 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kaskinen | Pohjanmaa | |
Sälgrundin majakka, luotsiasema ja Laxhamn |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Sälgrundin majakka, luotsiasema ja Laxhamn | ||
| Kuvaus | ||
| Sälgrundin majakkayhteisö kuvastaa keskiajalta asti jatkunutta kalastusta sekä luotsi- ja majakkatoimintaa Pohjanlahden rannikolla. Sälgrundin 1875 rakennettu majakka on huomattava maisemaelementti ja tärkeä Kaskisten kaupungin ja sen merenkulkuperinteiden tunnus.
Sälgrundin majakka Kaskistensalmen suulla on yksi neljästätoista 1800-luvulla rakennetuista tiilimajakasta. Samantyyppisiä pyöreitä majakkatorneja on säilynyt muun muassa Hailuodon Marjaniemessä ja Luvian Säpissä. Majakka on 27,3 metriä korkea. Majakan alkuperäinen hahmo on muuttunut tornin vahvistukseksi valetun betonikuoren myötä 1935. Rakennuksen sisätilat ovat historiallisessa asussa. Majakka on automatisoitu, mutta sen alkuperäinen Fresnel-linssistö on edelleen paikallaan. Majakanvartijoille kuuluneet rakennukset ovat säilyneet. Ne on toteutettu tyyppipiirustusten mukaan ja vastaavat 1800-luvun majakoilla olleita rakennuksia. Sisätiloissa on tehty huomattavia muutoksia. Asuinrakennus on muutettu majakan automatisoinnin jälkeen luotsiasemaksi ja sitä on korotettu yhdellä kerroksella. Vanha kellari on muutettu voima-asemaksi. Pihapiirin ryhmitys on alkuperäisen tilanteen mukainen. Majakan lähettyvillä on lisäksi vanhan tunnusmajakan raunio. Saaren itärannalla on vanha kalasatama, Laxhamn, jossa on sijainnut myös saaren ensimmäinen luotsitupa. |
||
| Historia | ||
| Kaskisten vesillä harjoitettiin talonpoikaispurjehdusta jo keskiajalla. Kaskisten salmen eteläsuulla olevalla pitkulaisella Sälgrundin saarella oli suojaisa luonnonsatama.
Kaskisten kaupungin porvarit huolehtivat luotsauksen ja merimerkkien järjestämisestä väylille. Sälgrundiin, kaupunkiin johtavan eteläisen väylän varrelle, pystytettiin 1700-luvun alussa riukurakenteinen valoton merimerkki, piira. Sälgrundissa toimi 1760 ilmoituksen mukaan kaksi luotsia. Siipyyn pohjoispuoliset väylät siirtyivät kruunun hoitoon 1848-1849. Merimerkki korvattiin 1850 uudella kahdeksankulmaisella pookilla ja luotseille rakennettiin kamarin ja keittiön käsittävä asuinrakennus merimerkin lähelle. Vanha merimerkki purettiin, kun saarelle valmistui 1875 arkkitehti Hampus Dahlströmin suunnittelema, Suomen ensimmäinen petrolikäyttöinen majakka. Kaksikerroksinen luotsitupa valmistui 1921. Majakka automatisoitiin 1967. Sen yhteydessä vanha majakkahenkilökunnan asuinrakennus otettiin luotsien käyttöön ja luotsitupa purettiin. |
||
| Lisätietoa | ||
| Hilding Nissén, Sjöfarten. Kaskö stads historia. 1983.
Seppo Laurell, Suomen majakat. Nemo. Merenkulkulaitos 1999. Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009. https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 21.9.2018). Seppo Laurell, Valo merellä-Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009. |
||
| kohteeseen sisältyy: luotsiasema; majakka; pienasumus; piensatama; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU