 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Lahti | Päijät-Häme | |
Fellmaninpuisto, jälleenrakennuskauden oppilaitokset ja Hakatornit |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Fellmaninpuisto, jälleenrakennuskauden oppilaitokset ja Hakatornit | ||
| Kuvaus | ||
| Fellmaninpuisto ja sitä rajaavat lukuisat monumentaaliset asuin-, liike- ja julkiset rakennukset sekä liikenneväylät ovat hyvä esimerkki jälleenrakennuskauden korkeatasoisesta rakentamisesta ja suunnittelusta. Alueen rakentumiseen vaikuttivat merkittävästi Viipurista sodan seurauksena Lahteen siirtyneet ihmiset, yritykset ja yhdistykset.
Fellmaninpuisto on laaja ja vapaamuotoinen puisto, jonka ympärille viuhkamaisesti kaavoitettu alue sijoittuu kaupungin vanhemman ruutukaava-alueen länsipuolelle. Alue rajautuu liikenteenjakajana toimivasta Paasikivenaukiosta lähtevien Hollolankadun ja Jalkarannantien väliin. Alueen vihreä keskus on Fellmaninpuisto. Istutusten lisäksi puistossa on Punavankien muistomerkki. Fellmaninpuiston länsilaidalla, kaarevan Svinhufvudinkadun linjausta seuraavan laajan koulurakennusten ryhmän ovat suunnitelleet arkkitehdit Olli ja Eija Saijonmaa. Erikorkuisista rakennusmassoista koostuva kokonaisuus sijoittuu ilmavasti avoimien pihojen ympärille. Ajalle tyypillistä sosiaalista rakennustoimintaa edustavat asuntokeskusosuuskunta Hakan rakennuttamat Hakatornit, jotka muodostavat hallitsevan elementin Hollolankadun ja Paasikivenkadun varrella. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton asunto-osastolla arkkitehdit Mauri Karkulahti ja Eino Tuompo suunnittelivat seitsemän väljästi sijoitettua, yhdeksänkerroksista tornitaloa. Puiston itäkärjessä on Paasikiven aukio, joka on liikenteellisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä tila. Risteysalueella, Fellmanninpuiston puolella, ovat arkkitehti Unto Ojosen suunnittelema Pellonkulma ja arkkitehti Jalmari Lankisen suunnittelema Suojalinna, yhdeksänkerroksiset asuin- ja liiketalot, jotka muodostavat Paasikivenkadun päähän porttimaisen kokonaisuuden. Liikenteenjakajan äärellä on lisäksi Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema konserttitalo. |
||
| Historia | ||
| Aina 1920-luvulle saakka Lahden kauppalan ja myöhemmin kaupungin länsirajan muodosti Lahden kartano ja sen laajat Vesijärven rannalla olevat peltoalueet, jotka tunnettiin kartanon omistajan mukaan Fellmanin peltona. Sisällissodan viimeisinä päivinä 1918 Fellmanin pellolle päättyi punaisten länsiarmeijan vetäytyminen. Peltoalue toimi väliaikaisena vankileirinä noin 20 000 punaiselle.
Lahden kartanon alue liitettiin kaupunkiin 1919. Asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaaren suunnittelema Lahden ensimmäinen yleiskaava valmistui 1946. Kaavassa korostuivat liikenteen lisäksi puistot ja vapaa-ajan alueet. Sotien seurauksena Lahden kaupungin väkiluku kasvoi merkittävästi, mikä näkyi kaupunkikuvassa voimakkaana rakennustoimintana. Asuntojen lisäksi rakennettiin kouluja, puistoja ja teollisuuslaitoksia. Fellmanin peltoalueen rakentaminen alkoi Paasikivenaukion laidalta, minne nousivat 1947 ja 1953 valmistuneet yhdeksänkerroksiset asuin- ja liikerakennukset Suojalinna ja Pellonkulma. Konserttitalo valmistui 1954. Alueen länsilaidalla olevat koulurakennukset rakennettiin arkkitehtikilpailun pohjalta 1953-1956. Kortteliin sijoitettiin poikien ammattikoulu, kauppaopisto, kotiteollisuusopisto, teknillinen koulu, puuseppäteollisuuden koulu, tyttöjen ammattikoulu sekä oppilaitosten yhteiset tilat, kuten juhlasali, uimahalli, voimistelusali ja kirjasto. Hakatornit valmistuivat 1951-1956. Alueen pohjoisosaan rakennettiin Unto Ojosen suunnittelema urheilutalo 1957 ja sitä on laajennettu rakennusarkkitehtien Ossi Rajalan ja Ilpo Hälvän suunnitelmien mukaan 1976. Asuinrakennusten, koulujen ja liikenneväylien väliin jäänyt peltoalue rakennettiin Fellmaninpuistoksi 1950-luvun lopulla. Pelto muutettiin kumpuilevaksi ja vaihtelevaksi puistoksi kaupunginpuutarhuri Erkki Kivivuoren suunnitelmien mukaan. Suunnitelmat valmistuivat ja raivaus alkoi 1959. Puisto valmistui 1960-luvun alussa. Kuvanveistäjä Erkki Kannoston suunnittelema Punavankimuistomerkki pystytettiin puistoon 1978. Alueen rakentumiseen vaikuttivat keskeisesti sotia seuranneet aluemenetykset. Lahteen muutti Viipurista siirtolaisten lisäksi erilaisia yhtiöitä, teollisuuslaitoksia, kouluja ja yhdistyksiä, jotka vaikuttivat suuressa määrin alueen rakentamiseen ja suunnitteluun. Näkyvimpiä esimerkkejä olivat asuntojen ja liiketilojen lisäksi mm. konserttitalo, ortodoksikirkko, Diakonissalaitos, urheilutalo ja koulukeskus. |
||
| Lisätietoa | ||
| Matti Hirvonen, Oy Hakatornit, Lahti. Arkkitehti 1960:1.
Timo Tuomi, Lahden kaupunkikuvan ja arkkitehtuurin kehityspiirteitä. Heinonen Jouko ja Siikaniemi Päivi (toim.), Lahden historia 2. Lahden kaupunki 1992. Riitta Niskanen, Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Lahden kaupunginmuseo 2000. Riitta Niskanen, Pikku-Viipurin rakentajat. Marja Huovila, Terhi Willman Karjala (toim.), Karjala Lahdessa. Helsinki 2005. Henrik Wager, Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto 2006. Riitta Niskanen (toim.), Koivun ja tähden alla. Unto Ojonen, lahtelainen arkkitehti. Lahden kaupunginmuseo 2009. Riitta Niskanen, Ihanuuden tähden – Lahtelaisten puistoja ja puutarhoja. Lahden historiallisen museon julkaisuja 6. Saarijärvi 2015. |
||
| kohteeseen sisältyy: asuinkerrostalo; kaava-alue; katutila; kaupungin asuintalo; koulu; puisto; urheilurakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Hakatornit. Raimo Niskanen 2006. |
Suojalinna. Raimo Niskanen 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU