 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Inkoo | Uusimaa | |
Degerbyn kirkonkylä |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Degerbyn kirkonkylä | ||
| Kuvaus | ||
| Degerbyn kirkonkylä kirkkoineen, kunnantupineen, seurantaloineen sekä taitekattoisine liike- ja asuinrakennuksineen edustaa sekä mittakaavaltaan, toiminnoiltaan että rakennuskannaltaan maatalouspitäjän pientä kirkonkylää 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.
Uudenmaan rannikon keskiaikaisesta Inkoon pitäjästä poikkeuksellisen myöhään, vasta 1800- ja 1900-luvun vaihteessa kirkollisesti ja hallinnollisesti itsenäistyneen kunnan keskus on rakentunut laakealle mäelle, keskelle laajaa, joen varrelle avautuvaa viljelymaisemaa. Kylän halki, sen rakenteen selkärankana kulkee Suuren Rantatien eteläinen linja. Kylää ympäröiviltä kalliomäiltä tunnetaan pronssikautisia hautaröykkiöitä. Kylän keskipisteen muodostaa 1930-luvulla rakennettu, arkkitehti Bertel Liljeqvistin suunnittelema päätytornillinen pitkäkirkko. Kirkkoon liittyy 1860-luvulla perustettu hautausmaa. Kylän rakennuskanta koostuu 1800-luvun lopulta ja pääasiassa 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä peräisin olevista maaseutukirkonkylälle tyypillisistä tilakeskuksista, mökkiasutuksesta, kunnantuvasta, kyläkaupasta, seurantalosta ja säästöpankista. Uudempi rakentaminen on pääosin sopeutettu vanhempiin rakennuksiin, mutta 2000-luvulla kylän kupeeseen on rakennettu huoltoasema. Degerbyn kirkonkylä on osa laajempaa Degerby-Pikkalanjoki-Palojoki –nimistä valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. |
||
| Historia | ||
| Degerbyn kylä asutettiin keskiajalla ja kylän halki kulki keskiajan tärkeimmän tien, Suuren Rantatien, linjaus. Uuden ajan alkupuolella, 1560-luvulla, kylässä oli neljä taloa. Oman saarnahuoneen Degerby sai 1740-luvulla ja 1860-luvulla Degerby muodostettiin kappeliseurakunnaksi. Seurakunta itsenäistyi 1913.
Suurin osa Degerbyn alueesta jäi 1944 Neuvostoliitolle vuokrattavaan Porkkalan alueeseen. Vuokra-alueen ulkopuolelle jäänyt osa Degerbyn kuntaa liitettiin 1946 Inkooseen, johon myös vuokra-alueeseen kuulunut osa liitettiin, kun Porkkala oli saatu takaisin 1956. Nykyinen päätytornillinen tiilikirkko valmistui 1933 ja sen suunnitteli Bertel Liljeqvist. Kirkko korjattiin Porkkalan vuokra-ajan päättymisen jälkeen 1956-58. Kantatie 51 valmistumisen jälkeen vanha tie jäi paikallistieksi. Uuden päätien varrelle, kylän eteläpuolelle on rakennettu 2000-luvun alkupuolella huoltoasema ja rekkaparkki. Laajempaa peltomaisemaa leimaa nykyaikainen tehomaatalous ja Porkkalan vuokra-ajan jälkeinen uudisrakentaminen. |
||
| Lisätietoa | ||
| Bertel Liljeqvist, Degerbyn kirkko. Arkkitehti 1932.
Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. 1973. Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. 1973. Ingå 650 år, Ingå 1988. Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto 1993. Berit Malmström & Synnove Malmström (toim.), Kyrkorna i Degerby. Från predikohus till sockenkyrka. Västnyländska Kultursamfundet r.f. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: kirkko; kylä; muinaisjäännös; muu hallintorakennus; pienasumus; seurantalo; talonpoikaistalo; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Degerbyn kirkonkylää. Museovirasto / Museiverket 2018. |
Degerbyn kirkko. Museovirasto / Museiverket 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU