 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Kaisaniemen puisto ja kasvitieteellinen puutarha |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kaisaniemen puisto ja kasvitieteellinen puutarha | ||
| Kuvaus | ||
| Kaisaniemen puisto on pääkaupungin ensimmäinen julkinen kaupunkipuisto. Puiston koillisosassa sijaitsevalla Helsingin yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla on tieteellisen opetus- ja tutkimustyön lisäksi ollut tärkeä merkitys maan puutarhakulttuurille.
Kaisaniemi esiintyy jo vuoden 1812 asemakaavassa. Puiston ensimmäinen rakentamisvaihe perustuu C.L. Engelin vuoden 1827 suunnitelmiin. Puistoa on uudistettu usein. Kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin ja arkkitehti Bertel Jungin sekä arkkitehti Birger Brunilan suunnitelmien mukaan vanha maisemapuisto käytäväverkostoineen on uusittu 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ja aiemman joutsenlammen paikalla on arkkitehtoninen vesiallas. Nykyisen puiston pääakselin idästä länteen muodostaa 1910-luvulla istutettu koivukuja, jonka pohjoispuolella ovat tenniskentät. Pohjois-etelä -suuntainen tielinja yhdistää Rautatientorin ja 1839 rakennetun, alkuaan Kaisaniemen kärjessä sijainneen ravintolan, yhden kaupungin vanhimmista. Tien rinnalla on urheilukenttä 1800-luvun puolelta. Julkisesta puistosta on erotettu Unioninkadun pohjoispään varteen rajautuva alue Helsingin yliopiston kasvitieteelliselle laitokselle ja sen puutarhalle, joka on ollut avoin yleisölle vuodesta 1833. Kasvitieteellisen puutarhan rakennuksiin kuuluu puutarhan suuri, rauta- ja lasirakenteinen palmuhuone siipirakennuksineen 1800-luvun lopulta sekä jugendtyylinen laitosrakennus vuodelta 1903. Kasvitieteellisessä puutarhassa esitellään kasveja puutarhan perustamisajan tavan mukaan kasvien sukulaisuudesta kertovina ryhminä. Puutarhalla on kansalliskokoelman asema. Pohjoisessa puisto rajautuu Kaisaniemenlahteen, jonka rantatien varteen on siirretty yksikerroksisia empire-rakennuksia. |
||
| Historia | ||
| Maaherra H.H. Boije vuokrasi Helsingin kaupungilta 1763 Porvarishaan Hämeen maantien varrelta. Hän perusti hakaan puutarhan, joka siirtyi 1773 puutarhuri Erik Edbomin hallintaan. Kaupungin yleiseksi puistoksi Edbomin puutarha merkittiin 1812, kun Helsingistä tuli pääkaupunki ja J.A. Ehrenströmin jälleenrakennusasemakaava valmistui.
Ennen rautatien rakentamisen edellyttämää maantäyttöä puisto sijaitsi niemellä ja hahmottui Engelin vuoden 1827 suunnitelmissa kahteen osaan: säännölliseen promenadipuutarhaan, jota suorat puurivit halkoivat, sekä "englantilaiseen" maisemapuutarhaan kiemurtelevine polkuineen ja lampineen. Lammet olivat jäänteitä Kluuvin lahden poukamasta. Puiston nimi Kaisaniemi juontuu Catharina Wahllundin 1839 niemen kärkeen rakennuttamasta ravintolasta. Puiston länsireunasta on suuri osa jäänyt vuosikymmenien kuluessa ratapihan alle, mutta ravintola on säilynyt. Kaisaniemenkadun rakentaminen 1910-luvulla kavensi puiston itäreunaa ja erotti siitä yhden kulman, Varsapuistikon. Bertel Jungin ja Svante Olssonin suunnitelmat vuodelta 1911 toteutuivat kasvitieteellisen puutarhan eteläpuolella lukuun ottamatta Birger Brunilan päätöstä 1925 vaihtaa koristeelliset vesiaiheet tennis- ja pelikentiksi. Turun akatemian kasvitieteellinen puutarha tuhoutui Turun palossa 1827. Palo vauhditti Nikolai I suunnitelmaa siirtää yliopisto Helsinkiin. Vain neljä kuukautta palon jälkeen uudelle kasvitieteelliselle puutarhalle oli osoitettu paikka Kaisaniemen puiston koillisosasta Unioninkadun pohjoispäästä. Pietarin kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Franz Faldermann suunnitteli Kaisaniemen puutarhan pohjakaavan ja luonnosteli kasvihuonerakennuksen piirustukset. Ensimmäinen puurakenteinen kasvihuone valmistui 1832 ja puutarha avattiin yleisölle 1833. Puinen päärakennus valmistui 1832 mäelle alueen keskelle Pietarissa tehtyjen suunnitelmien mukaan. Rakennusta korotettiin 1850-luvulla Jean Wiikin suunnitelmien mukaisesti. Myöhemmin päärakennus purettiin ja hirsistä rakennettiin alueen perälle kaksikerroksinen asuinrakennus, joka peruskorjattiin 1979. Arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema kasvitieteen laitoksen ja museon uusi päärakennus valmistui 1903 vanhan päärakennuksen sijoille. Taloon tuli opetustilojen ja kokoelmien lisäksi kirjasto sekä kasvitieteen professorin, vahtimestarin ja lämmittäjän asunnot. Talon korjaus valmistui 2003. Puutarhan varhaisimmat rakennukset eivät ole säilyneet. Arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema palmuhuone valmistui 1889 ison kasvihuoneen paikalle, siipirakennukset valmistuivat 1896. Puutarha ja kasvihuoneet peruskorjattiin 1996-1998. Puutarhasta tuli Luonnontieteellisen keskusmuseon toimintayksikkö ja se sai kansalliskokoelman aseman 2004. Yliopiston kasvitieteen laitoksen muutettua Viikkiin 2002 päärakennukseen jäi kasvimuseo, joka on avoinna tutkijoille. Puutarhan Kaisaniemenrannan puoleiseen osaan pystytettiin 1986-1991 kolme Helsingin Punavuoresta purettua empire-tyylistä puutaloa Jean Wiikin 1843 piirtämän pienen empiretalon vierelle. |
||
| Lisätietoa | ||
| Aarni Krohn, Kaisaniemi 150 vuotta. Helsinki 1977.
Marja Pehkonen, Kaisaniemi syrjässä ja sydämessä. Narinkka 1986-1987. Helsinki 1987. Juha Lemström, Kasvitieteellinen puutarha. Yliopiston Helsinki. Toim. Eea Pekkala-Koskela. Helsinki 1989. Juha Lemström, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. Entisaikain Helsinki XI. Helsinki 1991. Maunu Häyrynen, Maisemapuistosta reformipuistoon. Helsingin kaupunkipuistot ja puistopolitiikka 1880-luvulta 1930-luvulle. Entisaikain Helsinki XIV. Helsinki 1994. Maunu Häyrynen (toim.), Hortus Fennicus. Suomen puutarhataide. Helsinki 2001. |
||
| kohteeseen sisältyy: museo; oppilaitos; puisto; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Marit Henriksson 2018. |
Kasvitieteellinen puutarha ja laitosrakennus. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Jussi Helimäki 2018. |
Kaisaniemen puiston koivukujanteen viereinen pelikenttä. Hilkka Högström 2012. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU