 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Helsinki | Uusimaa | |
Herttoniemen kartano |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Herttoniemen kartano | ||
| Kuvaus | ||
| Herttoniemen kartano päärakennuksineen, muotopuutarhoineen ja englantilaisine puistoineen on parhaita 1800-luvun kartanokulttuurin ilmentäjiä.
Päärakennuksen rungon muodostaa Herttoniemen fajanssitehtaan entinen polttimorakennus, joka on muutettu asuinrakennukseksi arkkitehti Pehr Granstedtin suunnitelmin vuoden 1813 jälkeen. Rakennus on kaksikerroksinen ja satulakattoinen. Yläkerta on alakertaa korkeampi, mikä näkyy julkisivuissa korkeampina ikkuna-aukkoina. Sileäksi rapattuja fasadeja jäsennöi pitkillä sivuilla vain kahden pilasterin muodostama portiikkiaihe ja sen päätteenä päätykolmio. Rakennuksen julkisivua on muutettu 1880-luvulla lisäämällä klassistiset altaanit ja päätyportaikko. Puutarhajulkisivusta laskeutuvat suuret graniittiportaat muotopuutarhan keskikäytävälle. Herttoniemen kartanopuisto periytyy 1760-luvulta, linnoitusupseeri ja arkkitehti Bengt von Spångenin omistajakaudelta. Nykyisen puiston muoto ja laajuus ovat peräisin 1800-luvun alusta, amiraali Cronstedtin omistajakaudelta. Puisto on huomattavimpia puistotaiteen toteutuksia maassamme. Päärakennukseen liittyvä ranskalainen muotopuutarha vaihtuu vapaamuotoiseksi englantilaiseksi maisemapuistoksi, joka kehystää kartanoa etelässä ja idässä. Puistossa on kaksi C.L. Engelin suunnittelemaa kivirakenteista huvimajaa. Kartanon talousrakennukset muodostavat erillisen ryhmän päärakennuksen pohjoispuolella. |
||
| Historia | ||
| Herttoniemen kylä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1405 ja sitä voidaan pitää yhtenä Helsingin vanhimmista.
Herttoniemen kartano oli yksi Herttuaniemen 1500- ja 1600-lukujen kolmesta rälssisäteristä. Kartanon alueella toimi Augustin Ehrensvärdin omistusaikana 1752-57 tiilitehdas ja myöhemmin fajanssitehdas. Carl Olof Cronstedt antoi omistusaikanaan Pehr Granstedtin suunnitella fajanssitehtaasta kartanon uuden päärakennuksen. Oulun läänin kamreeri C.G. Bergbom osti kartanon 1859. Hänen poikansa J.G. Bergbom myi 1916 valtaosan kartanon maista, mutta piti itsellään päärakennuksen ja sitä ympäröivän noin 15 hehtaarin puiston. Alueelta lohkotuista tonteista oli tarkoitus muodostaa teollisuus- ja varastotontteja, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet omistajan, maanviljelysneuvos J.G. Bergbomin saatua surmansa kansalaissodassa 1917. Kartano lahjoitettiin Svenska Odlingens Vänner i Helsinge-yhdistykselle, jonka tuli perustaa alueelle museo. Museo aloitti toimintansa 1925. Kartanon ympäristöstä oli 1920-luvulla tarkoitus tehdä suomenruotsalaisen kulttuurin ulkoilmamuseo, minkä takia alueelle siirrettiin Knusbackan maalaistalo Sipoosta ja Täktomin kartanon tuulimylly. |
||
| Lisätietoa | ||
| Leena Arkio, Marja-Liisa Lampinen (toim.), Herttoniemen säteritilasta, kaakelitehtaasta ja kartanosta. Narinka. Helsingin kaupunginmuseo 1981.
Herttoniemen saviastia- ja kaakelitehdas. Narinkka. Helsingin kaupungin museo 1981. Helsinki 1982. C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989. Irma Lounatvuori, Puistopaviljonkeja ja hautakappeleita, Carl Ludvig Engel 1778-1840. Näyttelykatalogi 1990. Lauri Putkonen, Herttoniemen rakennettu ympäristö. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 1994:23. Bo Lönnqvist, Vanhoja kartanoita Helsingin seudulla. Schildts 1995. Kaarina Hulkkonen, Roihuvuori, Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi. Roihuvuori-seura 1999. Camilla Rosengren, Kolme vanhaa suomalaista puutarhaa. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001. C.J. Gardberg, Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. 2002. |
||
| kohteeseen sisältyy: huvimaja; kartano; museo; puisto; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Herttoniemen kartanon lehmuskujanne päätteenään huvimaja. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0Edwardina von Boxis 2017. |
Herttoniemen kartanonpuiston keskusakseli. Soile Tirilä 1999. |
Huvimaja lammen rannalla. Soile Tirilä 1999. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU