på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Parainen Varsinais-Suomi
Länsi-Turunmaan saaristoasutus
Kuvaus
Turunmaan saaristossa Saaristomeren kyläympäristöt muodostuvat keskiajalta periytyvästä, pysyvästä merellisten elinkeinojen synnyttämästä saaristolaisasutuksesta. Jumo, Keistiö, Kolkko ja Åselholm, Åvensorin kylä kalkkikaivoksineen sekä Björkö, Mossala ja Saverkeit ovat säilyttäneet hyvin saaristolaisluonteensa.

Tiiviiden kyläasutuksen lisäksi saaristokyliin kuuluvat kylien satamat laitureineen ja venevajoineen. Omille saarilleen sijoittuneissa kylissä asutus, rakennuskanta ja viljelymaisema on pienimuotoista ja sitä rajaavat metsäiset tai avoimet kallioalueet ja meri. Rakennukset ovat säilyneet pääosin vanhoilla kylätonteilla.

Saaristomeri on laaja Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen rannikon välinen merialue, joka käsittää Turunmaan ja Ahvenanmaan saaristot sekä pohjoisen saariston. Ympäristöministeriö on luokitellut Saaristomeren yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Kyläasutus sijoittuu usein pienten saariryhmien keskellä olevalle suojaiselle saarelle. Saarilla on tavallisesti vain yksi kylä, johon kuuluu satama laitureineen ja aallonmurtajineen, ranta-aittoineen ja venesuojineen sekä peltotilkut kiviaitoineen. Kylien syntyyn ovat kalastuksen lisäksi vaikuttaneet saarten ohi kulkeneet merireitit ja laivaväylät. Keskeisissä kylissä rakennettuun ympäristöön kuuluvat myös kappelit, koulut ja luotsiasemat. Saarilla on myös linnoituslaitteita, jatulintarhoja sekä pronssikautisia hautaröykkiöitä. Myöhemmin saarille on rakennettu myös matkailuelinkeinon ja kesäasutuksen tarvitsemaa rakennuskantaa.

Jumossa asutus on keskittynyt ketjuksi raitin ja kyläpellon varrelle saaren sisäosissa. Kylän ympäristöön keskittyneet pienialaiset pellot ja niityt luovat monipuolisen kulttuurimaiseman. Kylän asuinrakennukset ovat pääosin 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alkupuolelta. Raitti päättyy pohjoisessa kylän satamaan.

Keistiön asutus peltoineen on keskittynyt saaren itärannalle. Kylän talot ovat väljästi kyläpellon ympärillä, tilakeskusten lisäksi pienasutus tiivistää kyläkuvaa. Rakennuskanta on pääosin 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alkupuolelta. Pelloista pääosa on muuttunut viljelyn päättymisen jälkeen niityiksi. Saaren laajimmat pellot olivat kylän tuntumassa, saaren muut pellot olivat kapeita, jääkauden kulkusuunnan mukaisia kappaleita. Maisemaa rajaavat myös lukuisten merenlahtien rantaniityt ja paljaat rantakalliot.

Kolkon kyläasutus on ryhmittynyt saaren keskivaiheilla olevan kyläpellon ja merenlahden väliselle kannakselle. Pienempiä pelto- ja niittykappaleita on ollut kallioiden välissä olevissa notkelmissa eripuolilla saarta. Kylämaisemaan kuuluneet talojen laiturit venevajoineen ja tuulimyllyt ovat kadonneet. Kylän pohjoispuolella oleva laituripaikka on 1800-luvun alkupuolelta.

Åselholmin kylän talot ovat sijoittuneet saaren keskellä sijaitsevan kyläpellon laitamille. Nybondas-tilan talonpoikaisrakennuksiin kuuluva tuulikäyttöinen sahamylly 1900-luvun alusta lienee ainoa laatuaan maassamme ja sillä on huomattavaa merkitystä rakennustekniikan, teknisen laitteiston ja historiansa vuoksi sekä Saaristomeren olosuhteiden kuvastajana.

Åvensorin elinkeinona on ollut kalastuksen ja maanviljelyn lisäksi kalkkikivikaivos ja kalkinpoltto. Kaivostoiminta liittyy saariston kaivosteollisuuden historiaan ja 1800-luvulla alkaneeseen teollistumiseen. Asutus on keskittynyt tiiviisti kyläpellon ja raitin varrelle. Kylän satama on länsirannalla. Kalkinlouhinta on keskittynyt saaren pohjoisrannalla oleville Kirmon ja Rönuddenin niemekkeisiin. Jälkimmäisen laaja avolouhos on täyttynyt vedellä. Kaivosten ja avolouhosten lisäksi kaivosalueilla on säilynyt kaivosrakennusten jäänteitä ja maamerkkinä sylinteriuuni. Kirmon niemen vanha kaivosalue on Nordkalkin omistuksessa. Ronuddenin alue on yhteisomistuksessa.

Kalastuksesta ja maanviljelystä toimeentulonsa saaneet Houtskarin Björkön, Mossalan ja Saverkeitin kylät muodostivat merkittävän kyläasutuksen jo keskiajalla. Mossala ja salmen vastarannalla Björkön kylälle kuuluvat venevajat edustavat perinteistä saaristolaista kyläasutusta ja rakennuskantaa ja ne muodostavat merkittävän saariston asutusmaiseman vanhan vesireitin varrella. Björkön kylä on Saaristomeren suurimpia. Mossala on säilyttänyt perinteisen ilmeensä vaihtelevan maiseman keskellä. Kylä on sijoittunut kallioharjanteelle ja kyläkuvalle tunnusomaista ovat kylänraitti, rantapellot, venevajat, tuulimylly ja juhannussalon paikka.

Saverkeitin asutus on keskittynyt satamaan ja saaren sisäosiin. Verraten laajat pellot on raivattu muinaisiin merenlahtiin. Asutus on muodostunut satamaan ja saaren keskiosaan. Östra Saverkeit on tiiviisti raitin ja sataman tuntumassa. Talonpoikaistalojen ja mökkien lisäksi maisemaan liittyvät sataman laiturit ja venevajat. Västra Saverkeit on tiiviinä kyläpellon pohjoispuolella. Kyläkeskustan ulkopuolelle on siirtynyt kaksi taloa. Rakennuskanta on pääosin 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alkupuolelta, rakennusten vanhimmat osat 1700-luvulta.
 
Historia
Turunmaan saariston pitkästä asutushistoriasta kertovat lukuisat rauta- ja pronssikautiset haudat. Merenpinnan ollessa tällöin korkeammalla vain osa nykyisistä saarista oli merenpinnan yläpuolella. Jyrkkärinteisen Iniön Borgholmin saarella on jäänteitä muinaislinnan valleista.

Keskiajan alkupuolella merenpinnan laskettua ja muokkauskelpoisen maan lisääntyessä uudisasutus muodostui etupäässä Ruotsista tulleista siirtolaisista ja rannikon suomenkielinen asutus vakiintui saariston pohjoisosiin. Kalastus ja merenkulku olivat pääelinkeinoja, karjanhoito ja viljely tyydyttivät kotitarvetta.

Iniön Jumossa oli 1560-luvulla 6 taloa, Keistiössä 8, Kolkossa 4 ja Åselholmissa 5. Houtskarin Mossalassa, jonka vanhempi nimi Mustasalo muuttui ruotsalaissiirtolaisten vaikutuksesta, taloja oli 12 ja Björkössä 14. Saverkeitin kylän kaksiosaisuus muodostui jo keskiajalla. 1560-luvulla kylän taloluku oli jo 15, joka jakautui Östra Saverkeitin 7 taloon ja Västra Saverkeitin 8 taloon. Korppoon Åvensorin kylässä oli 9 taloa 1560-luvulla.

Korppoon Åvensorin kalkkikiviesiintymä löydettiin 1700-luvulla. Aluksi kalkkikiven louhiminen ja polttaminen täydensi kalastuksesta ja maanviljelystä saatua elantoa. Varsinainen louhinta alkoi Kirmon niemellä 1800-luvulla. Kalkkia käytettiin laastin ja sementin lisäksi teollisissa tuotteissa mm. selluntuotannossa ja maanparannusaineena. 1930-luvulla esiintymän osti Paraisten kalkkivuori Oy (myöh. Partek, nyk. Nordkalk Oyj). Toiminta laajeni tällöin myös lahden vastarannalle, Ronuddenin puolelle, minne louhittiin laaja avolouhos. Tällöin kaivos työllisti 50 henkilöä. Kaivostoiminta lopetettiin 1950-luvulla.

Kalastuksen antama toimeentulo heikkeni toisen maailmansodan jälkeen ja useita tiloja tyhjeni. Saariston kesäasutus alkoi lisääntyä 1960-luvulta alkaen.
 
Lisätietoa
Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. 1973.

Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. 1973.

Juhani Vainio, Asutusrakenteen kehitys Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1984.

Iniö skärgårdskommuns historia, Föreningen Iniö hembygdbok. 1984.

Iniö skärgårdskommuns historia II, Föreningen Iniö hembygdbok. 1987.

Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996.

Läpi valkean kiven - Partekin historia. Kerstin Smeds, Partek Oyj. 1998.

Suuryritys ja sen muodonmuutos, toim. Antti Kuusterä, Partekin satavuotinen historia. Partek Oyj Abp. Helsinki 2002.

GTK/ Tietoaineistot/Suomen kaivosteollisuus - Kaivokset 1530-2001. http://weppi.gtk.fi/aineistot/kaivosteollisuus/kaivokset1530-2001.htm (haettu 15.1.2019).
 
kohteeseen sisältyy:  kaivos; kylä; louhos; piensatama; saha; talonpoikaistalo; talousrakennus; tuulimylly;
ympäristön nykyluonne:  merialue;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Åselholmin kylä Iniön saaristossa.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Länsi-Turunmaan saaristoasutus
 
© Museovirasto 2009