 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Hausjärvi | Kanta-Häme | |
Erkylän kartano |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Erkylän kartano | ||
| Kuvaus | ||
| Erkylän kartano puistoineen on yksi 1800-luvun puolivälin merkittävimmistä kartanoarkkitehtuurin edustajista maassamme.
Erkylän kartanon päärakennus piharakennuksineen sijaitsee viljelysmaisemasta kohoavalla, reheviä lehtipuita kasvavalla kumpareella. Kartanon Erkylänjärveä kohti laskeva puisto ja ympäröivät pellot muodostavat laajan, yhtenäisen maiseman kartanon ympärille. Kartanon pihaan johtaa vanha puukuja. Kartanon puistossa on muistokivellä varustettu neljän saksalaissotilaan hauta. Kartanon kaksikerroksinen, hyvin vaaleaksi rapattu päärakennus on arkkitehti A.F. Granstedtin 1840-luvulla suunnittelema. Päärakennuksen arkkitehtuurille on luonteenomaista tuona aikana suositut uudet elementit kuten suuret pyörökaari-ikkunat, vahvasti ulkonevat risaliitit ja kevyt, konsolien varaan rakentuva räystäs. Kartanon päärakennuksen eteläpuolella on talouspiha, jossa on työväen asuinrakennus 1840-luvulta ja 1850 rakennettu talli. Viljelyksille johtavan tien varrella on niin ikään A.F. Granstedtin suunnittelemia, uusgoottilaisia piirteitä omaavia talousrakennuksia, joista merkittävin on entinen viljamakasiini. Pohjoisrannalla oleva kivinavetta on rakennettu 1845. Kartanomiljööseen kuuluu myös järven toisella puolella oleva Hautaniemi, jossa on paroni Carl Munckin hauta. Järven etelärannalla on alustalaisten lapsia varten 1840-luvulla rakennettu Eskon koulu ja kartanon entinen torppa, Saarentausta. |
||
| Historia | ||
| Erkylän kartanon kantatilana pidetään Apolan ratsutilaa, jonka omistajat ovat tiedossa 1540-luvulta alkaen. Suurtilaksi Erkylän Apola kehittyi 1700-luvun loppupuolella.
Monista omistajasuvuista ja omistajista kartanon nykyisen rakennuskannan kannalta merkittävin on kenraali, Helsingin yliopiston sijaiskansleri, Johan Reinhold Munck (1795-1865), joka rakennutti nykyisen päärakennuksen. Sen suunnitteluvaiheeseen liittyy kaksi arkkitehtinimeä. Ensimmäisen suunnitelman teki 1845 A.F. Granstedt samanaikaisesti goottilaiskoristeisen tallirakennuksen kanssa. Arkkitehti Robert von Kraemer teki klassillisemman ehdotuksensa 1846. Lopullinen, rakennuttajan 1846 hyväksymä suunnitelma, joka tietyin piirtein nojaa Kraemerin esittämään volyymiin, on A.F. Granstedtin. Granstedt myös valvoi rakennuksen yksityiskohtien toteuttamista. Viljamakasiini valmistui 1850. Päärakennusta ympäröivä laaja englantilainen puisto istutettiin 1850-luvulla. Erkylässä käytiin saksalaisten ja punaisten välillä taistelu 21.4.1918, jossa kaatui neljä saksalaista. Heidät haudattiin kartanon puistoon. Kartanon omistaja rakennutti Erkylänjärven rannalla sijaitsevan sveitsiläistyylisen Eskon koulun 1857 alustalaistensa lapsia varten ja ylläpiti opetusta Suomen ensimmäisessä kansakoulussa vuosikymmenien ajan. Erkylänjärven etelärannalla olevan Saarentaustan, kartanon entisen torpan, pitkä talonpoikaistyyppinen päärakennus rakennettiin vanhimmilta osiltaan 1789. |
||
| Lisätietoa | ||
| Carl Munck, Erkylä. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.
Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander (toim.), Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja III. Helsinki 1946. Ragna Ahlbeck, Gods och herresäte. 1946. Oiva Keskitalo, Hausjärven historia. Hausjärven kunta ja seurakunta 1964. Matti Liski, Erkylän kartanon puiston ja sitä ympäröivän kulttuurimaiseman kunnostussuunnitelma. Diplomityö,Teknillinen korkeakoulu (Espoo), arkkitehtiosasto. Teknillinen korkeakoulu, 1997. Matti Liski, Erkylän kartanon puisto. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001. Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003. Nina Könönen, Hausjärven rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Kuntien ympäristöselvitys, KUKUSE. Hartola, Hausjärvi, Heinola, Orimattila, Sysmä. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 95/2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kartano; koulu; navetta; puisto; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Erkylän kartanon päärakennus. Johanna Forsius 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU