 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kemiönsaari | Varsinais-Suomi | |
Hiittisten kirkonkylä |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Hiittisten kirkonkylä | ||
| Kuvaus | ||
| Hiittisten kirkonkylä kuuluu Turunmaan sariston varhaisimmin pysyvästi asuttuihin kyliin. Kirkonkylässä on säilynyt paljon perinteistä saaristolaista rakennuskantaa ja Hiittisten kirkko lukeutuu maamme vanhimpiin ristikirkkoihin.
Saaristomeri on laaja Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen rannikon välinen merialue, joka käsittää Turunmaan ja Ahvenanmaan saaristot sekä pohjoisen saariston. Asutus on levinnyt tasaisesti niin merivyöhykkeellä ja ulkosaaristossa oleville pienille, karuille saarille kuin sisäsaariston rehevämmille ja puustoisemmille saarille. Harvaan asutussa saaristossa kyläasutus sijoittuu usein pienten saariryhmien keskellä olevalle suojaiselle saarelle. Saarilla on tavallisesti vain yksi kylä, jossa on muutama talo. Turunmaan saaristossa monet ulko- ja välisaariston kylistä, kuten Hiittisten kirkonkyläkin, ovat säilyneet yhtenäisinä kokonaisuuksina punamullattuine rakennuksineen. Tyypilliseen saaristokylään kuuluvat asuin- ja talousrakennusten ohella satama laitureineen ja aallonmurtajineen, ranta-aittoineen ja venesuojineen sekä peltotilkut kiviaitoineen. Kylien syntyyn ovat kalastuksen lisäksi vaikuttaneet saarten ohi kulkeneet merireitit ja laivaväylät. Keskeisissä kylissä rakennettuun ympäristöön kuuluvat myös kappelit, koulut ja luotsiasemat. Monilla saarilla on linnoituslaitteita, jatulintarhoja sekä pronssikautisia hautaröykkiöitä. Myöhemmin saarille on rakennettu myös matkailuelinkeinon ja kesäasutuksen tarvitsemaa rakennuskantaa. Hiittisten asutus on keskittynyt rannan ja raitin väliin. Kylän koilliskulmalla on 1954 perustettu merivartioasema. Hiittisten kirkko sijaitsee kylän keskellä, satamaan vievän raitin risteyksessä. Hautausmaa ja 1920-luvulla rakennettu nuorisoseurantalo Furutorp ovat kirkosta pohjoiseen vievän tien varressa. Hiittisten 1680-luvulla rakennettu ristikirkko on Suomen toiseksi vanhin ristikirkko Elimäen kirkon jälkeen. Tasavartisen ristikirkon ristikeskuksesta kohoaa jykevä, pohjaltaan neliömäinen torni, joka päättyy terävään huippuun. Ristivarsien katot ovat aumatut. Kirkkosalia kattavat laakeat puuholvit. Kuorisakaran vieressä on matalampi sakaristo. Etelä- ja länsisakaran eteiset valmistuivat 1746. Kirkon interiööri restauroitiin 1969 (Th. Lindqvist). Lounaissuomalaista tapulityyppiä edustava tapuli valmistui 1752. Rakennuksia ympäröi kivimuurin rajaama kirkkotarha. Muurin vieressä on hirsinen paarihuone 1700-luvulta. |
||
| Historia | ||
| Hiittisten saaren keskivaiheilla, Kyrksundetin varrella oli kappeli jo 1200-luvulla, mistä kertovat pienen hautausmaan kivilatomukset ympärysmuureineen.
Myöhemmin kirkonkylän muodostanut Hiittisten kylä sai pysyvän asutuksen keskiajalla. Uuden ajan alussa 1560-luvulla kylässä oli jo 16 taloa. Kirkko siirrettiin Kyrksundetin rannalta nykyiselle paikalleen asutuksen yhteyteen 1600-luvun alkupuolella. Hiittinen oli Kemiön kappeli 1674-1861, minkä jälkeen seurakunta ja kunta itsenäistyivät. Hiittinen liitettiin 1969 Dragsfjärdiin, joka yhdistyi Kemiönsaareen kuntaliitoksessa 2009. |
||
| Lisätietoa | ||
| Sigrid Nikula, Hitis kyrkor. Finlands kyrkor 8. Museiverket 1975.
Elis Selin, Skärgårdskapell och kyrkor i Hitis skärgård under 700 år. Hangö 1980 (Fjärde utökade upplagan). Kimitobygdens historia II. Ekenäs 1982. Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars Suomen taide 3. Keuruu 1989. Kari Suistoranta ja Henrik Asplund, Kemiön suurpitäjän historia. 1997. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; kylä; muinaisjäännös; piensatama; seurantalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
Hiittisten kirkko. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Mikkoau 2016. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU