 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Helsingin yliopiston rakennukset (keskustakampus) |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Helsingin yliopiston rakennukset (keskustakampus) | ||
| Kuvaus | ||
| Pääkaupunkiin 1828 siirretyllä, tuolloin maan ainoalla yliopistolla on keskeinen asema maan sivistyshistoriassa ja Helsingin monumentaalikeskustassa. Helsingin yliopiston laajaksi muotoutuneen keskustakampuksen rakennuskanta on keskeinen osa koko korkeakoululaitoksemme rakennusperintöä ja ilmentää korkeakoulurakentamisen kehitystä ja muutoksia 1800-luvun alkupuolelta 2000-luvulle.
Vanhin yliopistorakentaminen, joka on tärkeimmiltä osiltaan arkkitehti Carl Ludvig Engelin käsialaa, asettuu Unioninkadun varrelle tai sen välittömään ympäristöön. Unioninkadun - varhaisen pääkaupungin pääakselin - päätteinä ovat Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ja tähtitieteellisen laitoksen observatorio Tähtitorninvuorella. Kadunvarren rakennuksista ensimmäisiä yliopistorakennuksia ovat päärakennuksen ja kirjastorakennuksen ohella lääketieteelle rakennetut sairaalarakennukset nk. Vanha ja Uusi klinikka. Kirjastorakennuksen kanssa samassa korttelissa on anatomian ja kemian laitosten rakennus, nykyinen Fabiania. Entinen kantonistikoulu 1800-luvun alkupuolelta on nykyinen humanistisen tiedekunnan laitoskompleksi Topelia. 1800-luvun loppupuolella rakennettuja tiloja on patologisen anatomian laitoksen rakennus (Snellmaninkatu 12). Tieteenalojen ja tiedekuntien jatkuva eriytyminen ja erikoistuminen samoin kuin henkilökunnan ja opiskelijoiden määrän moninkertaistuminen ovat olleet syynä keskustakampuksen jatkuvaan rakentamiseen ja rakennusten käyttötarkoituksen muuttamiseen. Kruununhaka on ollut keskustakampuksen ensimmäinen laajentumisalue. Snellmaninkadun päätteeseen, 1700-luvulla linnoitettavaksi kaavaillulle Siltavuorenpenkereelle on rakentunut noin vuodesta 1900 yliopiston laitosalue. Laajojen 1930-luvun rakennushankkeitten taustalla on mm. lukiokoulutuksen yleistyminen ja opiskelijamäärien kasvu. Suurimmista uudisrakennushankkeista mainittakoon päärakennuksen laajennus korttelin kokoiseksi sekä Metsätalon rakentaminen metsätieteiden opetusta varten. Yliopistokadulla sijaitsee 1950-luvulla rakennettu Porthanian instituuttirakennus, jonka toteuttamisessa sovellettiin innovatiivisesti uusinta rakennustekniikkaa. Uudempiin laitosrakennuksiin kuuluu myös biokemian laitos 1960-luvulta, sittemmin valtiontieteellisen tiedekunnan kirjasto Unioninkadun varrella Metsätaloa vastapäätä. Metsätalo ja Porthania on valittu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernismin merkkiteosvalikoimaan. |
||
| Historia | ||
| Uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin 1828 siirretty, vuonna 1640 perustettu Turun akatemia jatkoi toimintaansa Keisarillisena Aleksanterin yliopistona, vuodesta 1919 Helsingin yliopistona.
Ensimmäisten vuosikymmenten ajan opetus tapahtui yliopiston 1828-1832 rakennetussa päärakennuksessa, lukuun ottamatta lääke-, tähti- ja kasvitieteitä. Yliopiston kirjastorakennus rakennettiin 1836-1840 ja otettiin käyttöön 1845. Vanha klinikka eli Suomen ensimmäinen opetussairaala ja myöhempi iho- ja sukupuolitautien klinikka rakennettiin 1829 ja 1835. Opetussairaalan synnytyslaitos valmistui 1833. Kaikki yliopistorakennukset suunnitteli arkkitehti C.L. Engel. 1840-luvulla kirjaston kanssa samaan kortteliin valmistui Jean Wikin piirtämä anatomian ja kemian laitos, Unioninkadun varteen arkkitehti E.B. Lohrmannin suunnittelema Uusi klinikka. Senaatintorin koilliskulmaan rakennettiin kemian laboratorio- ja museorakennus 1869 C.A. Edelfeltin sekä sen naapuriin uusi talo kemian laitokselle 1887 Gustaf Nyströmin suunnittelemien mukaan. Yliopiston anatomisen patologian laitos valmistui Snellmaninkadun varteen 1878 Ruotsin hovi-intendentti Johan Erik Söderholmin suunnittelemana. Kemian laitosta laajennettiin 1880-1890-luvuilla siipirakennuksilla ja kirjastorakennusta 1906 viisikerroksisella Rotundalla, Kruununhakaan Siltavuoren penkereelle rakennettiin 1903-1905 fysiologian laitos ja 1910 fysiikan laitos sekä laitoksen esimiehen asunto – kaikki arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmin. Siltavuoreen rakennettiin anatomian laitos 1928 Jussi ja Toivo Paatelan suunnitelmin. Yliopiston päärakennusta laajennettiin 1934-1937 koko korttelin käsittäväksi (arkkitehti J.S. Sirén). Yliopiston päärakennuksen vanhalla puolella olevan juhlasalin nykyasu on peräisin toisen maailmansodan pommitustuhojen korjausvaiheesta. Metsätieteellisen opetuksen Metsätalo valmistui Unioninkadun varten 1939 (arkkitehti Jussi Paatela). Porthanian instituuttirakennuksen suunnittelusta järjestettiin yleinen arkkitehtikilpailu 1949, jonka jatkokilpailun voitti arkkitehti Aarne Ervi. Porthania valmistui 1957. Myös yliopiston kirjastorakennuksen sisätiloissa tehtiin muutoksia 1950-luvulla Ervin johdolla. Unioninkatu 35:een valmistui 1963 biokemian ja radiokemian laitosrakennus arkkitehti Einari Teräsvirran kutsukilpailun voittaneen ehdotuksen mukaan. Siltavuoreen valmistui fysiikan ja anatomian laitosten väliin suurenergiafysiikan laitos 1969 (arkkitehti Olof Hansson). Toisen maailmansodan jälkeen tiedekuntia ryhdyttiin hajasijoittamaan, lääketieteen opetus siirtyi Meilahteen ja maataloustieteiden opetus Viikkiin. 1970-luvulta alkaen keskustasta laitoksia ja tiedekuntia keskitettiin kolmelle kampusalueelle: lääketiede Meilahteen, luonnontiede Kumpulaan ja maatalous- ja metsätiede Viikkiin. Neljän kampuksen malli valmistui 2000-luvun alussa. Keskustan vanhasta yliopistoalueesta muodostettiin keskustakampus, jonne jäivät humanistiset tieteet ja yhteiskuntatieteet sekä yliopiston keskushallinto. Yliopiston keskustakampuksen rakennuksissa on 1980-luvulta alkaen tehty huomattavia korjauksia ja käyttöä koskevia muutoksia. Yliopiston kirjastorakennus korjattiin 1988-1990. Kirjastoon liitettiin 1990-luvulla saman korttelin 1844 valmistuneet anatomian ja kemian laitokset 1800-luvun lopun siipirakennuksineen. 1900-luvun lopulla Unioninkadun sairaalakiinteistöt yksi toisensa jälkeen peruskorjattiin yliopiston tiedekuntien käyttöön. Entisen anatomisen patologian peruskorjaus valmistui 1996, Metsätalon 2002 ja Porthanian 2006. Laitostilojen uudelleenjärjestelyt koskivat myös Siltavuorenpenkereen rakennuskantaa. Yliopistorakennusten peruskorjaukset toteutettiin rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa vaalien. |
||
| Lisätietoa | ||
| Ivar A. Heikel, Helsingin yliopisto 1640 - 1940. Helsinki, 1940.
Lauri Rauramo, Synnytys- ja naistautiopin oppituolin muodostumisesta sekä sairaalakehityksestä. Suomen Lääkäriliiton Aikakausilehti 5/1945. J.S. Sirén, Helsingin yliopiston päärakennuksen vanhan osan restaurointi. Arkkitehti 1950/5-6. Aarne Ervi, Helsingin yliopiston kirjasto. Arkkitehti 1958/10-11. Veikko Pirilä, Kirsti Kauppinen, Vanha Klinikka 125-vuotias. Duodecim 4/1958 Bertel von Bonsdorff, Tor Smedslund, Helsingin venäläinen sotilassairaala. 1969. Kalevi Pöykkö, Das Hauptgebäude der Kaiserlichen Alexander-Universität von Finnland. Muinaismuistoyhdistyksen Aikakausikirja 74, 1972. Nils Erik Wickberg, Senaatintori, Senatstorget, The Senate Square, Der Senatsplatz Helsinki - Helsingfors. Rungstedt Kyst, 1981. Eea Pekkala-Koskela (toim.), Yliopiston Helsinki. Helsingin yliopisto 1989. Matti Klinge (et al.), Helsingin yliopisto 1640-1990, I-III osa. Helsinki 1987-1990. Kati Heinämies, Rainer Knapas, Ars universitaria 1640-1990, Universitas Helsingiesis 350. Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyluettelo. Helsinki 1990. Carl Ludvig Engel 1778–1840. Näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa 7.8.–14.9.1990. Helsinki 1990. Eija Vuori (toim.), Helsingin yliopisto. Kampusyliopisto. Edita 1999. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. |
||
| kohteeseen sisältyy: katutila; muu hallintorakennus; muu kulttuurirakennus; oppilaitos; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Helsingin yliopiston päärakennus. Museovirasto Museiverket 2017. |
Yliopiston kirjasto, Kansalliskirjasto, eteläinen lukusali. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Marit Henriksson 2017. |
Helsingin yliopiston laitosrakennus Porthania. Saara Vilhunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU