 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kemiönsaari | Varsinais-Suomi | |
Örön linnake |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Örön linnake | ||
| Kuvaus | ||
| Örön linnake Turunmaan saaristossa on yksi osa 1910-luvulla rakennettua laajaa ja moniportaista Pietari Suuren merilinnoitusta. Örön linnakkeen 1910-luvulla rakennetut patterit, tieverkosto, rakennuskanta, rakenteet ja luonto ovat säilyneet historiallisena kokonaisuutena.
Örön saari on II Salpausselän jatkeena oleva hiekkasaari Kemiönsaaren ulkosaaristossa. Örön linnake on osa Venäjän keisarikunnan rakentamaa Pietari Suuren merilinnoitusta ja pääkaupunkia Pietaria vihollisen maihinnousulta suojaavan meripuolustusjärjestelmän päävastarinta-asemaa, joka käsitti Saarenmaan ja Hankoniemen tason. Örön linnakkeen alkuperäinen rakennuskanta käsittää parisenkymmentä hirsirunkoista ja lautaverhottua miehistö- ja talousrakennusta. Linnakkeen toiminnot jäsentyvät alkuperäisen mukulakivipinnoitetun tieverkoston varteen. Saaren etelä- ja pohjoiskärkeä yhdistävästä päätiestä, ns. "Pitkästä ikävästä" haarautuu saaren keskiosassa koilliseen keskeiselle kasarmialueelle johtava tie, "Lyhyt ikävä". Teiden yhteydessä ollut, pattereiden toimintoihin liittyvä kapearaiteinen rautatie on pengerryksiä lukuun ottamatta purettu. Itsenäisen Suomen kannalta Örön sijainti ei ollut strategisesti merkittävä, vaan saarta on käytetty koulutus- ja vartiolinnakkeena. Örön linnakesaaren rakennuskanta on myöhemmin täydentynyt, saarelle on rakennettu mm. kerhorakennus, sotilaskoti, koulu ja asuinrakennuksia ja vielä Kuntotalo 1990-luvulla. Linnakkeen alkuperäiseen varustukseen kuulunut, 1920-luvulla modernisoitu, järeä ns. Obuhov-patteri on museoitu 1980-luvulla. Puolustusvoimien vakituinen miehitys saarella on päättynyt ja saarta käytetään harjoitus- ja valvontatarkoituksiin. Pitkään suljettuna olleen saaren luonto on säilynyt ainutlaatuisen monipuolisena. |
||
| Historia | ||
| Örön saari oli ennen linnakkeen rakentamista Rosalan kylän laidunmaata, jossa ei ollut vakituista asutusta. Suomen sodan aikana Ruotsin laivasto käytti saarta tukikohtana ja saarelle haudattiin ruotsalaisia sotilaita, jotka olivat kuolleet sairauksiin ja taisteluissa, mm. Lövön kahakassa.
Venäjä käynnisti 1910-luvun alussa Suomenlahdella Pietari Suurelle nimetyn merilinnoituksen rakentamisen torjuakseen Saksan mahdollisen hyökkäyksen Pietariin. Pääpuolustusasema sijoitettiin Suomenlahden kapeimmalle kohdalle Tallinnan ja Porkkalanniemen väliin. Suomen puolelle rakennettiin linnakkeet Utö, Örö ja Russarö sekä linnoitettiin Ahvenanmaata. Venäjä pakkolunasti Hiittisten Rosalan ja Bölen kylille kuuluneen Örön saaren. Rakennustyöt alkoivat 1915. Saarelle rakennettiin mukulakivettyjä teitä, kapearaiteinen rautatie, kasarmeja ja muita majoitusrakennuksia, ruokala, talousrakennuksia ja laiturit. Örön linnakkeen järeintä tykkikalustoa edusti neljä Obuhovin terästehtaan valmistamaa 305 mm tykkiä. Järeän patterin lisäksi saarella oli kaksi raskasta patteria ja ilmatorjuntapatteri. Itsenäinen Suomi sai Örön linnakkeesta modernin ja tulivoimaisen rannikkolinnakkeen. Linnoitusta käytettiin mm. koulutukseen ja sen varustusta uusittiin. Jatkosodassa Örö osallistui Hangon rintaman taisteluihin sivustatukena Bengtskärin taistelussa 1941. Sotien jälkeen Örö toimi ensin Hangon Rannikkopatteriston, sitten Turun Rannikkopatteriston ja myöhemmin Saaristomeren Meripuolustusalueen koulutus- ja vartiolinnakkeena. |
||
| Lisätietoa | ||
| Enqvist Ove, Itsenäisen Suomen rannikkotykistö 1918-1998, Sotamuseon julkaisuja 1999.
Johanna Pakola, Örö: laidunmaasta linnakkeeksi. Turun rannikkotykistörykmentin perinneyhdistys, Turun sanomat 2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: kasarmi; linnoitus; piensatama; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
Örön linnakkeen rakennuksia. Museovirasto Museiverket 2016. |
Örön linnakkeen kasarmirakennuksia. Ulla-Riitta Kauppi 2002. |
Entisiä tykkiasemia Örön linnakesaarella. Ulla-Riitta Kauppi 2002. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU