 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Korsnäs Maalahti Mustasaari | ||
Merenkurkun saariston majakka- ja luotsisaaret |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Merenkurkun saariston majakka- ja luotsisaaret | ||
| Kuvaus | ||
| Majakka- ja luotsisaaret sijaitsevat Merenkurkun saariston maailman luonnonperintökohteessa ja havainnollistavat erinomaisesti alueen merenkulun hallinnon ja majakkatekniikan kehitystä.
MUSTASAARI Valassaarilla on ranskalaisen Henry Lepauten suunnittelema majakka sekä henkilökunnan rakennusten arvokas kokonaisuus, joka kuvastaa majakanvartijoiden työyhteisöä ja elämää. Valassaarten 36 metriä korkean majakan rautaelementeistä koostuvassa rungossa on putkimainen ydin, jonka sisällä nousevat tornin huipulle kierreportaat. Putkea ympäröi kuuden pilarin ja niitä yhdistävien ristikoiden muodostama tukirakenne. Yläosan lasiseinäisen lanterniinin alla on majakanvartijan päivystyshuone. Valolaite on 1980-luvun muovilinssistö. Majakkaa tukevat 1936 asennetut harusvaijerit. Majakanvartijoiden rakennukset ovat majakan tavoin valmistuneet 1800-luvulla. Niitä on osin uusittu 1900-luvun alussa. Rakennukset ryhmittyvät pihapiiriksi majakan pohjoispuolelle. Ympäristössä on pieniä viljelyksiä rajanneita ladottuja kiviaitoja sekä heinälatojen jäännöksiä ja länsipuolella mm. satamarakenteiden raunioita, jäänteitä postihevosten talleista sekä ranta-aittojen perustuksia. Lisäksi Storskärin itärannalla on vanhan tunnusmajakan raunio. Storskärin ja Ebbskärin välisessä notkelmassa on hyvin säilynyt kivisilta, joka liittyy 1880-luvulla rakennettuun pengertiehen. Ebbskärin pohjoisrannalla on moderni merivartioasema. Norrskäriä ympäröi avomeri, ja puuttoman saaren majakkayhteisö näkyy kaikkialle saarelle sekä kauas merelle. Norrskärin majakka on yksi 14:stä 1800-luvun kahdeksankulmaisesta tiilimajakasta. Majakkayhteisön vartijoiden rakennukset ovat ryhmittyneet tiiviisti tornin ympärille. Rakennukset ovat 1800-luvun tyyppipiirustusten mukaiset. Yhteisön vierellä on suuri luotsiasema. Ritgrundin moreeniluodon tunnusmajakka 1800-luvun lopulta on muutettu valomajakaksi, mikä kuvastaa merenkulun turvalaitteiden kehitystä. Ritgrund on maan ainoa puinen valomajakka. Sen vieressä on luotsivartiotupa, ja saarella kiteytyy luotsiaseman ja tunnusmajakan rakennusryhmien toiminnallinen idea. Enstenin louhikkoisen saaren ainoa rakennus on pyramidin muotoinen tunnusmajakka, joka on hirsirakenteiltaan ainutlaatuinen. Väylän kulkua osoittavan majakan suhde ympäristöönsä on säilynyt 1800-luvun kaltaisena. Yttre Uddskärin luotsivartiotupa liittyy Krimin sotaa seuranneeseen jälleenrakennusvaiheeseen. Julkisivuiltaan se on yhä tyyppipiirustusten mukainen harvinaisuus. Myös viereinen uudempi vartiotupa 1920-1930-luvulta on julkisivuiltaan alkuperäisessä asussaan. Ympäristössä on myös pitkällä aallonmurtajalla suojattu satama sekä uudempaan vartiotupaan liittyvä talousrakennus. MAALAHTI Rönnskärin luotsiasema ja tunnusmajakka on hyvä esimerkki merellisestä virkamiesyhteisöstä. Poikkeuksellisen suureen rakennuskantaan kuuluu rakennuksia lähes 200 vuoden ajalta. Rönnskärin tunnusmajakka on Suomen vanhin säilynyt puinen merimerkki. Punaiseksi maalattu, lähes 22 metriä korkea tunnusmajakka muistuttaa kellotapulia. Saaren kaksi luotsiasemaa 1800-luvulta ovat pitkiä yksikerroksisia puutaloja, joissa on matalat tähystystornit. 1967 rakennettu luotsi- ja merivartioasema on kaksikerroksinen tiilirakennus. Lillsandenin hyvin säilynyt ja tyyppinsä viimeinen loistonhoitajayhteisö 1900-luvun alusta sijaitsee kallioluodolla Rönnskärin ulkosaaristossa. Sen edessä on hoitajien työkohteena ollut Lillsandenin pohjaloisto, joka on hyvin säilynyt. Lillsanden kuvastaa automaattisten loistomerkkien ensimmäistä käyttövaihetta ja sen myötä syntyneen ammattiryhmän toimintaa. Strömmingsbådan on avomeren laidalla pieni kallioluoto, jonka majakkayhteisön rakennuskanta on historiallisesti kerrostunut ja monipuolinen. 1800-luvun tyyppipiirustuksin toteutetut rakennukset seurailevat kallion muotoja ja peittävät suuren osan luodosta. Kohteessa kiteytyvät historiallisille majakkayhteisöille tyypilliset piirteet, kuten merellisyys, eristyneisyys sekä karu ja rajallinen elinympäristö. Majakka kuuluu 1800-luvun lopun rautamajakoihin, mutta on yksilöllinen ja säilynyt 1800-luvun lopun asussa myös paikoin kiinteän sisustuksen osalta (esim. Fressnel-linssistö). Viimeisintä rakennusvaihetta edustaa 1940-luvulla valmistunut suuri asuinrakennus. Majakkayhteisön rakennukset ovat miehitetyn majakan aikaisessa asussa ja hyvässä kunnossa. Ne heijastelevat majakanvartijan toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia koko ammattikunnan historian ajalta. KORSNÄS Svettgrundin merimerkki osoittaa Moikipään eteläpuolelta Bergöhön ja Vaasaan johtavan väylän alkupisteen. Pohjanlahdelle tunnusomainen puinen pooki on ainoa maassamme säilynyt suurikokoinen riukumerkki. Lähes 18 metriä korkea riukumerkki, joka muistuttaa terävähuippuista pyramidia, on pystytetty moreeniharjanteen korkeimmalle kohdalle. Merkin runko muodostuu sydänpuusta ja sen vinotuista ja merkkikuvio yläosaan punaiseksi maalatusta rombikuviosta. |
||
| Historia | ||
| MUSTASAARI
Valassaarten vaarallisilla vesillä oli jo ennen valomajakan aikaa puinen tunnusmajakka. Laivaliikenteen vilkastuttua 1850-luvulla merenkulkijat vaativat seudulle valomajakkaa. Hanke eteni, kun Valassaarten matalikoilla haaksirikkoutui viisi alusta 1879. Itämeren maissa oli käytössä rautaelementeistä koottuja ristikkomajakoita, jollainen tilattiin 1884 myös Valassaarille. Majakan suunnitteli ranskalainen toiminimi Henry Lepaute, joka rakensi muutamia vuosia myöhemmin Pariisin Eiffel-tornin. Rakennustarvikkeiden siirtämistä varten tehtiin Ebbskärin ja Storskärin välille pengertie. Uuteen paikkaan pystytetyn majakan valo sytytettiin 19.11.1886. Valassaaret liittyvät myös Suomen sodan vaiheisiin. 1809 Uumajaan hyökänneet venäläisjoukot majoittuivat meno- ja tulomatkallaan Valassaarilla. Myrskyjen ja kylmän talven kiusaamilta sotajoukoilta jäi saarille nelisensataa vainajaa. 1930-luvulla sotilaiden luut kerättiin joukkohautaan, jonka merkiksi kerättiin kivikummeli. Valassaaret oli myös vuosisatojen ajan Ruotsin ja Suomen välillä liikkuneiden postinkuljettajien etappipaikka. Veneet purjehtivat Valassaarilta 17 merimailin päässä Ruotsissa sijaitsevaan Holmögaddiin. Talvella posti kuljetettiin hevoskyydillä. Norrskärin majakka rakennettiin Intendentinkonttorin suunnitelmien mukaan 1847. Luotsiasema valmistui 1900-luvun alussa. Majakanvartijat poistuivat Norrskäriltä 1980-luvulla, jonka jälkeen osa majakanvartijoiden rakennusten sisätiloista modernisoitiin. Ritgrundin luotsiasema syntyi 1800-luvulla. Tunnusmajakka rakennettiin 1863 ja muutettiin valomajakaksi 1945. Julkisivun materiaalit uusittiin 1990-luvulla. Enstenin tunnusmajakka valmistui 1882. Yttre Uddskäretin luotsiasema valmistui 1856. Vanha vartiotupa toteutettiin tyyppipiirustuksin ja rakennustyyppi oli aikanaan yleinen. Viereinen vartiotupa valmistui 1920-1930-luvulla. MAALAHTI Rönnskärillä oli Vaasan porvarien ylläpitämää luotsitoimintaa jo ennen Pohjanlahden merenkulkupiirin perustamista 1848. Tunnusmajakka rakennetiin 1784. Eräs perustajista oli todennäköisesti vaasalainen suurliikemies Abraham Falander, jonka nimi on kaiverrettu pookin sydänpilariin. Perimätiedon mukaan pookin hirsikehikko veistettiin ja koottiin Raippaluodossa ja siirrettiin sitten osina Rönnskäriin. Kruunu lunasti pookin ja saarella olleen luotsipaikan rakennukset 1848 merenkulkupiirin perustamisen yhteydessä ja Rönnskärin luotseista tuli valtion virkamiehiä. Vuonna 1865 saarella oli luotsivanhin ja kaksi luotsia, jotka luotsasivat aluksia Vaasan Palosaaren ja Rönnskärin välillä. Luotsitoiminta päättyi 1976. Lillsanden rakennettiin 1900-luvun alussa, kun valtio palkkasi saariston asukkaita sivutoimisiksi loistonhoitajiksi ja rakensi näille asunnon toimialueen tuntumaan. Ensimmäiset vartioimattomat loistot olivat olleet toiminnaltaan epävarmoja ja ne olivat vaatineet jatkuvaa huoltoa. Lillsandenin loisto valmistui 1907 ja loistonhoitajien rakennukset valmistuivat 1900-luvun alussa. Strömmingsbådanin rakennukset toteutettiin tyyppipiirustusten mukaan. Majakka valmistui 1885. 1900-luvun alussa vanha asuinrakennus siirrettiin Rönnskärille ja osa entisistä ulkorakennuksista muutettiin asuintiloiksi. KORSNÄS Svettgrundin merimerkki rakennettiin 1860. Merimerkki on kunnostettu Merenkulkulaitoksen toimesta. |
||
| Lisätietoa | ||
| Rautaiset rakenteet. Rauta ja teräs suomalaisessa arkkitehtuurissa. Näyttelyluettelo Suomen rakennustaiteen museo 1998.
Seppo Laurell, Suomen majakat. Nemo. Merenkulkulaitos 1999. http://www.kvarken.fi/ Metsähallituksen ylläpitämä verkkopalvelu Merenkurkun saariston maailmanperintökohteesta. Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009. https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 21.9.2018). Seppo Laurell, Valo merellä - Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009. Tiina Hietikko-Hautala, Jääkauden jälkinäytös - Merenkurkun maailmanperintösaaristo. Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. |
||
| kohteeseen sisältyy: liikenteenrakennus; luotsiasema; majakka; pienasumus; piensatama; pihapiiri; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
Rönnskärin luotsiyhteisö. Harri Nyman 1999. |
Valassaaren majakka. Harri Nyman 1999. |
Rönnskärin tunnusmajakka eli pooki. Tuija Mikkonen 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU