksen eri-ikäiset siivet muodostavat arkkitehtuuriltaan yhtenäisen, ulkoasultaan klassistisen kokonaisuuden ja sulkevat sisäänsä laajan pihan. Pihan keskellä on entinen kirjapainotalo. Valtioneuvoston linna on maan tärkein historiallinen hallintorakennus.

Helsingin yliopiston päärakennus on symmetrinen pari Valtioneuvoston linnalle torin vastakkaisella laidalla. Yliopiston päärakennus muodostuu kahdesta kolmikerroksisesta pääsiivestä, Engelin suunnittelemasta, 1830-luvulla valmistuneesta ns. vanhasta puolesta Senaatintorin laidalla ja 1930-luvulla rakennetusta ns. uudesta puolesta Fabianinkadun varrella. Uutta ja vanhaa osaa yhdistävät katusivuilla matalat siivet ja tontin keskellä on korkea nivelosa, jossa ovat rakennuksen merkittävimmät sisätilat, juhlasali ja suuri luentosali.

Senaatintorin näkymiin kuuluvat aukion koilliskulmassa yliopistomuseon (entinen kemian laitos) rakennus ja luoteiskulmassa Unioninkadun varressa yliopiston kirjaston rakennus. Yliopiston kirjaston rakennus ja Pyhän Kolminaisuuden kirkko Tuomiokirkon takana ovat oleellinen osa Senaatintoria sivuavan Unioninkadun julkisten empirerakennusten muodostamaa kokonaisuutta.

Torin etelälaita muodostuu osin 1700-luvun jälkipuolelta periytyvien porvaristalojen rivistöstä, joka nykyiseltä ulkoasultaan ilmentää enimmäkseen 1800-luvun alkupuolen arkkitehtuurin tavoitteita. Sederholmin talo on säilynyt ulkoiselta olemukseltaan vaatimattomana 1700-luvun rakennuksena. Engelin porvaristalosta muokkaama kenraalikuvernöörin talo julkisivun temppelipäätyineen taas sitoo etelälaidan rakennusrivin aukion muiden sivujen edustavaan pylväsarkkitehtuuriin.
 
Historia
Senaatintori suunniteltiin pääkaupungin pääaukioksi J.A. Ehrenstömin Helsingin asemakaavassa 1812. Aukion äärelle kaavailtiin varhaisen pääkaupungin tärkeimmät rakennukset, senaatintalo, kenraalikuvernöörin virka-asunto ja kaupungin luterilainen pääkirkko.

Senaatintorin paikalla sijaitsi alkuaan tuntuvasti pienempi vanhan Helsingin Suurtori raatihuoneineen, kirkkoineen ja päävartioineen.

Senaatin talon rakentaminen käynnistyi arkkitehti C.L. Engelin suunnitelmien mukaan torin puoleisesta pääsiivestä 1818. Pääsiipi ja niin ikään Engelin piirtämä Aleksanterinkadun puoleinen siipi valmistuivat 1820-luvun alussa. Ensimmäisten rakennusvaiheiden jälkeen Senaatintalo rakentui monessa jaksossa koko korttelin täyttäväksi virastotaloksi. Nykyisen ulkohahmonsa se sai 1900-luvun alkupuolella. Engelistä lähtien rakennuksen suunnittelusta huolehtivat rakennushallinnon arkkitehdit.

Vanhasta Bockin talosta aukion eteläreunalla muodostettiin kenraalikuvernöörin virka-asunto Engelin 1816 laatiman suunnitelman mukaan.

C.L. Engel ryhtyi suunnittelemaan luterilaista pääkirkkoa 1810-luvun lopulla, kuitenkin rakentaminen käynnistyi vasta 1831. Engelin jälkeen kirkon ulkohahmoa muuttivat ristin sisäkulmiin lisätyt pienet tornit ja päätykolmioiden kulmiin sijoitetut sinkistä valetut apostoliveistokset. Torin pohjoislaidalla kirkkoterassia vasten sijainnut päävartio vuodelta 1819 purettiin kirkkoterassille torilta nousevien monumentaaliportaiden tieltä 1840-luvulla.

Kirkkoterassin torin puoleisiin kulmiin, suurten portaiden molemmin puolin, rakennettiin paviljongit, joista toinen tuli toimimaan kellotornina. Kirkko vihittiin käyttöön 1852. Nikolain kirkon nimi muuttui Suurkirkoksi 1917. Helsingin hiippakunnan perustamisen jälkeen 1959 siitä tuli tuomiokirkko.

Torin länsilaidalle nousi Engelin suunnittelema, näyttävä yliopiston päärakennus 1828-1832. Yliopisto oli päätetty siirtää pääkaupunkiin Turun palon 1827 jälkeen. Senaatintorin länsireunaa kulkevan Unioninkadun varteen, torin luoteiskulmaan rakennettiin yliopiston kirjastorakennus 1836-1840 C.L. Engelin piirustusten mukaan.

Unioninkadun varrelle vähän Nikolainkirkosta pohjoiseen rakennettiin 1820-luvulla ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko C.L. Engelin piirustusten mukaan.

Torin koilliskulmaan valmistui arkkitehti C.A. Edelfeltin suunnittelema yliopiston kemian laboratorio 1869. Laitoskäytön lakattua 2000-luvun alussa rakennus korjattiin ja muutettiin yliopistomuseoksi, Arppeanumiksi.

Torin etelälaidan pääasiassa 1700-luvun kivisten porvaristalojen rivistö ajanmukaistettiin ulkoasultaan Senaatintorin yhtenäistä klassisistista ulkoasua vastaavaksi mm. C.L. Engelin 1831 tekemän suunnitelman mukaan.
 
Lisätietoa
Martti Ruuth, Helsingin tuomiokirkko satavuotias. Helsinki 1952.

Olof Stenius, Helsingin asemakaavahistoriallinen kartasto. Helsinki 1969.

Kalevi Pöykkö, Helsingin tuomiokirkko. Vammala 1971.

Kalevi Pöykkö, Das Hauptgebäude der Kaiserlichen Alexander-Universität von Finnland. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakausikirja 74, Helsinki 1972.

Nils-Erik Wickberg, Senaatintori - Senatstorget. The Senat Square - Der Senatsplatz. 1981.

Leena Arkio-Laine, 1700-luvun kauppiastalot suojeltavina. Arkkitehti 5/1988.

Carl Ludvig Engel 1778–1840. Näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa 7.8.–14.9.1990, Helsinki 1990.

Kaupungin Leijona-sydän, Narinkka 1998, Helsingin kaupunginmuseo, 1998.

Valtioneuvoston linna. Toim. Jorma Selovuori. Valtioneuvoston kanslia 1998.
 
kohteeseen sisältyy:  kauppa- ja liikerakennus; kirkko; museo; muu hallintorakennus; muu kulttuurirakennus; oppilaitos; tori;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Helsingin tuomiokirkko Senaatintorilla näkyy merelle asti.

Valtioneuvoston linna.

Senaatintorin etelälaitaa.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Senaatintori ympäristöineen
 
© Museovirasto 2009