 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Meilahden sairaala-alue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Meilahden sairaala-alue | ||
| Kuvaus | ||
| Helsingin yliopistollisen keskussairaalan suurkortteli Meilahdessa on yksi Suomen sairaalarakentamisen avainkohteista. Rakennushistoriallisesti ja -taiteellisesti monipuolinen, vaiheittain rakennettu erityisklinikkojen kokonaisuus kuvastaa sairaalarakentamisen suunnitteluperiaatteita sekä sairaanhoidon ja lääketieteen opetuksen kehitystä 1900-luvun alusta aina 2000-luvulle. Alueen rakennuskanta on selkeälinjaista 1900-luvun modernismia. Myös alueen uusin arkkitehtuuri pohjautuu samaan selkeään muotokieleen ja on sovitettu luontevasti olemassa olevaan rakennettuun ympäristöön.
Korttelin rakennuskantaa hallitsee ns. blokkijärjestelmän mukainen Meilahden pääsairaalan yli 10-kerroksinen potilastorni. Pääsairaalaan on sijoitettu mm. sisätautien ja kirurgian klinikoita sekä röntgen- ja laboratoriotiloja. Pääsairaalan ovat suunnittelleet yhteistyössä arkkitehdit Jaakko Paatela ja Reino Koivula. Hallinto- ja huoltorakennus vuodelta 1965 on myös Jaakko Paatelan suunnittelema. Vanhin klinikoista on 1934 rakennettu professori Jussi Paatelan Lääkintöhallituksen rakennusosastolla suunnittelema Naistenklinikka. Korttelin eteläosassa 1946 valmistunut Lastenklinikka, nykyinen Lasten ja nuorten sairaala, on arkkitehtien Uno Ullberg ja Erkki Linnasalmi 1940-luvun viimeisimpien sairaalaihanteiden mukaisesti suunnittelema rakennus, jossa yhdistyvät paviljonki- ja blokkijärjestelmä. Lastenlinnan sairaala on valmistunut arkkitehtien Elsi Borgin, Otto Flodinin ja Olavi Sortan suunnitelmien mukaan 1948. Lastenlinna koostuu korkeasta, pyöreämuotoisesta sairaalarakennuksesta ja siihen liittyvästä matalasta siipirakennuksesta. Julkisivuja on elävöitetty poikkeuksellisen koristeellisilla, rappaukseen reliefinä tehdyillä kuvioilla. Rakennus kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan. Arkkitehtien Jussi ja Veli Paatelan suunnittelema silmä- ja korvatautien klinikka on valmistunut 1951 ja viereinen luentosalirakennus 1968. Syöpätautien klinikan ovat suunnitelleet arkkitehdit Erkki Helamaa ja Veijo Martikainen ja se on valmistunut 1962. Sairaala-alueen klinikoiden laajennusosat ovat peräisin pääasiassa 1970-1980-luvulta. Sairaala-alueella on runsaasti lääketieteen ja sairaanhoidon opetukseen ja tutkimukseen tarkoitettuja rakennuksia. Korttelin luoteiskulman 1940 rakennettu arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema Helsingin sairaanhoitajatarkoulu toimii edelleen oppilaitoksena. Alueen itäpuolella on arkkitehti Olli Pöyryn suunnittelema Ammattilääketieteellinen tutkimuskeskus (nyk. Työterveyslaitos) vuodelta 1950. Samassa korttelissa sijaitseva Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan teoreettisten laitosten rakennus on valmistunut 1966 arkkitehti Einari Teräsvirran suunnitelmin. Meilahden yliopistollisen keskussairaalan lääketieteen kampuksen uudempaan kerrostumaan kuuluvat 2000-luvun vaihteen molemmin puolin valmistuneet terveystieteiden kirjasto Terkko ja biolääketieteen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum. Tukholmankadun varressa ovat arkkitehti Veli Paatelan suunnittelemat, 1940-1950-luvun taitteessa valmistuneet potilaskodin kerrostalo, entinen asuntola Eevala ja psykiatrian poliklinikka. Lukuisten klinikoiden ja laitosten sekä hallinto-, talous- ja huoltorakennusten lisäksi sairaalalla on oma voimala Paciuksenkadun toisella puolella. Alueella on sisäinen katu- ja liikenneverkostonsa tienviittoineen, helikopterikenttineen, laajoine pysäköintialueineen sekä laaja maanalainen käytävä- ja tilaverkosto. |
||
| Historia | ||
| Yliopisto siirrettiin Helsinkiin Turusta 1828 ja sen vanhimmat lääketieteen ja opetussairaaloiden rakennukset sijaitsivat Helsingin yliopiston ns. keskustakampuksen yhteydessä. Ks. erilliset kohteet Helsingin yliopiston rakennukset (keskustakampus) ja Kirurginen sairaala.
Opetussairaala erotettiin hallinnollisesti yliopistosta 1841 ja asetettiin Lääkintöylihallituksen valvontaan Helsingin yleisenä sairaalana, johon yhdistyi 1860 yliopiston uusi kliininen instituutti. Sairaalan uudisrakennuksia valmistui keskustaan vielä 1800-luvun lopulla (synnytyssairaala 1878, Kirurginen sairaala 1888, lastensairaala aloitti toimintansa 1899), mutta 1899 Lääkintöhallituksessa suunniteltiin useassa eri rakennuksessa toimineen sairaalan keskittämistä. Sopiva paikka löytyi, kun Helsingin kaupunki tarjosi Meilahden rälssitilan maita tarkoitukseen 1903. Nykyisen Lastenklinikan viereisellä mäellä oli Meilahden huviloihin kuulunut Villa Fridhäll, jossa myöhemmin toimi Ukkokoti ja Punaisen Ristin sairaala. Perustetun rakennuskomitean arkkitehti Magnus Schjerfbeck laati sairaala-alueelle asemakaavan 1909. Varhaisimmat suunnitelmat perustuivat 1800-luvun lopulla vallitsevaan paviljonkijärjestelmään, jossa eri toiminnot sijoitettiin eri rakennuksiin. Ensimmäinen rakennusvaihe alkoi 1914, mutta ainoastaan talousrakennus sekä lämpökeskus valmistuivat 1918. Iho- ja sukupuolitautien klinikan kivijalkaa käytettiin 1930-luvulla hyväksi Naistenklinikan rakentamisessa. Paviljonkijärjestelmään perustui edelleen toteutumatta jäänyt E.A. Kranckin asemakaava vuodelta 1919. Ns. keskussairaalaneuvottelukunta antoi 1936 arkkitehti Uno Ullbergin tehtäväksi laatia suunnitelma sairaala-alueelle. Suunnittelu perustui ns. blokkijärjestelmään, jossa sairaalatoiminnot on sijoitettu keskitetysti samaan rakennukseen. Naistenklinikka ja Lastenklinikka toteutettiinkin 1930- ja 1940-luvuilla ko. suunnitelman mukaan, mutta 1951 valmistunut Silmä- ja korvatautien klinikka poikkesi Ullbergin kaavasta. Intensiivisin sairaala-alueen rakentamisaika oli 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin rakennettiin sekä pääsairaala että suurin osa erityisklinikoista. Laki yliopistollisista keskussairaaloista 1956 vauhditti sairaala-alueen rakentamista, jonka suunnitelmat tehtiin blokkijärjestelmän mukaan 1957-1959. Meilahden kolmiosainen pääsairaala, joka koostui potilastornin lisäksi toimenpide- ja poliklinikkaosasta sekä opetus- ja laboratoriotiloista, valmistui 1965. Sairaanhoidossa tapahtui merkittäviä muutoksia Meilahden sairaala-alueen rakentamisaikana. Sairaanhoito alkoi painottua polikliinisiin toimenpiteisiin 1900-luvun kuluessa ja sairaaloissa tarvittiin yhä enemmän teknisiä, laboratorio- ja huoltotiloja. Meilahden sairaalakortteliin keskittyi monipuolisia toimintoja ja lisääntyvän sisäisen liikenteen sujuva järjestäminen vaati yhä enemmän tiiviiltä alueelta. Rakennuksia laajennettiin toiminnan muuttuessa ja aputilojen tarpeen kasvaessa. Arkkitehti Veli Paatelan suunnittelemat Naistenklinikan ja Korvaklinikan lisärakennukset valmistuivat 1975 ja 1980. Lasten ja nuorten sairaalan lisärakennus valmistui 1987 arkkitehtitoimisto Railo & Steniuksen ja Meilahden pääsairaalan NMR-lisärakennus 1988 arkkitehti Kimmo Karjalaisen suunnittelemana. Silmäklinikan leikkaussali, jonka suunnitteli arkkitehti Mikael Paatela, valmistui 1987. Toisen maailmansodan jälkeen Helsingin yliopiston lääketieteen opetus siirtyi yliopiston keskustakampukselta Meilahden yliopistollisen keskussairaalan yhteyteen, sillä opetuksen vaatimia tiloja ei enää voitu laajentaa keskustassa. Meilahteen keskitettiin 1970-luvulta alkaen keskustasta pois siirtyviä lääketieteen laitoksia ja tiedekuntia. Tutkimuskeskuksista rakennettiin 1945 perustetun Työterveyslaitoksen rakennus 1950 ja yliopiston teoreettisten laitosten rakennus 1966. Tutkimuslaitosten rakentaminen jatkui 2000-luvun vaihteessa; 1998 valmistui Terveystieteiden keskuskirjasto Terkko arkkitehti Olli Pekka Jokelan suunnittelemana sekä Biomedicum 2001 arkkitehtien Timo Vormalan, Matti Lummaan ja Erkki Karosen suunnittelemana. Sairaala-alueen rakentaminen ja kehittäminen jatkuu edelleen. |
||
| Lisätietoa | ||
| Helsingin kaupungin historia. Osa V:1. Helsinki 1962.
Urpo Simula, Aino Nikupaavo, Meilahden sairaalasuunnittelun vaiheita. Helsingin Lääkärilehti. Helsingin Lääkäriyhdistys 1964. Maarit Henttonen, Helsingin Lastenlinna. Lisensiaatintyö, Helsingin yliopisto 1998. Helinä Kotilainen, Rakentaminen Suomen terveydenhuollossa 1900-luvulla. Hippokrates 2000. Suomen Lääketieteen Historian Seura. Petra Havu, Piirrä, piirrä, piirrä... Paatelan arkkitehtisuunnittelun 80 vuotta. Arkkitehtitoimisto Paatela-Paatela & co vuodesta 1919. Espoo 2001. Maarit Henttonen, Keisarin kivistä tuhannen tutkijan tiedetaloon. Meilahden sairaala-alueen rakentamisen vaiheita. Hippokrates 2002. Suomen Lääketieteen Historian Seura. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, do.co.mo.mo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Petra Havu, Projekteja ja skissejä. Arkkitehtitoimisto Paatela-Paatela & co vuodesta 1919. Espoo 2003. Mikael Paatela, Sairaalarakennuksen kehitys. Development of the Hospital Building. Arkkitehtitoimisto Paatela-Paatela & Co Oy. Espoo 2003. Maarit Henttonen, Lääketiede ja moderni arkkitehtuuri: Medikalisaation politiikkaa suomalaisissa naistensairaaloissa 1930-luvulla. Palin Tutta (toim./red.) Modernia on moneksi. Kuvataiteen, taideteollisuuden ja arkkitehtuurin piirteitä maailmansotien välisen ajan Suomessa. Taidehistoriallisia Tutkimuksia - Konsthistoriska Studier 29. Helsinki 2004. Timo Joutsivuo, Mikko Laakso, Sairaanhoidon ytimessä – Hyks 50 vuotta. Edita 2008. Maarit Henttonen, Kansakunnan parhaaksi. Suomalaiset naisten- ja lastensairaalat 1920-1940-luvulla arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena. Helsinki 2009. |
||
| kohteeseen sisältyy: muu hallintorakennus; oppilaitos; sairaala, parantola; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Naistenklinikka. Miika Karttunen 2007. |
Meilahden pääsairaala. Miika Karttunen 2007. |
Sairaanhoito-oppilaitos. Miika Karttunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU