 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Ii Maalahti Mustasaari Närpiö Uusikaarlepyy | ||
Pohjanmaan teollisuuden kartanot |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Pohjanmaan teollisuuden kartanot | ||
| Kuvaus | ||
| Pohjanmaalla ei ole ollut kartanolaitosta, mutta maakunnassa 1800-luvulla vaikuttaneen teollisuusporvariston kartanomaiset patruunarakennukset ovat verrattavissa kartanoiden päärakennuksiin. Pohjanmaan teollisuuden 1700- ja 1800-luvun patruunanrakennuksiin pihapiireineen ja lähiympäristöineen liittyy Pohjanmaan ja Suomen historiassa poikkeuksellista henkilö-, maanomistus- ja yhteiskuntahistoriaa sekä maaseudun varhaista teollistumishistoriaa. Ne kuvastavat Pohjanmaan laivanvarustuksen ja siihen liittyvän muun liiketoiminnan tuomaa vaurautta Rannikko-Pohjanmaalla.
Pohjanmaalla merkittäviä teollisuuden patruunarakennuksia ovat Närpiön Benvik, Maalahden Åminneborg, Mustasaaren Grönvikin ja Iin Nybyn lasitehtaiden päärakennukset sekä Uudenkaarlepyyn Kiitola, Juthbacka ja Keppo. Pohjanmaan varhaisen teollisuuden merkittäviin alueisiin kuuluvat myös Isonkyrön Orisberg, Oravaisten ruukki ja tehdas, Seinäjoen Östermyra/Törnävä sekä Vähäkyrön Kolkki ja Merikaarto. NÄRPIÖ / BENVIK Kaskisten kaupungin pohjoispuolella, kaupungin mantereesta erottavan salmen rannalla on Benvikin tilan pihapiirissä kaksi poikkeuksellisen komeaa 1700-luvun lopun kaksikerroksista pohjalaistaloa. Benvikin 1700-luvun lopun näyttävä rakentaminen liittyy vilja- ja tervakaupalla sekä laivanvarustuksella vaurastuneen, Kaskisten kaupungin perustaneen Bladh-suvun historiaan. Asuinrakennusten lisäksi pihapiiriin liittyy talousrakennuksia, kaksi aittaa, savusauna ja venevaja. Lähistöllä sijaitsee Peter Johan Bladhin rakennuttama hautakappeli. MAALAHTI / ÅMINNEBORG Maalahdenjoen suun pohjoisrannalla sijaitsee Åminneborgin uusklassillinen kartano sivustoiltaan umpeen rakennetussa pihapiirissä. Kaksikerroksinen mansardikattoinen päärakennus on Pohjanmaan harvoja kartanomaisia rakennuksia. Julkisivut on jäsennöity pilastereilla ja räystästä kiertää voimakas klassillinen hammaslista. Toisen kerroksen edustustilaluonnetta on korostettu korkeammilla ikkunoilla. On esitetty olettamus, että talon suunnittelija olisi tukholmalainen Johan Elfström, joka 1780-1788 johti Vaasan hovioikeuden talon rakentamista ja työskenteli myös Sulvan, Pirttikylän ja Raippaluodon kirkoissa. Mansardikattoinen sivurakennus, johon on sisustettu kartanon oma museo, on peräisin 1750-1761 väliseltä ajalta. Se on sijainnut alkuaan nykyisen päärakennuksen paikalla, mutta on siirretty uuden päärakennuksen tieltä. Åminneborg sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla "Övermalax - Åminne" -maisema-alueella. MUSTASAARI / GRÖNVIK Grönvikin lasitehtaan rakennuskannasta on jäljellä mahdollisesti 1700-luvun lopusta oleva kaksikerroksinen päärakennus puistoineen ja puutarhurin taloineen. Päärakennus on rakennettu viimeistään 1814 ja restauroitu 2000-luvulla. UUSIKAARLEPYY / KIITOLA Kiitolan kosken vesivoimaa on hyödynnetty keskiajalta saakka. Kiitolan kartanossa toimineen entisen villatehtaan rakennukset ovat 1920-luvulta, ja kartanon puinen päärakennus on 1800-luvulta. Kokonaisuuteen kuuluvat vanha kivisilta ja patorakenteet. UUSIKAARLEPYY / JUTHBACKA Juthbackan kustavilainen päärakennus on valmistunut 1821 vuonna 1817 perustetun sahan kartanoksi. Mansardikattoisen rakennuksen julkisivua jäsennöi neljän pilasterin koristama frontispiisi. Pihapiirin alun perin neljästä punamullatusta talousrakennuksesta kolme on säilynyt. UUSIKAARLEPYY/ KEPPO Kepon kartano sijaitsee Ylä-Jepualla Lapuanjoen rantamaisemassa, Keponkosken varressa. Näyttävä myöhäisempirerakennus on vuodelta 1869. Ruukin rakennuskantaan kuuluu lisäksi mm. konttori, työväen asuinrakennus ja talousrakennuksia. Keponkoski sahoineen oli 1700-luvulla kaskislaisen J. Bladhin teollisuuslaitoksia ja 1800-luvulla Oravaisten Kimon ohella yksi Björkmanin (aateloituna Björkenheim) teollisuussuvun tuotantopaikoista. II / NYBY Meren rannalla Iin Olhavassa 1784 toimintansa aloittaneen Nybyn lasiruukin rakennuksista on jäljellä 1840-luvulla rakennettu suuri päärakennus ja valtava kivinavetta, lasipruukista vain perustusten rauniot. Pitkässä päärakennuksessa on yli 10 huonetta ja navetta on rakennettu yli 40:lle lehmälle. Tehdasyhdyskuntaan on kuulunut aikanaan myös saha, mylly, laivaveistämö ja koulu sekä runsaasti muuta rakennuskantaa. Pohjanmaan rantatie on osa Nybyn historiallista ympäristöä ja tietä reunustavista kiviaidoista on osia jäljellä. Ruukille on johtanut myös viitoitettu merireitti |
||
| Historia | ||
| Pohjanlahden ja Oulun porvaristo ryhtyi käyttämään hyväkseen 1765 murtuneen Pohjanlahden kauppapakon sallimia vapauksia kauppiaina ja laivanvarustajina. Monet heistä lähtivät kauppavapauden toteuduttua ulkomaille tutustumaan liike-elämään ja solmimaan kauppasuhteita. Suomeen perustettiin 1700-luvun lopulla 12 lasitehdasta eli -ruukkia, mm. Mustasaaren Grönvikin ja Iin Nybyn lasitehtaat.
NÄRPIÖ / BENVIK Närpiön Benvikin tilan toisen kaksikerroksisen asuinrakennuksen rakennutti Johan Bladh nuorempi 1776 ja toisen hänen poikansa Peter Johan Bladh 1786. Kauppiassuvun jälkeläinen Johan Bladh oli osakkaana äitinsä Vaasaan perustamassa tupakkatehtaassa ja sai 1762 oikeuden perustaa Vaasaan villamanufaktuurin. Ulkomaankauppaa Bladh harjoitti aluksi turkulaisten laivojen osakkaana, kun Vaasalla ei ollut tapulioikeuksia. Vuoden 1765 kauppavapauden jälkeen hän ryhtyi varustamaan omia aluksia. Kun alkoi näyttää siltä, että Vaasan tapulioikeudet siirtyisivät Kaskisten perustettavalle kaupungille, Bladh hankki Närpiöstä Benvikin tilan, joka käsitti koko tulevan kaupungin alueen. Bladh muutti Benvikiin 1775 ja rakennutti tilalle asuinrakennuksen 1776. Hän rakennutti Kaskisiin omalla kustannuksellaan tulli- ja pakkahuoneen 1777. Kaskinen sai Bladhin anomuksesta tapulioikeudet jo 1779, vaikka sen kaupunkiprivilegiot vahvistettiin vasta 1785. Bladh oli perustanut jo tätä ennen Kaskisiin pienkeittämön ja 1781 laivanvarustamon. Johan Bladhin poika, Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian kantonilaiseen johtajistoon kuuluva superkargööri Peter Johan Bladh palasi isänsä kuoltua 1783 Suomeen ja rakennutti itselleen uuden asuinrakennuksen Benvikiin 1786. Hän oli maan varakkaimpia laivanvarustajia, valtiopäivämies ja Ruotsin tiedeakatemian jäsen. Peter Johan Bladhin kuoleman jälkeen Benvikiin perustettiin pellavakehräämö 1818, joka kuitenkin lopetti toimintansa jo 1825. Benvik oli myöhemmin Johan Carlströmin ja Carl Jacob Grönbergin omistuksessa, joista jälkimmäinen perusti Benvikiin fajanssitehtaan 1800-luvun puolivälissä. MAALAHTI / ÅMINNEBORG Åminneborgin päärakennuksen rakennutti salpietaritehtailija Petter Böcker 1787-1792 välisenä aikana ostettuaan tilan vaasalaiselta kauppiaalta Israel Bladilta. Päärakennus kärsi tulipalosta 2003. MUSTASAARI / GRÖNVIK Grönvikin lasitehdas oli 1800-luvun lopulla Pohjoismaiden suurin ikkunalasin valmistaja. Sen oli perustanut laivanvarustaja Johan Grönberg 1812 Mustasaaren Iskmon kylään satamapaikan viereen. Toiminta loppui 1907. Lasitehtaan yhteydessä toimi myös paperitehdas 1828-1876, fajanssitehdas 1841-1907 sekä laivaveistämö. UUSIKAARLEPYY / KIITOLA Kiitolan kosken alueelle keskittyi 1800-luvulla kutomoteollisuuteen liittyviä toimintoja. Kehräämö valmistui 1890-luvulla ja myöhemmin kutomo. Nykyinen päärakennus siirrettiin aiemman palaneen tilalle Härmästä 1891-1893. Nykyinen silta rakennettiin kosken yli 1910. Uusi tehdasrakennus valmistui aivan kartanon päärakennuksen viereen 1912 ja uusi voimala 1922. Villatehdas joutui lopettamaan toimintansa 1932 ja tämän jälkeen alueella on toiminut eri alojen yrityksiä. UUSIKAARLEPYY / JUTHBACKA Raahessa ja Uudessakaarlepyyssä mm. tervakauppaa käynyt luutnantti Carl Backman perusti 1813 ostamalleen Juthbackan tilalle myllyn ja sahan 1817. Tila oli ollut sotilasvirkatalona jo 1600-luvulla. Päärakennus tehtiin alun perin kapteenin virkataloksi 1821. Sen yhteyteen tehtiin moderni lisärakennus 1970-luvulla. 1900-luvulla Juthbackassa toimi mm. kasvatuslaitos ja lepokoti. Uudenkaarlepyyn kaupunki päätti ostaa ja korjata Juthbackan mm. kokouskäyttöön 2003 ja päärakennuksen sisätilat korjattiin entistäen 2005-2006. UUSIKAARLEPYY / KEPPO Kepon varhaisin teollisuushistoria 1700-luvulla liittyy kaskislaisen J. Bladhin teollisuuslaitoksiin. Keponkoskessa oli saha jo 1700-luvulla, tupakkatehdas ja pikiruukki. Oravaisten Kimon ruukin kirjanpitäjä Carl Otto von Essen hankki tilan sahoineen 1838. Saha paloi 1893, jonka jälkeen sen paikalle rakennettiin tehtailija Hugo Grönlundin toimesta kutomo, joka oli toiminnassa 1899-1908. Kepon kartano siirtyi 1954 Emil Höglundin ja Karl Johan Tidströmin omistukseen. Kartanon viereen perustettiin minkkitarha, josta tuli 1960-luvulla maailman suurin. Omistajien perustaman Keppo Oy:n omistukseen siirtyi Pohjanmaan vanhoista teollisuuspaikoista Kimon ruukki 1962 ja Oravaisten verkatehdas Oy 1966. II / NYBY Oululainen kauppias ja hovineuvos Johan Nylander sai 1782 luvan perustaa lasitehtaan Iin Olhavaan. Kaksi vuotta myöhemmin aloittanut tehdas kasvoi yhdeksi Pohjoismaiden suurimmista. Se siirtyi Nylanderin vävyn Adolf Falanderin omistukseen 1792. Tuolloin tehdas työllisti yhteensä 300 henkeä, joista 19 lasinpuhaltajia. Falander luopui privilegiostaan 1807. Laamanni Julius Conrad Antell aloitti tehtaan toiminnan uudelleen 1813, minkä jälkeen se oli pääasiassa Antell- ja Fellman-sukujen omistuksessa. Toiminta päättyi 1885. Tehdas paloi 1900-luvun alussa. |
||
| Lisätietoa | ||
| Vilho Annala, Pohjoismaiden johtava ikkunalasitehdas. Kytösavut II, Vaasa 1946.
Korsholms historia II. Korsholms kommun 1956. Sirkka Kopisto, Nybyn lasiruukin vaiheita. Pohjois-Pohjanmaan Museon julkaisuja 2, Oulu 1972. Raili Rytkönen, Suur-Iin historia 1700–1870; Suur-Iin Historia 1870–1925. Kajaani 1978, 1989. Svenska Österbottens historia III. Svenska Österbottens landskapsförbund. Vasa 1980. Agnes Vestergård, Iskmo-Jungsund förr och nu del II. 1989. Runar Nyholm, Holger Wester, Kiitola: mjölnarnas hemman och Mirka i Jeppo 1551-1983. 1983. Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993. Holger Wester, Mirkan viisi vuosikymmentä. 1993. Pasi Kovalainen, Anna Louekari, Pohjois-Pohjanmaan talonpoikaisarkkitehtuuria. Oulu 1994. H. Nissen, Mandarinen på Benvik. Peter Johan Bladh och hans hemman. Kaskö hembygds- och museiförening r.f. Närpes 1996. Lisbeth Knof, Kulturlandskapsinventering för strandgeneralplaneområdet i Närpes. Österbottens museum. (Moniste) 1997. Pohjanmaan rantatie Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaan liitto, Oulun tiepiiri 2000. Holger Wester, Keppo. Gården och dess folk. Vasa 2003. Britt-Louise Granö, "Grönvik glasbruk som kulturspridare". Folk och Föreningar i Iskmo 1906–2006. Iskmo Marthaförening r.f. 2006 Maria Kurtén - Susanne Öst - Rose-Marie Back - Minna Torppa - Sari Tallgren, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-inventointitietokanta 21.2.2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautakappeli; kartano; muinaisjäännös; muu tuotantorakennus; navetta; pihapiiri; puisto; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; kulttuurimaisema; | ||
Benvikin kartano Närpiössä. Elias Härö 1972. |
Grönvikin lasiruukin päärakennus Mustasaaren Iskmossa. Maria Kurtén 2007. |
Kepon kartano Uudessakaarlepyyssä. Maria Kurtén 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU